torstai 7. marraskuuta 2013

VOI ELÄMÄ!

Muutin sitten vihdoin viimein pois sieltä lahoavasta pikkutalosta. Siitä kyllä on jo kuukausia mutta niin tämä vaan menee, ettei ne voimat riitä aivan kaikken.
Kummallista kyllä mutta edelleen on haikea olo ja kaipuu sinne pikkuruiseen mökkiin mäellä.

Kesä meni totaalisesti pieleen. Olin tehnyt sen kättäpäälle sopimuksen Hirvilahdessa olevasta pienestä ja kohtuuhintaisesta kodista. Haaveilin jopa säästäväni omaan kotiin koska vuokra ei olisi kuin 300 eli kunnolla vähemmän kuin edellisessä kodissa.

Mutta niin kuin aina minulle näyttää käyvän, kaikki ei mennyt kuin haaveilin ja suunnittelin. Vuokranantaja perui sopimuksen. Ei ole enää maalaisten sanaan luottamista! Alkoi sitten kesäloma, minä olin kuin zombi ja kodin etsiminen oli koko ajan se tärkein asia. Muutamia kävin katsomassakin, mutta joko työmatka tai se ettei pojan kanssa olisi edes mahduttu asumaan yhdessä... siinä muutama syy miksi ei mökkeröiset sopineet.
pit
Loma meni ja työt alkoivat. Yksi työaamu elokuun alussa työkaverilta tuli viesti: Savon Sanomissa ilmoitus: "Muuta maalle eläintesi kanssa" Ennen työpäivää kävin jo katsomassa paikkaa ja taloa. Samana päivänä töiden jälkeen kirjoitin jo vuokrasopimuksen ... enää ei kättäpäälle sopimuksia perhana...

Viikon aikana veimme sinne paljon laatikoissa olevaa tavaraa ja viikonloppuna tuli ystäviä avuksi ja saimme suurimman osan uuteen kotiin. Koirat jäi vielä entiseen kotiin ja viikon ajan hoidin ne sinne ... onneksi ei ollut pitkä välimatka vain kuusi kilsaa... linnuntietä ei ole kuin kilsa pari :)

Seuraavana viikonloppuna sitten sain uskomattoman avun kun kuorma-auto, kaivuri ja kaksi miestä tuli siirtämään tarhat uuteen kotiin ...
Perjantaina toin koirat hevostalliin, jonka yritin saada sellaiseen huskyn pitävään tilaan! Siis yritin, illalla koirat karkasi ja avattuani ulko-oven ne tuli sisälle. Huh, mitäs sen jälkeen... Geisha ja Bonnie otti yhteen kissanruokakupilla ja minun niitä erotellessa vääntyi sormi.

Aamulla ajelin entiseen kotiin ja purin koiratarhat ja juoksutarhan... hemmetti, että oli hankalaa kun sattui siihen sormeen, joka vääntyi siinä kaulapannan metallilenkissä kun Geisha pyörähti ympäri.
Lopulta tarhaelementit oli uudessa paikassa ... koirat oli tallissa. Mutta on sitä hölömö kun ei virittänyt koirille ketjupaikkoja koppien ympärille. Taisi se sormi olla sittenkin oikeasti kipeä.

Työkaveri arveli, että ehkä minun kannattaisi käydä päivystyksessä näyttämässä sormeani...heh vasen keskari!
Minäpä sitten menin käymään Kysillä... Tilanne: sormi poikki ja leikataan samana iltana!

Onneksi koirilla hoitajat kun poika ja nuorempi tyttö jäi kotiin....

Ihana palvelu tuolla sairaalassa...tunsi itsensä tärkeäksi... ja vähän vaivaantuneeksi kun ei oikeasti tuntenut itseään sairaaksi.

Seuraavanan päivänä tyttö tuli hakemaan minut kotiin.. mulla lasta kädessä, eli vasemmalla kädellä ei tehdä mitään ja kuusi viikkoa saikkua. Harmitti hemmetisti! En minä tätä tarkoittanut.
Tyttö kertoi, että Geisha oli karannut yöllä ja tappanut naapurissa viisi kanaa. No voe perkele! Sinne kait oli sitten suoriltaan mentävä.
Vai viisi kanaa... jostakin kumman syystä niitä kanoja oli kuulema ollutkin viisikymmentä, irtaallaan pihalla... yöllä???
Sovittiin, että käymme tytön kanssa siivoamassa raadot ja höyhenet. Taisimme löytää neljä raatoa ja no höyheniä kyllä löytyi maasta mutta kumma kyllä ei koiran jätöksistä yhtään.
Sana toista sanaa vastaan ... oltiin kyllä altavastaajina kun olivat ottaneet Geishan pihasta kiinni. Pieni epäilys tuli kun metsissä siinä ympärillä näkyi olevan supikoiran jälkiä... Ei muuta kuin vakuutukseen soittoja...

Loppujen lopuksi vakuutus maksoi 37 kanaa kun 13 kanaa löytyi jonkin ajan kuluttua takaisin metsästä. Neljäkymppiä per kana ... huh kalliita on tipuset!

Tästä paikasta katosi se kodin tuntu muutossa... en tykkää ... kaipaan jonnekkin muualle!