Kesäkuu oli tosi kylmä ja sateinen... sepä ei minua haitannut... töissä kiirettä ja ylitöitä sai tehdä minkä jaksoi.
Tytön perhe pääsi muuttamaan remontoituun kotiinsa ja minä aloitin pienen pintaremontin omassani. Ei muuta kuin makkarin seinät sai uuden ilmeen, vähän valoisamman, entisen tummanpuhuvan tilalle. Juhannusaattona laitoimme yhdelle seinälle tapetin Janikan ja hänen ystävän Evin kanssa.
Juhannus menikin sitten leppoisasti touhutessa nuorison kanssa. Ei vieläkään saanut olla yksin :)
Joskus toukokuussa olin huomannut Sirulla epämääräisen patin takajalkojen välissä. Seurailin pattia jatkuvasti ja kyselin muilta kokemuksia nisäkasvaimista. Toisten mielestä siihen ei kannata koskea ja toiset oli sitä mieltä, että pieni leikkaus olisi.
Kasvain alkoi kasvamaan hurjaa vauhtia ja minä tilasin aikaa Paavolle, jotta se voisi tehdä hoito-ohjelmaa asialle.
Eräänä iltapäivänä töiden jälkeen menimme sitten lääkärin juttusille. Mukana oli myös Aatos, koska sen rokotus piti uusia. Sirun liikkuminen oli jo alkanut käydä vaivalloiseksi kun se möhkäle painoi jalkovälissä.
Paavo kyseli millainen muuten koiran kunto oli ja minä tietysti siihen, että iloinen koira ja hyvä ruokahalu on. Sovimme maanantaiksi leikkuuaikaa.
Viikonloppuna katselin miten kivuliaan oloinen Siru oli ja vaikka annoinkin kipulääkettä sen liikkuminen vain huononi.
Mietittyäni asiaa tarkemmin, päätin perua leikkuuajan ja sovin uuden ajan, jossa Siru päästettäisiin kivuista lopullisesti. Täytyyhän järki olla kuitenkin näiden elukoiden kanssa. Siru täyttäisi pian 12, kestäisikö se leikkauksen ja entä jos kasvain uusisi tai olisikin jo lähettänyt etäpesäkkeitä. Nii ja kun Siru ei oikein enää nähnytkään kunnolla kaihin takia.
Rauhallisesti Siru nukkui ja loppu tuli nopeasti. Tietysti sitä pitää rääkyä kun pitkään mukana kulkenut karvainen kaveri jättää tämän maallisen taivalluksen. Mutta täällähän ei tarvitse kärsiä muiden kuin meidän ihmisten loppuun asti.
Kotona etsin mukavan huovan, käärin Sirpulan siihen ja kaivoin silmät sumeana, nokka vuotaen haudan kuusen juurelle. Sinne asettelin Sirun kuin olisi nukkunut. Haikea päivä, muut koirat ehkä vaistosivat jotain... ne työntyivät kainaloon jokainen yksitellen.
Nyt olen touhunnut pihalla joka päivä. Puut ovat lentäneet liiteriin, nurmikko saanut kyytiä ja marjapensaiden alustat siivottu lähes kaikki...
Aloitin myös rakentamaan tarhoihin jonkinmoiset aurinkovarjot... pellolle kun viime syksynä nuo pykästiin melkoisella tohinalla kun oli kaikkea draamaa.
Eihän ne kauniit ole mutta asiansa ajavat... ottaa sitten syksyllä pois.
Haaveissa olis päästä pienelle patikkaretkelle lomalla. Tässä lähimetsissä olen samoillut ja kyllä se on niin rentouttavaa. Tänäänkin otin sienikorin ja etsin tuolta metsästä pienen lammen jonka joskus kartalta bongasin. Sieltähän se löytyi. Kiersin sen ympäri ja siitä lähti kiva pikku puro, jota seuraillen tulin sitten taas Uralin tielle , jossa taas syksyllä alkaa koirien treenaaminen.
Hassuja ajatuksia tulee tuolla metsässä tarpoessa. Entä jos koiranpentuja :)... nimiä aloin miettimään, ne oli pakko laittaa kännykän muistiin... niin hyviä keksin.
Nyt jos kampeaisi ulos ja pesisi pari mattoa... tänään ei niin hellepäivä ole mutta aurinkoinen on.
