Karin ja Lean luona purin kaiken ulos omasta autosta ja ne pakattiin uudelleen heidän kuljetuskalustoon. Jokainen minukin koira sai oman turvallisen kopin matkustamiseen. Vaikka viime kerrasta olikin jo aikaa, koirat menivät mielellään kyytiin.
Pääsimme starttaamaan puoli kahdentoista maissa ja edessä oli noin kuuden tunnin ajomatka. Ajomatka sujui totuttuun tapaan leppoisissa merkeissä ja välillä pysähdyimme jalottelemaan, niin itse kuin koiratkin.
Nuorisoseuran talo nökötti siellä kuten ennekin ja pääsimme sisälle valtaamaan näyttämön nukkumapaikaksi. Tosin eipä siellä koskaan ole ruuhkaa yöpyjistä ollut, hyvin ollaan mahduttu. Ensimmäinen homma oli tietysti viritellä matkaketjut ja ruokkia koirat. Pysäköimme nyt piha-alueelle koska itse tapahtuma olisi vasta sunnuntaina ja puhe oli, ettei pihalla saa olla kenenkään kuljetuskalustoa.
Lauantaina lähdimme tutustumaan uralle valjakoidemme kanssa. Keli oli aika nuoska ja näytti, että koiratkin haukkoivat lunta vaikka juotinkin ne hyvin aamulla. Kyllä oli mukava ajella kunnon urilla tänäkin talvena.
Muutama muukin kävi koeajamassa uran. Eräskin kaveri suuren kuormareen kanssa ja pitihän sitä ihmetellä vielä kun näytti olevan koirat hänellä aikas hyvin hanskassa, kymmenen koiraa palohaassa taluttimessa vyöhön kiinnitettynä! Meikäläinen olisi jo kahden oman kanssa ongelmissa.... :D Illalla pakastui jo kummasti, varmasti olisi sunnuntaina luistava keli.
Salin lattialle majottautui muutama muukin ... ei häirinnyt kukaan kun on nuo unenlahjat saanut, että nukkuu mihin vaan ruotonsa kallistaa.
Kisapäivä valkeni upean aurinkoisena. Ja porukkaa alkoi valumaan "kisapaikalle." Monta tuttua tuli vastaan ja kuulumisia vaihdeltiin. Huh miten hienoja kisarekiä porukoilla olikaan. Minun Paana kyllä oli varmaan sieltä vanhimmasta päästä, mutta silläpä minä olen rymistellyt ja tiedän sen käyttäytymisen aika hyvin. Jospa sitä joskus saisi sen uuden reen mutta siitä haaveillessa ja muiden rekiä ihastellessa päivän rutistus alkoi.
Pääsin lähtemään nelosten luokassa aika alkupäässä. Koirat olivat innosta piukeina kun oli hiukan kylmempi keli. Ja niin startattiin läpi ihmispaljouden. Täytyy sanoa, että kyllä oli Rautavaaralla vaatimattomasti sitä yleisöä verrattuna tähän tapahtumaan. No taisihan siellä olla osanottajiakin aika paljon enemmän. Kiva kun Kuusamoon uskaltautuvat ensikertalaisetkin mukaan... sitten vielä sellaiset, joilla on jo enemmänkin kokemusta. Kaikki sulassa sovussa rotuun katsomatta... :)
Minulla oli tosi hyvä tuuri kun ohitseni meni parempi valjakko, hehee hyvä kirittäjä omille mussukoilleni :)
Lopputulokseen olen tosi tyytyväinen. Neljän koiran luokassa oli 21 valjakkoa ja olin yhdeksäs. Bonnielle ihmispaljous oli vähän pelottavaa ja se ei oikein ollut niin rento kuin se on kotona ajellessa, mutta on se kuitenkin sellainen työmyyrä.
Hienon päivän päätteeksi jaettiin palkinnot ja tsemppimuistamiset sekä arvottiin tuotepalkintoja. Mahtavan homman olivat taas talkooporukka saaneet kasaan. Kyllä Kuusamoon pitää päästä ensivuonnakin jos vaan mahdollista.
Jäimme Karin ja Lean kanssa vielä maanantaiksi ajelemaan upeilla urilla. Teimme ohitusharjoituksia ja fiilistelimme lunta, jota tuolla Savossa ei ollut kuin hitunen.
Nyt kun maa alkaa olla sula, koirat ovat aloittaneet juoksutarhassa kaivaukset. Jotenkin niitä kiehtoo veden lirinä siellä mullan alla ja ovatpa ne sitten näköisiä kaiveltuaan aikansa.
