Niin tuon otsalampun sain lapsilta lahjaksi kun tässä vuodenvaihteessa tuli semmooset pyöreät vuodet täyteen. Niistäkin pippaloista olisi kerrottavaa mutta tänään pitää kertoa viime viikonlopusta.
Tässä kun olen aika säännöllisesti treenaillut koiria syksystä lähtien, ajattelin osallistua edes yhteen kisaa. Toinen syy, miksi osallisatuminen on mahdollista on se, että joulun tienoilla laumaamme tuli koeajalla Bonnie koiruli.
Bonnie on suunnilleen saman ikäinen kuin Sissi. Vähän aluksi jännitti miten kaksi samanikäistä narttua tulee toimeen keskenään, mutta kaikki on mennyt hyvin. Onhan ne kokeilleet kaikki saako tarhassa pöristä mutta kun pitää sen linjan, ettei suvaitse pientäkään murahdusta, laumassa pysyy rauha.
Bonnie asustelee Aatoksen kanssa samassa tarhassa ja varsinkin Bonnielle on tärkeää, että Aatos on jossain lähistöllä. Bonnie on hiukan arka koira, varsinkin uudet äänet ja miehet näkyvät olevan sille kauhistus.
Mutta neljällä nuorella koiralla perjantaina lähdin Lean ja Karin kuljetuskaluston mukana kohti Rautavaaran Power Sprint kisaa. Siru jäi kotiin, nuorten vauhti on ollut sille jo jonkin aikaa liikaa ja usein saa jarrulla mennä kun se ei pysy vauhdissa. Eikä Siru muutenkaan voi osallistua kisoihin, ainakaan jos haluaa saada REK tuloksia toisille. Sirulla kun ei niitä papereita ole.
Perjantaina olimme puoli yhdeksän maissa majoittautumassa Justeeriin. Joskus pari vuotta sitten olin siellä viimeksi ja silloin ajelin Kytökoskien koirilla. Saimme selviteltyä paperit valmiiksi ja ilta meni koiria hoitaessa ja lopulta menimme ajoissa nukkumaan koska ajajien kokous olisi aamulla yhdeksän maissa.
Aamulla juotimme koirat ja kuuntelimme mitä reitistä oli kerrottavaa ratamestareilla ja muuta kisaan liityvää. Nelosen valjakot starttasivat kymmeneltä ja minun vuoro oli kuudentena. Yllättävän hyvin otti koirat tilanteet, jossa ympärillä oli paljon ihmisiä, valjakoita tuli ja meni sekä sen että joka puolelta kuului koirien ääniä.
Startti ja matkaan... pientä ihmetystä herätti hangessa kyyköttävät kuvaajat radanvarressa, mutta nekin ohitettiin. Laukalla mentiin lähes koko yhdeksän kilometrin reitti. Tänä talvena olen pihasta ajellut korjaamallani Paanalla ja nyt kisassa sain lainaksi Lean Odyssen ... sillä olen joku kerta ajanut ... vaati taas erilaista tyyliä kuin Paana.
Koko reitin ajoin niin, etten nähnyt ketään muuta. Maalissa sanoivat, että olin tullut hyvällä vauhdilla, mistä tietysti oli tosi iloinen. Lauantain tulos näytti tosi lupaavalta.
Mutta siihen se sitten jäi.
Lauantai-iltana kävin itekseni saunassa ja muuten turistiin Lean ja Karin kanssa niitä näitä. Uni tuli nopeasti, kyllä päivä ulkona tekee terää.
Aamulla uusi startti olikin jo sitten yhdeksältä.
Aluksi mentiin kohtuu mukavaa vauhtia mutta sitten Geisha löi stopin ja teki aika ruikulit kesken kaiken.
Bonnie sotkeutui hiukan liinoihin siinä äkkipysähdyksessä ja minä jo meinasin lyödä ankkurin hankeen. Onneksi kuitenkin Bonnie selvitti itsensä ja matka jatkui. Yhtäkkiä oli toinen valjakko rinnalla ja kuulin, menee ohi ja että on juoksuisia narttuja mukana... hmm
menivät ohi mutta siihen ne sitten jäi lönkyttelemään verkkaisesti. Jonkin matkaa tulin perässä jarru maassa ja pyysin josko koettaisin ohi.... ohi mentiin mutta silloin heitti Aatos ruikulit... ja taas valjakko meni ohi...
Tätä jatkui joku kerta ...ajattelin et siinä meni ne pienimmätkin mahdollisuudet edes REK3:een. No mennään sitten näin tällä kertaa. Perääni tuli vielä yksi valjakko ja me kolmestaan ylitettiin maaliviiva peräkkäin.
Jossittelemaanhan voi ruveta mutta näin se menee... aina ei se tuuri käy vaikka kuinka odottaisi.
Ja kuinka nyt tällaisella kokemuksella vois edes odottaakkaan. Mukavahan se olisi jotain saavuttaa mutta se vaatii jo sellasta työtä, ettei näillä kilometreillä sitä voi saada.
Kaikin puolin kiva viikonloppu oli. Hassuja sattumuksiakin mutta mitä noista. Porukka on rentoa, harvalla on verenmakusuussa -urheilua.
Pieni ajatus jäi, että jos sitä vielä kuukauden päästä kokeilisi miten kulkee. Silloin on toinen kisa Rautavaaralla ja kun sinne ei ole pitkä matka voisi lähteäkkin. Niin jos vaan tuo budjetti antaa myöten. Vähän meinaa nämä pikkuisetkin harrastusmenot viedä tilit kuiviin.
Koetan saada tännekkin joitain kuvia niin ei olisi vaan pelkkää sananhelinää.
