Hyvä on hiihtäjän hiihdellä!

Tulin juuri Kallaveden jäältä hiihtelemästä. Pitkän harkinnan tuloksena kävin eilen ostamassa käytetyn suksipaketin, ei ollu kallis. Ei minun hiihtoharrastukseen kannata suuria summia satsata.
Oikeastaan tuo ostos oli aika extempore... olin menossa luistelemaan satamaan ja ajattelin käydä katsomassa kaupungilla uutta urheiluväline divaria. Pyörällä olin liikkeellä mutta hyvin sain sidottua sukset tarakalle kun olen pitänyt mukanani ainakin yhden mustekalan, jos sattuu tarvitsemaan.

Pikkupakkasessa rauhallisesti sivakoidessa muistui mieleen kouluaikojen liikuntatunnit kun oli hiihtoa. Aina piti kilpailla ja minähän oli siellä häntäpäässä aina. Opettajat ihastelivat pieniä "helenatakaloita", joita oli kasvamassa. Heidän välineet olivat hienot ja viimeisintä huutoa. Minulla oli vanhat, liian pitkät puusukset ja siteet kantapään taakse pujotettavat. Jalassa taisi olla haisaappaat.

Noista kouluajoista varmaan jäi jonkinlainen inho hiitämistä kohtaan. Mieluiten olisin tarponut metsässä niillä puusuksilla pitkin koskemattomia hankia. Taitaa olla kymmeniä vuosia siitä kun viimeksi olen murtomaahiihtoa kokeillut. Laskettelemassa kyllä olen käynyt.
Nyt kun olen pari kertaa tässä talviloman aikana kokeillut miltä hiihtäminen tuntuu, olen kyllä huomannut, että kropasta on löytynyt ihan uusia lihaksia. Vaikka käyn pari kolme kertaa viikossa salilla ryhmäliikuntatunneilla ja ne ovat kyllä tosi tehokkaita, yllätti tuo hiihto positiivisesti.

Niin, tämän viikon olen ollut talvilomalla ja viime viikonlopun oli Katja tyttöjen kanssa täällä käymässä. Mukana oli myös Capu, irlannisusikoiran pentu, rauhallinen mutta kyllä silläkin on välillä pennun riiviöelkeitä. Ulkoilemaan ei paljon päästy kun tuli kunnon pakkaset, jotka ovat olleet aika harvinaisia tänä talvena.

Tulevana viikonloppuna pitäisi ihmisten ilmoille. Ystävien kanssa Puikkariin perjantaina ja lauantaina saunomaan toisten ystävien. Eiköhän sillä jaksa jo kummasti kevään sesonkikiireet hoitaa töissä.
Päivä pitenee ja kevättä kohti, mikäpä sen parempaa.

SE ON JO VUOSI 2018!

 Minne ihmeeseen on mennyt vuosi!? Työssä pakertaessa, kuntoillessa ja muuten vaan ihmetellessä. Jotain suhdehässäkkääkin yritti mutta ei se taida olla minun juttu, parasta olla yksin.

 Olen saanut uuden lapsenlapsen, Lillillä on nyt pikkusisko, jonka kastejuhlaan suuntaamme tulevana
viikonloppuna. Jännityksellä odotamme kun kuulemme mikä on pikkuisen nimi. Ei ole kukaan lipsauttanut vahingossakaan nimeä!
Samaan perheeseen on tullut myös koiravauva... hmm sitä nyt ei pikkuiseksi voi sanoa, irlanninsusikoira ja Kapu nimeltään. Eipä ole tyttären perheessä tylsää hetkeä kun on ihmis-  ja koiralapsia!
Nuorimmainen palasi armeijasta hyvin palvelleena reserviin. Nyt vaan omaa elämää rakentamaan.

Niin ja vuoden sisällä molemmat tyttäret muuttivat: vanhempi Tikkakoskelle ja nuorempi Mikkeliin. Vähän on matkaa mutta kyllä usein nähdään, vaikkei mulla sitä autoa edes ole.

Täytyy taas ryhdistäytyä ja kirjoitella. Kuvia en nyt saa tähän kun hommasin uuden läppärin  ja en ole vielä yhtään tänne ladannut.

Vuosi vaihtuu

Kuukaudet ovat vierineet kun viimeksi istahdin tähän kirjoittelemaan.
Elämä on asettunut omille uomilleen yksin asuessa. Asun nyt ensimmäistä kertaa ihan yksin. Tätä ennen perhe on ollut ympärillä ja ennen kun oli perhettä opiskeluaikana asuin kimppakämpässä.

Eläimiä ei minulla enää ole. Vanha kissa, Mikko, ei tykännyt tästä viimeisestä muutosta ja riutui pois kun ei halunnut syödä enää. Viimeinen reissu tehtiin eläinlääkärille ja hautasin vanhan kaverin syntymäkotinsa pihamaalle, siskonsa viereen.

Autosta luovuin kokonaan ja ostin kunnollisen polkupyörän, jolla olenkin kulkenut työmatkat ja kauppareissut. Reppuun ei paljoa tavaraa mahdu mutta eipähän tule osteltua turhaan mitään.
Kaikki koiratarvikkeet ovat löytäneet uuden kodin, pitkään kaupittelin kilparekeä mutta kun viimein pudotin hintaa tarpeeksi sain senkin menemään. Toivottavasti uusi omistaja saa sillä kisattua ja hyviä tuloksia koirilleen.

kulkuneuvoni :)

Koirat ovat kuitenkin vielä rakkaita ja eihän sitä voi mennä vannomaan, etteikö jonkunlainen tassuttelisi vielä rinnalla. Kaupunkiin en mielelläni koiraa ota mutta onhan niin paljon sellaisiakin rotuja, jotka viihtyvät sisäkoirina. Mutta jos joskus se pikku mökki rannalla! Haaveillahan saa ja ei maksa mitään.

Harrastuksista puheen ollen olen ruvennut käymään kuntosalilla ja oikeastaan siellä enemmän ryhmäliikuntatunneilla, bodypump ja kahvakuula on tuntunut tehokkaalta eikä kyllä joogakaan ole huono harrastus. Kuntosalin laitteet on tulleet tutuksi mutta aika puuduttavaa on niillä vaan rimpuilla ja kyllä se että on joku vetämässä tuntia, antaa enemmän kuin yksin treenaaminen.

Joulu meni mukavasti Katjan kodissa, koska hänellä on enemmän tilaa. Olisihan tänne minunkin luo mahtunut mutta pääsin kyllä aika helpolla kun ei tarvinnut suuremmin laittaa joulua.
Aattoilta meni normaalin kaavan mukaan, syötiin, saunottiin ja pelattiin porukalla lautapelejä :)

pelirinki

Olisin kyllä voinut pyöräillä Petoselle mutta kun oli säkki lahjoja ja ruokia niin Katja kuskasi minua. Joulunpyhät sattuivat niin sopivasti viikonlopulle, ettei tullut syötyä liikaa ollenkaan. Tiistaina alkoikin jo työt.

ystävän pihasta nappasin nätin kuusen

Vuosi vaihtuu, ikää tulee vuosi lisää... voehan !
Tänään olen vapaalla ja samoin huomenna, jolloin hyppään taas Katjan kyytiin ja piipahdan Pyhäsalmessa,
äitiä ja veljen porukoita tervehtimässä.

Lapset kasvavat, no oikeastaanhan lapsia ei enää ole muita kuin Lilli -tylleröinen. Timokin lähtee vuoden alusta armeijan harmaisiin ja jättää pienen vihreän corollan minun hoitoon :). Se saa olla vaan tositarpeeseen kyllä tuo fillari on minun pääasiallinen kulkuneuvo.

Helpottaahan se

On se kumma, että kaikki uusi stressaa niin... Oli tässä aikoja, ettei edes osannut nukkua kun mietti miten kaikki tulee sujumaan. Jotenkin nyt tuntuu loksahtelevan asiat kohdalleen.
Perjantaina työpäivän päälle jäin töihin tekemään hommia erikoisnäyttelyä varten. Sain hienosti kaikki tehtyä mitä suunnittelin ja otin kotiin mukaan jatkoa ajatellen.

Tänään lauantaina on edistynyt  moni asia ...paljon isoja kamoja on lähtenyt  ja ensimmäinen muuttokuorma tulevaan kotiin on siirtynyt ...

Jotain huippua on tulossa ... sellainen tunne :D

Uudet tuulet puhaltaa taas

Olohuoneessa on jättimäinen kasa banaanilaatikoita....mitähän se tarkoittaa?

Muutto!
Tein sitten viimein sen päätöksen, että jos ei ole taloudellisesti järkevää asua täällä, muutan kaupunkiin.  Asiat loksahtelivat paikoilleen, vielä vähän aikaa sitten asui täällä myös tyttäreni Janika väliaikaisesti, kotia hakien. Lopulta löytyi hänelle mielestäni ihana koti ja muuttoa pukkasi. Kaikki saatiin hiacella kuskattua... on se vaan.
Pian sen jälkeen löysin itselleni kodin kaupungista. Ei tarvinnut sitten kuitenkaan muuttaa kerrostaloon. Löysin kodin, omakotitalon yläkerrasta. Vuokranantajien kanssa jotenkin synkkasi heti ...kyllä sen heti huomaa!
Mietinnässä oli enää pojan asuminen ... toki mahtuisi minun tulevaan 60 neliön kotiinkin mutta olisihan se jo aikuiselle miehenalulle kasvattavaa asua omassa huushollissa. Niinpä kun ilmoitin, että tästä kodista lähdetään kaupunkiin, löytyi yllättäen pojallekkin oma koti. Lapset tulevat kaikki nyt asumaan muutaman kilsan säteellä toisistaan ja eivät kaukana minustakaan.

Kolmen vuoden ajanjaksot. Niitä on nyt ollut elämässäni useampi peräkkäin. Hmmm mitä kolmen vuoden päästä?

Koirahommissa olen ollut mukana sen verran, että syyskuussa on täällä Kuopiossa erikoisnäyttely ja sen näyttelytoimikunnassa olen yrittänyt rimpuilla. Välillä iskee uskonpuute ... kaikkea ei tiedä eikä ymmärrä.  Moni asia vie mehut, että jaksaisi innostua. On se ikäväkin niitä karvakavereita ja kaikkea sitä niiden kanssa tekemistä.

Kävin kun kävinkin viime viikonloppuna Sorsasalossa sippekehän laidalla ... nättiähän ne on pallerot!
Mutta kävinpä moikkaamassa myös paria "mopopoikaa"... meinasivat intopiukeena kaataa minut ja hypätä syliin ... voiko ne oikeasti muistaa! ... melkosia poikia ovat ja varsinkin Hartsa. Niin siellähän ovat pentueen suurin ja pienin pentu. Nyt ikää niillä vuosi ja yksi kuukausi.

Jotain koirakamoja on vielä myymättä... esimerkiksi Paana-reki ja tietty tuo kisareki Spyder Pro...jospa menisivät kaupaksi kunhan kelit alkavat olla kohdillaan.

Paku on vielä ja mietinnässä, kannattaako sitä itsellä pitää...paljon on ollut käyttöä... yhdenkin kuukauden aikana neljä muuttoa!
Toisaalta työmatka on ehkä kaksi kilometriä... en vältämättä tarvitse autoa... mutta kun sitä on oppinut :)
Katsotaan mitä tämä suunta antaa ja hypätään taas uuteen jos ei näytä hyvältä... hommasin itselle passin ...jos kävis paikoissa, joissa olen aina haaveillut käyväni !!!

Loma loma loma loma loma

Katotaan mitä tällä lomalla sattuupi.
Aika tylsä oli eilen kun jäin lomalle...piti lähteä viinijuhlille .... jäin kotiin ja menin ajoissa nukkumaan..
Olen vaan niin onnellinen lapsistani.....nuorisostani....Katja on edelleen työssään siellä mielenterveys ja päihdepuolella ja tykkää työstään ....hmmm ei siihen monesta oikeasti olisi....
toinen tytär sai kodin ja työpaikan....taitaapi olla tällähetkellä ainut naispuolinen automaalari kuopiossa :)   Nuorimmaiseni poika on metallimiehenä  samassa työpaikassa kuin minäkin.

Tulevalla viikolla lähden liikenteeseen.

Tyhjä tarha

Viime viikolla pyysin töistä puoli päivää vapaata. Olisi kyllä kokonaisenkin saanut mutta liikennemerkkien ja opasteiden sesonkiaikaan on töissä aikamoista kiirusta.
Hiaceen könysin taas koirienkuljetuskopit ja kiinnitin ne liinoilla. Tyttäreni Janika lähti mukaan kun starttasimme matkan Kajaaniin.

Edellisenä iltana olin pitkään koirien kanssa juoksutustarhassa ja tietty piti rääkyä....koirat lipasi silmistä suolaset ja näyttivät kertovan, ettei tässä mitään hätää.
Ruoka maistui ja ajattelin, kylläpä saavat ahneita koiria uudet omistajat.

Janikan kanssa pakattiin koirulit ja lähdettiin ajelemaan... mukavaa aikaa kun voipi jutella kaikenmoisista asioista ja nauraa hölömöille jutuille. Meillä niitä tuntuu riittävän ....hmm pitäskö aikuistua :)

Kajaanin apsille kaarrettuamme katselimme missä olisi sellainen koira-auton näköinen...löytyi, ei ku viereen.
Apsilla tapasimme Marin ja hänen ystävän ja siellä vähän syötyämme tehtiin paperihommat ja suunnattiin kyytiläisten vaihtoon.
Koirulit otti homman niin kuin aina ... ystävällisesti.... Aatos olisi  halunnut lipsutella kaikkien naamat mutta sinne bokseihin kivuttiin.
Ei ollut paha mieli, koirat saivat aivan huippu kodit ... ehkäpä mun elämä tästä järjestyy....

Olenkin kuullut hyviä viestejä uusista kodeista ja ainakin Geisha ja Kassu on jo työntouhussa mukana.

Tänään ajelin toisen lenkin Mikkeliin ...treenikärry sai uuden kodin... yllätys, Espoosta....
Aivan ihanaa kun sielläkin voi tätä hienoa valjakkohommaa!

Torstai-iltana purin juoksutustarhan verkon ja nyt on vaiheessa noiden oleskelutarhojen purku...
eilinen sadepäivä sai minut pesemään kodin ikkunoita koska olisihan tässä jotain juhlittavaakin....poikani Timo valmistuu ammattikoulusta kesäkuun alussa :)

Aika usein olen vilkuillut tuonne tyhjiin tarhoihin ... tunne, että sieltä minua seurataan. Onpa tullut omituisia etiäisiä, että tarhasta kuulisi jotain ääniä. Hmmm ovathan ne olleet pitkään se tärkeä osa elämää....
Harratus on tuonut aivan ihania ihmisiä elämääni... taas toisaalta sellaisiakin. joita en olisi tarvinnut! ... aina oppii uutta !
Ystävät ovat tärkeitä ja olen oppinut sen, ettei koskaan saa sanoa ettei ikinä. Katsotaan mitä tämä tuo tullessaan.



Tulevaisuus auki... kesän aikana selviää enemmän.