Prinsessa

Viikko on mennyt totutellessa uuteen kutsumanimeen, Mummi!
Niin, viime sunnuntaiaamuna syntyi maailmaan pieni ihme, tyttöntyllerö vähän reilut kolme kiloa ja niin kaunis jo heti syntyessään. Sanonko rumasti, jos joskus vastasyntyneet ovat rumia!?

Katja tuli koirien kanssa perjantaina minun kyydillä tänne maalle, kun lähdin töistä. Ajateltiin ollaöllöttää ja totuttaa meidän pikku koira Katjan koiruleihin.
Totuttelu meni tosi hyvin, kukaan ei ärissyt vaan ottivat pienen koiran kuin se olisi aina kuulunut joukkoon. Luna tietty oli innoissaan kun sai uuden riehumiskaverin.

Ilta kului vähän napostellen ja telkkua katsellen. Lämmitimme saunan ja istuimme Katjan kanssa pitkään turisten niitä näitä. Katjalla oli ollut vähän pahantuulinen viikko mutta muuten oli leppoisaa meidän olo. Nukkumaan kömmimme ihan hyvissä ajoin. Pentu työntyi meidän väliin nukkumaan ja Junnu sekä Luna kupottivat lattialla.

Aamuyöstä Katja pomppasi ylös ja ajattelin, et mikähän sillä oli? Liekkö koirat pyytäneet pihalle vai tuliko kiire vessan. Koirat tietty aloitti elämöinnin ja laitoin valot. Vessaan meni sellainen vana, että jaahas ny on tapahtumassa jottain.
Aluksi en osannut muuta kuin pyöriä ympyrää. Lopulta soitin ambulanssin kun päässä takoi vaan, että jos lapsivesi menee ei saa olla muuta kuin makuulla.

Lanssia jouduimme odottelemaan jonkin aikaa. Mietin oliko niiden navi ohjannut ne taas sinne autiotalon pihaan ...niin on ennenkin muille sattunut.
Lopulta tuli kaksi mukavaa miestä...taisivat vähän ihmetellä meidän eläintarhaa. Siitä tyttö köpötteli autoon. Mutta miksi ei auto liikkunut kun seurasin sitä ikkunasta. Juoksin ulos ja niin se oli jäännyt kiinni mäkeen. Iltapäivällä alkanut pyry oli aika mukava sen jään pinnassa ja ambulanssi oli liukunut minun multakasan päälle ja jäänyt taka-astinlaudasta siihen kiinni.
Hiekkakasa oli kans jäässä, joten ei ollut siitä apua.
Sitten muistin, että autokatoksessa on vanhoja kukka-astioita, joissa on multaa ja eiku sitä renkaan eteen ja kanki navetasta, jolla toinen kuskeista avitti auton pois kasan päältä.
Sinne menivät kohti Kysiä, onneksi ei ollut mikään hätä hätä tilanne...

Jonkin ajan kuluttua lähdin perään ja menin Katjan seuraksi. Mitään ei tapahtunut vaan odottelimme ja kuulostelimme. Iltapäivällä lauantaina ehti Toni Katjan luo ja ajattelin silloin käyväni välillä kotona. Sanoin kyllä, että ilmoittavat kun jotain alkaa tapahtua.
Vasta lähellä puoltayötä tuli viesti, että voin tulla sinne.
Aikaa kului vielä aamu viiteen ennenkuin pieni ihme tuli maailmaan.
Kyllä oli suloinen, että kyyneleet tuli.

Jätin lopulta uudet vanhemmat ja pienen ihmisen tutustumaan toisiinsa ja ajoin kotiin. Ihme, ettei väsyttänyt vaikkei tullut juuri koko viikonloppuna nukuttua.
Ei voi muuta kuin ihailla miten voi ihminen olla suloinen ja pieni. Mummin oma kulta siellä kasvaa...kohta touhutaan kaikkea yhdessä.

Joulun odotusta

Ihanaa, neljä päivää vapaata. Vaikka maanantai onkin normaali työpäivä sovimme töissä, että korvaamme sen sitten kiireisempänä aikana. Tulee varmaan pitkiä päiviä asennuspuolella kun muutamme kaikkiin Pohjois-Savon paloautoihin tunnukset.

Tällä hetkellä koirat ovat sisällä ja näyttävät kovasti odottavan ruokaansa. Olen alkanut pitämään niitä muutaman kerran viikossa sisällä. Eipähän tule aivan tarhahöperöitä.
Tähän sisällä pitämiseen on kyllä aika hyvä syykin. Perjantaina tuli kotiimme uusi perheenjäsen Sissi, viralliselta nimeltään Susimäen Cisca.
Sissi on reipas koiranalku. Heti alkoi mahdoton hilluminen kun tulimme sisälle. Ottaa mahdottoman hyvin kontaktia ja kuuntelee.
Eilen kyllä taisi noi kissat pelottaa kun ei se ole sellaisia otuksia koskaan nähnyt.

Tänään aamupäivällä kävin isoilla koirilla treenaamassa ja sen jälkeen aloitimme tutustumisseremoniat yksitellen. Siru oli rauhallinen omaitsensä ja näytti pennulle, kuka täällä on vanhin.
Geishan kanssa vähän arvelutti ensin kun se on niin vilkas ja kova riehumaan. Sissi aloitti heti mahdottoman vinkumishaukkumismekkalan kun Geisha sitä lähestyi. Mutta jo vähän ajan päästä uteliaisuus voitti ja olikin valmis leikkimään. Geishan leikki vaan on niin rajua, että sen piti paeta.

Pikku Sissi nyt asustelee ainakin nämä neljä päivää täällä sisällä ja yhteisiä hetkiä isompien kanssa järjestetään jotta tottuvat toisiinsa. Pian on pennunkin mentävä tuonne tarhaan.

Tästä se alkaa minun valjakko kasvaa. Tosin Siru täyttää jo yhdeksän niin se voi olla pian eläkeläinen. Nyt jo välillä näyttää, ettei pysy Geishan vauhdissa.

MAR-RAS-KUU, TÄNÄÄN TORIN LAIDALLE KASVOI MANDOLIINIPUU...

Vai miten se laulu menee....
Parina päivänä ollut pakkasta aamulla niin, että on pitänyt auto laittaa lämppäriin. Niin ja tietty sisätilanlämmitin...heh heh laiska kun ei viitsi raapia ikkunoita.
Mutta minulla on tuos pihalla sellainen katoksen tapainen johon on hyvä talvella auto ajaa...ei tarvi raapia ikkunoita.

Viime viikonloppuna asensin tuohon navetan nurkkaan sellaisen halogeenin...liian pieni on mutta senkin meinasin olla ostamatta kun uudesta hienosta rautakaupasta sen ostin ja huomasin, että oli jo valmiiksi rikki. Mutta kuitenkin kävin vaihtamassa ehyeen.
Muuten, en pitänyt ensimmäisestä käynnistä siinä rautakaupassa...kassatyttö oli niin ylimielinen ja huonolla tuulella. Ja se oli avajaispäivä!

Mut nyt on jonkinmoinen valo...paitsi vielä pitää säätää...palaa aivan liian vähän aikaa. Ei siinä ehdi tarhaa siivota.

Ensi viikonloppuna Timo täyttää sitten jo 14. Huh sehän on kohta jo iso jätkä!
Lauantaina tulee kummit ja varmaan siskot miehineen kakkukahveelle. Pitää siis siivota vielä ennen sitä. Kakku kyllä tehdään ja herkutellaan.
Jotenkin on tuo jouluvaihde meinannut pukata päälle ihan yllättäen. Olen laittanut ulkovalot kuistille ja yhteen ikkunaan. Etsin punaiset verhokapat (samalla oli pakko siivota kaappi kun yksi verho oli hukassa )ja laitoin tukkuja palamaan sinne sun tänne. Viime jouluna ei oikein vielä päässyt tällaiseen hössötysfiilikseen...mikä kyllä kuuluu jouluun.

JOULU= siisit koti ja hyvää ruokaa sekä tärkeimmät ihmiset lähellä.

Siis minusta, joillekkin se on kauheasti rahanmenoa ja stressiä ...

Laiton taas aurausviitat tienvarteen...viime vuonna puuttui juuri siitä paikasta missä helposti putoaa raiteilta ja on tuolla pellon puolella. Nyt se on tökitty täytten heijastavalla kalvolla merkattuja viittoja.

Jotain talvenodotus puuhia täytyisi vielä tehdä vaikka viimeviikonloppuna jaksoin tehdä jo aika paljon.
On menny varmaan pian kolme kuukautta kun jotenkin reväytin polven koirien kanssa lenkillä. Yölläkin meinasi jomottaa niin, ettei nukutuksi meinannut saada.
Niin nyt ei enää tunnu niin pahalta ja voi jopa tehdä jotain.

Multaa meinasin vielä kärrätä perennojen suojaksi ja kasvimaalle. On sitten keväällä heti valmiina koitokseen. Joitakin viinimarjoja olisin halunnut repiä irti mutta se voi olla liian rankkaa...hmmm jos laittaisi traktoriin liinoilla kiinni koko puskan ja vetäisi...eiköhän siinä puska lähtisi irti. Joo täytyy kokeilla. :)

Kissat muuten tietää, että ulkona on jo kylmenpää...pitää aamulla aina etsiä ja metsästää ne ulos tarpeilleen...onneksi minä olen vielä ovelampi kuin ne :)


Lumentuloa tässä odotellaan ja paljon muutakin ihanaa ....

Odottavan aika on pitkä.....

Pyhäsalmen reissu

Viikko sitten perjantaina kasasin työpaikan peräkärryyn kuormalavoja varastosta ja toin ne kotiin polttopuuksi. Niitä olenkin jatkuvasti tuonut kotiin ja pilkkonut. Moottorisahan terä vaan ei tykkää oikein kun niissä tahtoo olla betonia jäljellä.

Kärryn otin lainaan kun oli tarkoitus viedä sohva äidille. Tuo sohva on ollut pressun alla navetassa siitä asti kun muutin kaupungista tänne pikkuiseen mökkeröiseen. Yli sadan neliön kämpästä 54:n neliön kotiin....aivan kaikki huonekalut ei mahtuneet ja osa on vieläkin turhan kookkaita. En vain raski luopua...

Niin meitä lähti melkoinen topparoikka veljen tytön, kummitytön valmistujaisiin. Lastasimme autoon neljä koiraa ja neljä ihmistä...onneksi oli peräkärry mihin mahtuivat kassit ja pussit.

Äiti oli palvelutalossa. Joutui sinne hiukan etuajassa kun oli ollut yksi yö turhan levoton. Kulunvalvonta oli saanut yöllä viisitoista hälytystä. Ei taida äiti rukka enää olla yksinasuja.
Niin me majoituimme lapsuudenkotiini koko orkesteri. Siru ja Keissa olivat ensin ketjussa pihalla ja illalla laitoin ne autoon nukkumaan. Katjan koirat Junnu ja Luna nukkuivat makeasti siskonpetillä Janikan ja Timon patjoilla. Mokomat rinsessat.

Aamulla oli toyota aika huuruinen kun päästin sesset ulos mutta hyvin olivat nukkuneet.
Tajusin myös että siellähän on koiratarha pihassa miksi en laittaisi koiria sinne päiväksi kun on juhlat siellä veljen luona. Tarkistelin verkot ja näytti et kyllä ne siellä pysyy. Koirilla alkoi kova tutkiminen uudessa tarhassa ja ihan nuo näytti kotiutuvan. Katja laittoi myöhemmin myös sisäkoirat sinne juhlien ajaksi. Sellaanen sekalainen seurakunta näytti olevan siellä: kaksi haskia, sakemanni ja sekarotuinen "toffeenoutaja".

Juhliin kävimme veljen kanssa hakemassa myös isän ja äidin. On se vaan niin surullista kun isäkään ei voi mennä pilkille tai metälle. Se on aina niin tykänny niistä harrastuksistaan. Samoin kun äidin muisti on mitä on...

Herkuteltuamme ja jututettuamme vieraat ja sukulaiset veimme äidin ja isän taas palvelutaloon. Jotenkin isä oli helpottunut kun sen kunto ei oikein kestä.
Mietin sitä miten olisi hyvä jos pystyisin muuttamaan äidin tueksi Pyhäjärvelle mutta kun minulla ei tosiaankaan ole mitään työtä siellä. Ja sekin että tykkään nykyisestä työstäni paljon.
Pitäisi vaan pystyä tulemaan useammin äidin avuksi ja samalla helpottamaan veljen taakkaa kun se pitää vanhuksista huolta.

Kumma että lapsuudenkodissa nukuttaa aina hyvin. Sunnuntai aamuna lastasin peräkärryyn kuivia halkoja kun veli sanoi ettei ne mun puut ole vielä kuivia.
Kovin suurta kuormaa en tehnyt, jaksaapahan toyota vetää.
Päivällä haravoin jonkinverran pihamaata ja sitten iltapäivällä lastasimme taas orkesterin autoon ja suuntasimme kohti Kuopiota.

Ihana aina tulla kotiin.

Treenikärry

Muutama viikko sitten sain kuin sainkin sulanmaan treenivehkeen. Huutelin kavereille tuolla naamakirjassa, josko jollakin sattumoisin olisi sellainen ylimääräisenä.
Sieltäpä sain sitten polkupyörän rungosta tehdyn kolmipyörän. Takarenkaita siinä ei ollut mutta nehän saa aina laitettua.
Kotona navetassa mulla oli kaksi rikkinäistä polkupyörää, joista irrotin takapyörät koska etupyörän akselit eivät riittäneet kiinnittämiseen. Uudet sisäkumit ja avot siinä mulla oli treenikärry.
Koeajelulla...ilmankoiria, vehkeestä putosi seisonta-alusta. Mitä ihmettä, hitsaukset eivät kestäneet (ohoh oonko minä niin painava!) No taisi olla niin että pyörä oli ollut jo jonkin aikaa käyttämättömänä ja hitsaukset olivat jo haurastuneet.
Aikani suunnittelin ja mietin mitä teen. Navetan kätköistä löysin alumiinista kulmarautaa ja kunnon levyä. Vähän kuviosahaa ja luovaa hulluutta niin seisonta-alusta oli valmis.
Viime sunnuntaina sitten rohkaisin mieleni ja valjastin koirat eteen...eiku menoks.
Minun on pakko ajaa asfalttitietä vajaa kilometri ennenkuin pääsen metsäautotielle.
Pelkällä etujarrulla meinasi olla alku vähän jännittävää...vielä alamäkeä...
Sitten tien yli ja metsäauto tielle....huh onneksi portti ei ollut kiinni (mikä yleensä on aina. Sitten hiekkatietä iloisesti mentiin...
Tultuani mäennyppylälle näin sen alla pariskunnan kävelemässä ja kaksi pientä koiraa vapaana. Joo, nyt odotellaan josko nuo kääntyisivät yhdelle risteävälle reitille ja sinnehän ne meni. Risteyksessä oli auto ja autossa hirvikoira, kovaa meteliä pitäen. Jatkoin jonkin matkaa jä päätin ajaa toiseen pistoon ja tehdä sillä uupparin.
Siellä tuli punalakkinen mies aseineen vastaan, kuulema aju käynnissä. Minunhan ei auttanut muu kuin lähteä takaisin ja pika pikaa kotiin takaisin.
En arvannut, että hirvimiesten ajot olisivat kesken vielä viiden aikaan sunnuntai-iltapäivällä. No, se on tähän aikaan tätä.
Paluumatkalla naapurin koira oli pihalla ja räksytti sieltä...Keissaa olisi kiinnostanut ja veti tien poikki koko orkesteria. Ei hyvä ollenkaan.

Viikolla pääsin yhtenä iltana ajamaan n. viiden kilsan lenkin ja samoin tänään kävin.
Nyt ei näkynyt ketään metsäautotiellä. Portti oli kiinni ja se olikin taiteilua, että sain koirat kiertämään portin. Sitä onneksi harjoittelin jo silloin kun juoksin koirien kanssa keväällä ja kesällä.
Juoksusta puheenollen, taisin hajottaa polven niillä juoksukerroilla. Se on ollut aika kipeä yli kuukauden. Rasitusvamma ja varmaan siitä kun joutui alamäessä jarruttelemaan koirien juoksuintoa kun ei olisi oma vauhti riittänyt. Täytyy kuullostella, jos ei ala paranemaan pitää käydä lääkärissä.

Illat pimenevät niin nopeasti. Kohta on töistä tullessa pilkkopimeää. Pitäisi siis hommata jonkimoinen otsalamppu...niin onhan mulla noita pikkulamppuja mutta sellainen kunnon halogeeni, että näkisi tuolla metsäautotiellä mennä vaikka olisikin pimeää.

Erkkari

Kuin niin monena muunakin syksynä, suunnistinpa viime viikonloppuna Siperian Huskyjen Erikoisnäyttelyyn. Tällä kertaa näyttely pidettiin Keski-Pohjanmaalla Kannuksessa.

Ystävieni, Karin ja Lean kanssa päätimme jo edellisenä syksynä, että lähdemme yhdessä taas leiriytymään erkkariin ja kaikki koirat ovat mukana.
Perjantaipäivä piti jo hyvissä ajoin pyytää vapaaksi, että voimme puoliltapäivin startata. Töissä kyllä oli pienoinen kiire mutta onneksi kuitenkin sain vapaan ja pystynpä käyttämään jo tekemiäni ylitöitä korvaamiseen.

Torstaina pesin Keissan. Ei se nyt kauheen likainen edes ollut mut ajattelin, että valkoinen koira niin pitäähän sen kyllä sitten valkoinen olla. Edellisen syksyn kokemuksista oppineena kyllä tiesin, ettei tässä mitään näyttelymenestystä oltu hakemassa. Niin ja kun se harjoittelu jäi taas vähälle. Hienoja loikkia tulisivat näkemään kehässä.:)
Yllättävän helppo se oli pestä...luulin, että varmasti hyppisi seinille ja saisi hepulin. Muutaman tunnin annoin kummankin koiran olla sisällä ennen kuin vein taas tarhaan.

Perjantai aamuna pakkasin loput tavarat ja suuntasin Katjan luo Petoselle. Lupasin auton Katjan käyttöön viikonlopuksi.
Muutaman mutkan jälkeen olimme Siilinjärvellä pihassa ja Katjan kaasuteltua tiehensä pakkasimme loput tavarat ja "tuoksuvat" koirat Hiaceen sekä loput koirat kärryyn. Vielä Tomppa laturiin ja tienpäälle. Jotain tuli mieleen, että oli jäänyt kyydistä mutta ei täs nyt enää käännytä.

Joskus viiden ja kuuden välillä illalla olimme perillä. Paikalla olikin jo Pietikäiset, jotka leiriytyivät samassa partiolaisten teltassa. Teltan olimme saaneet jo edellisenäkin syksynä lainaksi.
Leiri kasattiin yhteistuumin ja me naisväki kävimme keskustasta hakemassa syötävää ja juotavaa.
Koirat saivat iltaruokansa ja pääsivät lopulta koppeihinsa nukkumaan. Aluksi tuntui olevan hiukan levotonta, mutta lopulta ei kuulunut vingahdustakaan.
Istuimme hetken turisemassa ja herkuttelemassa kebabeilla. Keli oli mitä mainioin, ei pahemmin pilviä ja aurinko laski. Teltan kaminaa ei edes ajateltu lämmittää. Lopulta jokainen sujahti makuupusseihinsa ja ainakin minä nukuin hyvin, varmaan kuorasin niin ettei muut saaneet unta. Kuulin nimittäin aamulla, ettei oikein ollut kaikkia nukuttanut. Minäkin heräsin neljän kantissa kun teltan kattoon alkoi ropista oiken kunnolla vettä....se siitä hyvästä säästä.

Lauantaina sitten alkoi kehät klo 9.00.
Esitin Narskun ja hienosti pärjäsi oli avoimen kolmonen. Seuraavaksi tauon jälkeen menimme Karin kanssa esittämään nämä Keissan veljet: Suhin ja Niken ...joo, hyvä oli minun ja Niken esitys hoh, hoh. Nikke sai H:n ja Suhi EH:n. Vähän ovat velikultia nämä pojat.
Samaan aikaan alkoi käyttöluokka toisessa kehässä, jonne kiireellä ja vähän myöhästyneenä sitten menimme Nelsonin ja Nootin kanssa. Molemmat saivat ERI:n ja loppujen lopuksi Nootti ihan urosten kolmoseksi kipusi. Nelsonin esitys vei kyllä mehut, sen verran on vahva poika viemään. Kuulema olis parempi pikkutytön esittämänä...no joo, jos multa kysytään niin enpä antaisi lasten käsiin...menisi kuin rätti koiran perässä. :)

Näyttelyjärjestelyt olivat kyllä mahtavat. Kehätoimitsijat ja tuomarit olivat niin rentoja ja iloisia, että tuli ihan hyvälle tuulelle. Se, että sattui esittämään koiria kahdessa kehässä ei ollut ongelma, vaan asioissa joustettiin aina parhainpäin. Jotenkin aikaisemmissa näyttelyissä tuomarit ja jopa kehätoimitsijat ovat välillä olleet kireitä ja jopa ylimielisiä. Sitä ei nyt nähnyt.

Illalla haettiin taas ruokaa kyliltä ja vedettiin nassut täyteen pitsaa...röyh.
Loppuilta meni saunan jälkeen leirissä istuskellen ja muutaman konjamiininapsun kumoten....jopa se sitten nukutti.

Sunnuntaina sitten olivat vuorossa nartut ja avoimessa aloittivat Miiruska ja Peeruska ...ERI molemmille ja Peeruska jatkoi vielä edelleen.
Taas pikaisen ruokatauon jälkeen oli sitten Geishan vuoro esiintyä. Heti esittelykierroksella se purputti vieressä oleville nartuille, mikä ei jäänyt tuomarilta huomaamatta koska sanoi, että "tämäkö meinaa haastaa muita?" Mumisin jotain, että "juoksut juuri lopuillaan ..." Saatiin H eli hyvä eli kolmonen. Hyvä, että edes saatiin arvostelu ja ihan kuin ihmeen kaupalla, Keissa juoksi kuin juoksikin suht hyvin. Tuomari vielä mittasi tytön ja siellähän se oli ylärajoilla 56 cm.

Sen kehän jälkeen kipin kapin siirryin taas toiseen kehään käyttöluokkaan ja Pikkukakkosta esittämään ja ERI tuli taas, kuten Pandille Karin esittelyssä ja Nirpille Lean esittelyssä. Kehä jatkui sitten pitkään koska luokassa oli tosi paljon koiria. Ja kun sitten kaikki ERI:n saaneet otettiin kehään ja jonossa olimme peräkkäin ja etunenässä Lea ei Pikkukakkonen ja Pandi oikein esiintyneet edukseen vaan neliveto loksati päälle. Nirppis oli vielä jonkin aikaa kilvassa mukana mutta lopulta tuomari pudotti pois loppukähinöistä.

Sunnuntain lopuksi suostuin vielä kasvattajakehään esittämään yhtä koiraa. Ja hienosti se ryhmä selvisi kakkoseksi.

Leirin purkaminen sujui nopeasti porukalla. Ja yllätys yllätys kaikki tavarat mahtuivat vielä takasinkin kyytiin...vaikka niitä palkintoja tulikin aika monta :)
Keula kohti Savoa ja seuraavaa erkkaria odottelemaan. Luulen vain etten tuota Keissaa vie enää näytille...jos ei sitten tapahdu jotain mullistavaa.
Kauniita koiria oli kyllä viikonloppu täynnä...jospa sitä joskus vielä itellekin lisää saisi hommattua... ja isomman auton ja ja ja....No nyt lopetan katotaan päivä kerrallaan mitä edessä.

Mitä joko sitä ollaan syksyssä?

Elokuun loppu ja työt ovat alkaneet... kaksi viikkoa jo pakerrettu.
Kaipa siitä kesästä pitäisi jonkinmoinen yhteenveto tehdä.


Heinäkuun puoleenväliin olin töissä joten se kyllä meni aika tarkasti vain arkisen rutistuksen ja viikonloppuisin pienen rentoutumisen merkeissä. En kyllä käynyt missään...puuhastelin koirien kanssa ja puutarhassa...hmmm voikohan tätä vielä ihan puutarhaksi sanoa. No ostin omppupuun Sandra on lajike. Tuo vanha omenapuu ei tehnyt sitten yhtään omenaa tänäkesänä. Liekkö syynä ollut se kevään ihme juttu kun punatulkut repi niitä kukkia ihan urakalla. Vai johtuiko vain siitä ettei sillä ole kaveria pölytyshommiin.

Vuokranantaja Jarkki lupasi minulle, että saan karsia polttopuita tuolta metsästä. Oli järjestänyt metsurin sinne putsailemaan pahimpia risukoita.
Lomalla aloittelin karsimisen, yllättävän rankkaa hommaa. Tein muutaman kasan valmiiksi ja iskin puimalassa uinuneen massikan tulille. Vähän jänskätti sen ajaminen ensin mutta muutaman kuorman roudattuani luonnisti jo hyvin.

Toisaalta tuo puuhomma on parempi jättää tänne syksyyn kun ilmat ovat hiukka viilenneet.
Tällä viikolla olen ollut kolmena iltana "halailemassa puita"...terapeuttista.

Niin kesälomalla olin pariin otteeseen koiranhoitajana tai paremmin koirienhoitajana.
Ystävät pääsivät pitkästä aikaa liikkeelle ilman koiria.
Homma tuntui mukavalta koska omatkin koirat pääsivät kunnon juoksutarhaan vapaana juoksemaan. Keissa ainakin näytti nauttivan täysillä kun pisteli puiden lomassa. Sirulle se oli vähän hankalampaa kun sen näkö ei enää ole mikään paras mahdollinen sen kaihin takia.
Lauma otti minut mukavasti vastaan eikä Vilperttikään nipistänyt enää salaa takamuksesta. Sillä on sellainen tapa kun innostuu ...ei osaa pitää purukalustoaan kurissa.
Osa nartuista oli juoksussa ja ne asustelivat tyttöjen tarhassa talon toisella puolella. Välillä pojat lauloivat niille serenadeja mutta minkä teet kun välissä on huskynvarmat tarhat.

Kummallakin kerralla oli tosi hienot ilmat. Silloin ensimmäisellä hoitokerralla kävin pyöräilemässä talon emännän fillarilla ja moikkaamassa entistä naapuria. Sieltä lähti muutama kasvinalku mukaan.Tuli harmiteltua taas kerran että miksi sieltä tulikaan koskaan muutettua pois. Siinä on hyvät ja huonot puolensa kun asuu tiiviisti niin, että naapurit näkee kaiken mitä puuhailee pihalla.
No nyt kyllä olen niin onnellinen kun saan asustella omassa rauhassa. Näköetäisyydellä ei ole yhtään naapuria.

Puutarhassa olen puuhastellut aina kun ispiraatio on iskenyt. Kasvit ovat vaihtaneet paikkaa. Yksi uusi kukkapenkki on tullut tuohon juhannusruusun viereen.
Paljon olisi vielä suunnitelmissa ennen talven tuloa mutta jos ei ennätä niin sitten seuraavana kesänä...

Kaikista ihanin asia on se, että minusta tulee mummo :)
Katja odottaa pientä ihmettä ja joulun tietämissä on jännittävät hetket.
Uskomatontahan se on mut niin se menee ...ite vanhenee ja kurtistuu ja erakoituu...ja lapset aloittavat sen oman elämän ja tulevaisuuden rakentamisen.

Huomenna perjantai ja viikonlopuksi on luvattu aurinkoista....jihuu!

Kesää kohti

Eilinen päivä meni leipomispuuhissa. Koetan saada pakkaseen coctailpiirakoita ja jotain muuta tarjottavaa Katjan juhliin. Välillä iski laiskuus ja mietin, et ei tuu mitään, käyn hakemassa kaupasta valmista.

Kokeilin myös tehdä sellaisen juustokakun, jota Katja toivoi juhliinsa. Se onnistui ihan kivasti. Ohje siihen löytyi netistä. Täytyy sellainen sitten väsätä ensiviikolla.

Muutama viikko sitten kävin purkamassa Haminalahdesta vanhan koiratarhan verkot.
Tarha oli kyllä rakennettu haskivarmaksi, niitattu tiiviisti puihin kiinni. Alussa minulla oli kyllä apuvoimia, mikä oli kyllä tarpeen. Loppupäivän puuhastelin sitten itekseni. Katja tuli vielä kaveriksi vähäksi aikaa kun nostelimme verkkorullia peräkärryyn.
Tarkoitus olisi tehdä joko suurempi tarha tai sitten toinen viereen. Mietin sitä vielä.
Kyllähän toinen tarha olisi hyvä, jos tulee lisää koiria. Tuntuu vain, ettei ole järkevää kovin montaa ottaa, jos ei sitä juoksutarhaa saa rakennettua. Tilaahan täällä kyllä on, tehdä jos millainen juoksutarha.
Eilen taas kävin juoksemassa noiden kahden kanssa. Alkumatka on aina vaikeaa kun pitää jarrutella niiden intoa mennä. Jos antaisi niiden juosta niin kovaa kun tykkäävät loppuisi minulta jaloista pito ja tulisin rättinä perässä.:)
Juoksimme tuonne Kurkimäen suuntaan, eläinhoitola Viiksen kohdalla koirat ihmetteli haukuntaa, joka sieltä tuntui tulevan. Varmaan kiva asua siinä vieressä.

Timo ajoi nurmikon ensikertaa tänä kesänä. Kyllä näyttää kivalta. Kunhan nuo juhlat on juhlittu, täytyy taas iskeä vuohenjuuren kimppuun, kyllä se on sitkeä kasvi.
Tuon mun pienen kasvimaan ympärillä on aikamoinen kasvusto tuota rikkaruohoa, myrkkykö on ainut apu? Kyllä minä vielä yritän kaivaa juuret käsin pois.

huii joko se on toukokuu?

Kevät on tullut vauhdilla.
Oltiin Kuusamossa epävirallisilla rekikoirakisoilla Kytökoskien kanssa ja nyt ollaan helevata jo toukokuun puolessa.
Järjestelen tässä Katjan valmistujaisia. Kaksoistutkinto on kohta plakkarissa. Hieno on saavutus, joten miksipä sitä ei kannattaisi juhlia.

Juhlan järjestämme Toivalassa tarkemmin sanoen Ranta-Toivalan tiellä.
Jos voisi jotenkin säitä järjestää, nuo juhlat olis olleet täällä Leppäharjussa. mutta pidämme ne kuitenkin varmuuden vuoksi sisätilossa, ystäväni kotona.

Pihaan olen saanut rakennettua kasvimaan ja tuo etupihan kukkapenkki on myllätty perusteellisesti. Siihen on tarkoitus rakentaa jotain pionipenkkiä (kolme erillaista on jo istutettu). Moni puska on saanut nuorennusleikkauksen tänä keväänä.

maaliskuun mietteitä

Lauantai-ilta...kaipa sitä olisi hyvä välillä käydä ihmisten ilmoillakin. On se vaan mukava laittaa uuniin tulet ja sauna päälle. Kuunnella kun koivu palaa ja pihalla nuuhkia tuota palavan puun tuoksua.
Kaipa sitä on niin perin juurin maalainen. Ihmekkös tuo maataloon syntynyt ja pellonpientareella pentuna pyörinyt.

Ystävien kanssa tänään mietittiin, että tässä keväänkorvalla pitää tehdä pilkkireissu tuonne lammelle...se on tosiaan tehtävä. Tänäänkin paistoi aurinko niin kauniisti, olisipa ollut mukava siellä töröttää pilkkijakkaralla. Vaikka toisaalta se pilvinen ja huono keli on parempi kalansaaliden kannalta.

Viime viikonloppuna olin Karin ja Lean kanssa Kiimingissä pienimuotoisessa koiravaljakkokisassa. Ajoin heidän neljällä koiralla, sijoitus ei nyt päätä huimannut mutta ei sieltä mitään huippuaikoja odotettukaan. Olin huskyvaljakoista 24. ja niitä oli kaikkiaan 28. Kaikkiaan valjakoita oli 39 kaikki muut malamuutteja ja sammareita. Kari ajoi hienosti yhdeksänneksi.

Kisan jälkeen ajoin vielä Keissan ja Sirun kanssa....mukana valjakossa oli Keissan kaksi veljeä Suffeli ja Snickers. Pojat välillä käy vähän kuumina mutta iloisesti mentiin koko kymmenen kilsan lenkki.

Seuraavana viikonloppuna olisi epävirallinen päätössprintti Kuusamossa. Ilmottauduin sinne ja taas saan lainaksi koiruleita valjakkoon. Siru ei voi osallistua koska sillä ei ole tunnistussirua jollen sitten ensi viikolla käy sitä laitattamassa. Hmm pitäisköhän... Siru on kuitenkin vielä aika hyvä keulakoira kun osaa suunnat.

Tuulisina öinä kun en saa unta....

Talviloma alkaa olla viikonloppua vaille pidetty.
Alku oli vähän nihkeä kun heti ensimmäisenä vapaapäivänä iski tuttu kiertohuimaus. Eli maailma pyörii kun menee makuulle. Paskamainen vaiva.
Tässä se taas oli, heti kun jää lomalle sairastuu jotenkin. Että sitä pitää olla tunnollinen työntekijä!

Kaikesta huolimatta sunnuntaina suuntasimme tutulla porukalla Suovu-Paloselle rekihommiin. Ajoin peräti kahdella valjakolla. Ensin kokeilin Kytökoskien toista neljän koiran kisavaljakkoa. Tarkoituksena olisi nimittäin käydä ajamassa pieni kisa Kiimingissä 20. päivä maaliskuuta.
Jouduimme ajamaan laavulta takaisin päin ja tekemään uupparin sopivassa kohden. Menomatka sujui ihan kohtuu mukavasti, koirat tietty kuulosteli, että kuka siellä takana jalaksilla oikein kiekuu.
Paluumatka meni vähän laskasti, koirat jolkotteli.

Toinen valjakko, jonka ajoin koostui sitten omista koirista ja Kytökoskien parista sisaruksesta. Myös Lea lähti neljällä perään.
Minun valjakossa Vilpertti tajusi jossakin vaiheessa, että Lea tulee takana ja alkoi vilkuilla emäntäänsä ja lopulta harasi vastaan. Ei auttanut muu kuin vaihtaa Lealta Suffeli mulle ja Vilpertti Lealle. Loppulenkki menikin sitten jo mukavasti.

Aurinkoisena sunnuntaipäivänä oli laavulla autoineen muitakin retkeilijöitä, joiden autoja jouduimme sitten ohittelemaan vastaantullessa. Hyvin meni, eivätkä autoilijat kaahailleet... paitsi yksi maasturi tuli mutkassa hiukka lujaa.

Nyt viikolla olen ollut kolmena päivänä Siilinjärvellä ajelemassa. Olemme kokeilleet niin kisavaljakoita Murtolahden puolella kyläteitä pitkin ja vähän pienempää pihalenkkiä muilla valjakoilla. Timo on ollut samalla, joko Kasurilassa laskettelmassa tai Fonttiksessa uimassa.

Tänään tuli taas lunta vähintään kymmenen senttiä. Olimme muutaman tunnin Toivalassa Eijan luona ja piha oli peittynyt lumikinoksiin. Ruokkiessani koirat otin ne tuohon pihaan pitkään liekaan (ei voi enää juoksuttaa irti, kun Siru lähtee teille tietymättömille ja onhan nyt kiinnipitoaikakin), samalla kolasin ainakin yläpihan ja vein sisälle puita uuninlämmitykseen.

Sunnuntaina suunnistan taas Paloselle, jos vain mahdollista. Huomenna vois ottaa ihan levon ja loman kannalta...jos en keksi jotain puuhaa tuolla puupinon kimpussa.

Helmikuu vetelee viimeisiään

Katja pyörähti tuossa terminaattorikoiranräähäkkeen kanssa. Vähän se teki tuhojaan mutta huh, meni Katjan mukana kaupunkiin.
Vaikka aikomus oli vain laiskotella tänään, tuli kuitenkin pudotettua autokatoksen päältä lumet. Vuokranantaja soitti viikolla ja ehdotti, että voisi olla viisasta pudottaa enin paino, ettei tule toyotasta entistä. Loppujenlopuksi siivosin myös kodin perinpohjaisesti kun parinkympin pakkanen on niin hyvä mattojen ja petivaatteiden tuuletusilma.

Viime viikko oli tosiaan ennätyspakkasilla höystetty. Kai jossain päin oli mitattu jopa neljänkymmenen asteen pakkasia. :)
Ei ole enää riittänyt sylillinen puita lämmittämään mökkiä. Nytkin on melkein koko päivän pidetty tulta uunissa.
Kyllähän se on myönnettävä, että ei nuo seinätkään pidä kaikkea lämpöä, vaikka kuinka uuni pöhisisi koko päivän.

Koirat ovat saaneet juosta pihassa vapaana iltaisin. Olen päästänyt ne molemmat yhtäaikaa ja hyvin näyttävät tottelevan kun kutsun. Lähes joka päivä ovat myös piipahtaneet sisällä...ainakin kissojen ruokakupit tarkistamassa.
Muutamana sunnuntaina olemme olleet Suovu-Palosen maastossa valjakkoajeluilla. Lealta ja Karilta olen saanut lainaan rekeä ja koiria, jotain on jo omastakin takaa, kuten vetoliinat neljälle koiralle.

Tässä odottelen lomaa kun kuulin, että saan pitää talvilomani silloin kymppi viikolla, jolloin myös koululaiset ovat lomalla. Saanpahan toimia kuskina milloin minnekkin päin.

Hyvä mieli kun koti on siisti ja sauna lämpiämässä.

LUNTA, LUNTA

Olipa hyvä kun sain auramiehen talveksi. Olisi ollut tuskaa lähteä aamulla töihin, ei mitään mahdollisuutta. Illat olisin sitten kolannut tuota sadanmetrin tienpätkää ja tietty pihaa.
Useana pyryaamuna auramies on tullut ennen puoli kahdeksaa ja putsannut pihankin.

Joulunaika meni mukavasti lasten kanssa. Lapset pelasivat sulassa sovussa lautapelejä, katseltiin telkkua ja syötiin hyvin. Sitähän sen joulun pitää olla.
Hain tuolta metsästä oikean joulukuusen ja eipä tarvinnut valitella tippuvia neulasia kun oli niin tuore kuusi.

Tätä uutta vuotta ollaan jo taaperrettu monta viikkoa. Töissä alkaa hiukan hellittää, teimmehän melkein kaksi kuukautta aika pitkää päivää. Juankoskella olimme monena päivän asentelemassa opasteita ja tarroja. Ulko-opasteitakin laitettiin parinkymmenen asteen pakkasessa, silloin meinasi näpit jäätyä kun ei se ruuvi oikein rukkasessa pysy.
Onneksi illalla sai napsauttaa saunan päälle niin suli siinä pikkuhiljaa.

Keissakin on nyt sitten päässyt vetokoirien hommiin. Olemme olleet Suovu-Palosella ajelemassa Lea, Kari, minä ja Kati. Pikkuisen ohitusharjoitustakin tehty, mutta hyvin varovaisesti. Keissa vetää kyllä hyvällä asenteella liinat tiukalla. Pelkäsin, että se saa jonkin trauman kun sen veli meinasi ärhennellä lähdössä, mutta hyvin se lenkki loppujen lopuksi meni.

Reki ei oikein edisty, jotenkin sitä on niin saamaton kun työpäivän jälkeen hoitaa koirat ja kodin niin ei riitä puhtia ruveta puusepän hommiin. Huomasin myös, että on ostettava alumiinikulmaa kun ei tuo minun riitä siihen jarruun.

Huomenna pitäisi ottaa töistä peräkärry ja tuoda vähän lavoja polttopuuksi tänne. Se mun syksyllä ostama kymmenen mottia näyttää hupenevan aika vauhtia, joten on hommattava puuta mistä vaan saa.
Moottorisaha onneksi oli kunnossa kun veli vilkaisi sitä täällä käydessään. Sille sahalle ei tarvitse tehdä muuta kuin tankata ja viilata ketju. Onneksi isä opetti sen homman joskus kun oltiin kotona.

Kevään tulo tuntuu jo kun huomasin töistä lähtiessä, ettei ollut vielä pimeää.