Uskomattoman ihana kesäloma takana ja työhön olen jo päässyt hyvin kiinni, vaikka ensimmäisinä päivinä
se tuntuikin oudolta toiminnalta.
Uuden työkamunkin olin loman aikana saanut. Nuori tyttö, jolla tuntuu kaikki hommat hoituvan. Nyt voidaan mukavasti
jakaa töitä.
Niin, heinäkuu oli lomaa. Helteet alkoivat suunnilleen samana päivänä kun lomakin. Vaikka olikin ihana loma ja
ystäviä tuli nähtyä pitkästä aikaa ja muutama mukava yllätyskin siihen liittyi, ei ihan kaikki mennyt niikuin siellä
yhdessä kuuluisassa paikassa.
Murheita järjesti pääasiassa Bonnie -koiratyttönen. Eräänä aamuna Bonnie tuli kopista aika vaisuna...ei pomppien ja iloisena
tavallisesti. Muut juoksivat ja kisasivat juoksutarhassa, tämä meni varjoon makuulle. Nyt ei ollut koira kunnossa...
Aikani ihmeteltyäni huomasin, ettei Bonniella ole pantaa. Oliko se pudonnut vai ei kai vaan syöty?!! Tarkistettuani
tarhan vilkaisin vielä koppiin ja siellähän ne oli pannan metallirenkaat ja solki. Eli syöty oli.
Soitin päivystykseen mutta siellä ei ollut aikoja kuin monen tunnin päästä. Neuvot siellä oli itsestäänselvyyksiä,
kuten parafiiniöljy!! Ja puhelun minuuttihinta kohillaan.En varannut aikaa, vaan päätin kokeilla kotikonsteja.
Yö meni valvoessa, kävelytin ja pruuttasin parafiinia kitusiin. Myöhemmin tajusin, että varmaan olis pitänyt yrittää
oksettaa suolalla. Arvelin kuitenkin, että panta oli syöty jo aikaa sitten, koska paskan mukana tuli palasia. Mutta
tuli sitä yrkänkin mukana.
Aamulla soitin vielä omalle vakieläinlääkärille mutta hänkin oli lomilla. Jatkoin koirulin liikuttelua ja sitä öljyä.
Muuta ei voinut kuin odottaa. Illalla näytti koiran olo jo parantuvan ja huokasin helpotuksesta. Seuraava päivä
ihan kuin mitään ei olisi ollutkaan, mutta kolmas päivä Bonnien tila taas huononi ja vatsakin alkoi turvota. Kävelytystä
ja parafiiniöljyä kehiin. Yö valvottiin.....
Seuraavaksi tuli järkyttävän hajusia pikku kikkareita ja koiran olo alkoi parantua. Illalla näytti jo leikkivän toisten
kanssa. Huh, huh
Keräsin kaikki pannat pois samantien. Ei enää tällaista rumbaa!!
Loppu hyvin kaikki hyvin... kesäloma jatkui. Kävin ystävien kanssa jopa festareilla Kuopio rokissa... hauskaa oli :)
JUOKSURUMBAA
Niinkuin aina syksyllä, nartut aloittivat juoksuaikansa, Sissi ensimmäisenä. Geisha seurasi, mutta Bonnien juoksut viipyi.
Yleensähän ne yhtäaikaa kaikki. Bonnie asusteli vielä Aatoksen kanssa samassa tarhassa, joten sen peräpäätä piti
sihdata kunnolla... ei mitään. Kävin reissussa viikonloppuna ja sunnuntaina kun olin palannut syötin koirat normaalisti.
Aatos ei ollut kiinnostunut Bonniesta eikä mitään näkynyt. Ajatus kyllä kävi, että kohta varmaan pitää siirtää Aatos ketjuun.
Jos ei muuten niin sekoittaahan nuo kaksi muuta narttua uroksen pään siinä kärytessään.
... jos sitten aamulla...
Menin sisälle kun hiukan väsytti takana ollut ajomatka. Istahdin sohvalle ja silloin tarhasta kuului rääkäisy. Ajattelin
että jonkun jalka oli jäänyt johonkin kiinni. Mutta siellähän ne, Aatos ja Bonnie nalkissa!
Tämähän tästä puuttui. Siirsin Aatoksen heti ilottelun jälkeen ketjuun ja siitä koira päästi kiljuvan vastalauseen.
Jätkä tiesi nyt mistä siinä oli kysymys!
Kyllähän oma pentue on ollut ajatuksissa, mutta ei Bonniella. Koira on ahkera ja tunnollinen rekikoira. Välillä äänekäs,
mutta tosi hyvin sopeutunut minun pikku laumaan. Luonne on se,joka ei toimi.Bonnie on aivan mahdottoman arka, kaikki
uusi saa sen panikoimaan...uudet ihmiset, varsinkin miehet. Tyttäreni lapsi on ollut sille ihmetyksen ja panikoinnin
aihe, eikä se ole päässyt lähellekkään pikkuihmistä. Oltuaan kipeänä se ei kuitenkaan noteerannut lasta.
Mietin kyllä, että jos tulee yksi tai kaksi pentua, voisin pitää ne itselläni. Ei kenenkään ongelmaksi niitä halua.
Minulla oli hyvin aikaa miettiä vaihtoehtoja,jotka Paavo eläinlääkärimme antoi, kunhan 28vrk on kulunut ja emä ultrataan.
1. Annan pentujen syntyä 2.hormoonipiikki,joka luo pennut pois ja 3. sterilointi ja pentujen poisto.
Päätöksen tekoon ei tarvittu kuin muutama viesti ja puhelu. Vaihtoehto 3 oli järkevin. Narttu on se joka periyttää
juuri tuota arkuutta ja koiran sisruksilla oli kuulemani mukaan samaa luonnetta. Ei tähän tilanteeseen tarvita
ongelmapentuetta.
Nyt Bonnie asustelee tötterö päässä täällä sisällä. Hyvin on tottunut, sisäsiisti ja rauhallinen... nukkuu minun
sängyn vieressä lattialla inahtamatta koko yön.
Tiistaina töiden jälkeen menimme Paavolle Päivärantaan. Paikalla oli näköjään muitakin abortin tekijöitä.. se kyllä sai
sen hormoonipiikin. Ultrassa näkyi heti, että pentuja oli. Pentuja oli kuulema ollut yli viisi... oli laskenut siihen
ja ajatellut että mitäpä nuita laskemaan. Positiivisena ajatuksena voi sanoa, että ei oo meijän Aatos tuhkamuna!! :)
Syystreenit siirtyvät... aloittelemme ne vasta kun Bonnie on kunnossa. Mikäs kiire meillä on. Omaksi huviksi ajellaan
ja jos hyvin onnistuu kunnonkohotus, käydään jokin kisa ajamassa.
LISÄÄ MURHETTA
Niin,eihän tämä tapahtumarikas syksy vielä ollut näyttänyt kaikkea. Eilen töiden jälkeen kävin Rytkyn koululla jumpassa
ja siksi koirien ruoka/juoksutus siirtyi noin puolituntia myöhemmäksi. Laitoin Bonnien ulos talutushihnaan ja marssin
tarhoille. Sissi oli kopissa ja sen näköinen kuin sillä olisi ollut siellä jokin aarre. Usein olen löytänyt kuolleen
päästäisen tai sammakon, jota on sitten tiukasti vartioitu. Myös muita kiinnosti kovasti se jokin siellä kopissa.
Päästin koirat juoksutarhaan mutta sissi vaan oli tiukasti kopissa. Menin katsomaan ja siellähän oli meidän pieni
punainen kissanpentu elottomana. Ei hemmetti... pitikö tuokin vielä sattua! Hölmö katti oli tietysti luullut, että
tarhassa on samanlaisia rauhallisia nuuskijoita mitä Bonnie sisällä. Tai sitten kuten sanotaan "uteliaisuus se kissan
tappoi." Oli vaikea saada saalista pois, mutta kyllä ne luopuivat siitä minulle,eikä edes murahtaneet.
Nyt tietysti joku kukkahattu pissispimu menettää yöunensa... aivan sama. Nuo on juuri tuollaisia, sisällä koirat ja
kissat tulevat toimeen mutta ulkona kissat ovat saalista. Minun vanhat kissat 16v ja 13v eivät varmasti mene tarhojen
lähellekkään.
Että sellainen oli mun eilisilta... sinne kaivoin Sirun haudan viereen pienemmän montun ja asettelin pikkuisen nukkumaan.
Viisi kuukautta ja neljä päivää pikkukissan elämää oli siinä.
