lauantai 31. tammikuuta 2015

Muuttorumbaa

Tytöt ovat järjestäneet parille viikonlopulle muuttopuuhaa. Pari viikkoa sitten nuorempi tyttäreni muutti täysin uuteen vuokra-asuntoon poikaystävänsä kanssa. Pieni tilaihme corolla oli hyvänä apuna, vaikka suurimmat huonekalut kulkivatkin hiacen kyydissä ... tojot ovat luotettavia kulkuneuvoja :) Kyllä sitä itsekkin haaveilee joskus pääsevänsä muuttamaan asuntoon, jossa kukaan ei ole vielä asunut. Varmaan tulisi aluksi kuljettua rätti kädessä...

Tänään oli sitten vanhemman tytön muutto ja tietty mukana muutti pieni mumminmussukka Lilli sekä Luna, nipsunakki :)
Asunto on mukava ja tilava mutta eipä edellinen asukas ollut ollenkaan siivonnut jälkiään... seinillä oli koirien kuolaroiskeita ja kissankusi haisi päällimmäisenä tuoksuna kun asuntoon astui. Niinpä siivousta, siivousta, siivousta...
Viiden kantissa olimme saaneet kodin jo asuttavaan kuntoon ...matot lattialla ja verhot ikkunoissa ... ainakin niissä mistä oli suora näkymä naapuritalosta... Keittiö näytti niiin kodikkaalta ja näytti tyttökin olevan onnellinen :)

Niin kuin kaikki äidit, toivon minäkin tyttöjen elämän asettuvan uomiinsa ja että olisivat onnellisia.
Kuuden kantissa tulin kotiin pojan kanssa, jonka noukin kaupungilta mukaan kamun luota. Nyt yläkerrasta kuuluu mahoton basson jytke...taidan lähteä tuonne karvaisten kavereiden luo juoksutarhaan.

Huomenna vielä piipahdan kaupungissa kummipojan synttärikahveella ja siinäpä se talviloma on sitten lusittu. Töihin, iltakouluun, koirien treeniin ja ehkäpä jottain muutakin ... mutta katsotaan :)

tiistai 27. tammikuuta 2015

Talviloma

Ehkä pikkuisen liian aikaisin tuli tämä mun talviloma, mutta tottakai on elettävä töiden ja työnantajan toiveiden mukaan. Maaliskuussa olisi paljon tapahtumia tiedossa, joissa olisi kiva olla mukana.

Eilen kävin taas uraa aukomassa ja kun kerran päiväsaikaan pääsin liikkeelle kävinpä tarkistamassa muutaman reittivaihtoehdon. Ajelin Kurkimäentietä entisen kodin suuntaan Pihkainmäkeen ja poikkesin yhden metsäautotien päässä ... onneksi siitä oli pari kertaa ajettu kelkalla, niin ainakin hiukan oli pohjaa. Koirat kyllä uppuroi välillä kun poikkesivat vähänkään kelkan jäljestä... yritin pitää vauhdin tosi hiljaisena, ettei vaan satu koirille mitään.

Kilometrejä tuli reilut 17 eli ei vielä paljo mitään. Tänään tulee taas lunta, joten urat on taas puskettava auki. Helppohan se sellaisen on ajella kun on tampatut ja leveät urat. No jospa tuosta tarpomisesta jäisi jotain tuonne koirien kinttuun.

Maaliskuun kisoja olen harkinnut mutta ne ovat vielä suuri "ehkä" .... katsotaan. Pitäisihän niissäkin kisoissa jonkun olla se viimeinen :D

perjantai 16. tammikuuta 2015

LUNTA!


Nyt ei voi kukaan valittaa, ettei olisi lunta. Sitä todella on ja varsinkin se mitä tänään on tullut ... raskasta. Lapioin juuri tarhoista kerroksen pois, kohta olisi koirulit kävelly yli tarhasta. Jopa koiranpaskapolku oli ihan kadonnut. Niin se on polku joka vie metsänlaitaan tekemäni kuopan äärelle. Sinne kippaan kaksi kertaa päivässä keräämäni kikkareet niin oleskelutarhoista kuin juoksutustarhastakin.

Tässä viikolla kävin ajelemassa ihan mukavan lenkin koirilla ... parikymmentä kilsaa.... kännykän sport trackeri ei vaan suostunut toimimaan, joten matka on arvio.
Pakkasta oli muutama aste ja heti töistä tultuani valjastin koirat. Juottoa olen kokeillut milloin mitenkin, nyt koirat oli juoneet aamulla kuuden aikaan ennen töihin lähtöä sellaisen kahdeksan desiä jauhelihalla maustettua vettä.
Tietysti uramme oli taas pyryttänyt umpeen mutta jonkinmoiset jäljet oli ja sinne vaan.... taaperrustahan se on, mutta jos en itse pidä auki uria niin kukapa muu. Ajoin Uralintietä voimalinjalle ja sitä pitkin Kurkimäentielle. Voimalinjalla oli vanha kelkkajälki, jota ajeltiin. Vauhtia koirille antoi lumipenkasta pöllähtänyt lintu, mikä lie kanalintu, oli mennyt kieppiin lumihankeen ja tupsahti ihan keulakoirien nenän edestä lentoon.
Kurkimäentietä sitten käännyimme vasempaan ja kohti Lumpeisentietä. Autoja tietty tuli ja meni... ja yhtäkkiä valjakko vetäsee tien yli vasemmalle talon pihaan ja pihasta juoksee vastaan kaksi pientä irtokoiraa. Takaisin! käsky, jonka kyllä ovat aina osanneet... nyt ei mitään vaikutusta! Pikkukoirat räksytti ja isäntä pihasta karjui koirille. Ei muuta kuin ankkuri lumeen ja keulakoirien seisingistä uusi suunta. Mrrr... eihän noin tehdä omia suunnanvaihdoksia.... niinpä päätin ajetaan sama lenkki uudelleen!
Nyt ura oli selkeä ja varsinkin kohdassa, jossa lintu oli kiepissä koirat vilkuili.
Käännyttämme voimalinjalle muistin vilkaista otsalampun akun tilaa... näytti siltä, että riittääköhän koko matkalle. Minäpä kokeilin sammuttaa koko lampun ja ajaa pimeässä ... kyllä koirat reitin tietävät. Uskomatonta miten silmä tottuu pimeään ja uusi lumi valaisee. Ajoimme koko voimalinja pätkän ilman valoja ja akussa riitti sitten valoa yleiselle tielle, jossa liikkuu paljon autoja.

Lähestyimme samaista risteystä, jonne edellisellä lenkillä koirat pinkasi.... hieman keula hivuttautui vasemmalle mutta käskytin suoraan ja ohi niin mentiinhän me .....

Kiva oli ajella pitempi lenkki. Seuraavan kerran taidan kokeilla taas uutta.

Viikko on tuonut muutenkin paljon uutta. Olen nyt aikuiopiskelija, sakky on koulupaikkani ja siellä koetan suorittaa yrittäjän ammattitutkintoa. Jo pidemmän aikaa olen suunnitellut ottavani lepäämässä oleva toiminimeni käyttöön ja tehdä sivutoimisesti tuota ompelutyötä, josta tykkään myös paljon. Katsotaan miten ajatukset ja suunnitelmat muuttuvat tämän koulutuksen myötä mutta paljon antaa kyllä potkua omaan tekemiseen. Kivoja ihmisiä olen siellä tavannut ja opettajat ovat aivan mahtavia persoonia...

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Ura hukassa

Parina päivänä on lunta tullut lisää varmaan kaksikymmentä senttiä. Eilen keli oli nollassa, mutta silti lähdin päivänvalossa kokeilemaan josko saisimme kympin reitin aukaistua. Melkoista taaperrusta oli ja itselläkin puuskututti kun puskimme märässä lumessa.
Välillä koirat vilkuilivat epäuskoisina umpihangessa, että ihanko tosissaan me tästä mennään. Mutta kymppi aukaistiin.

Yön aikana tuli lisää lunta ja koko ajan pyrytti lisää. Aamupäivän ohjelmassa mulla oli parin ruokasäkin haku Karilta ja Lealta. Siellä aina vierähtää aikaa kun pitää koirista jutella :) Iltapäivällä piti kuitenkin uunit lämmittää, olivat luvanneet pakkasen kiristyvän alkuviikosta. Tietty alkoi jo hämärtää kun pääsin lähtemään koirilla pihasta.
Geishan ja Sissin juoksut alkavat olla jo ohi, mutta laitoin vielä Bonnien keulaan. Ehkä jo seuraavan kerran, tiistaina, pääsee Geisha taas Aatoksen pariksi.
Jonkin verran näkyivät eiliset jäljet mutta kyllä uran aukaisua oli tänäinenkin ajelu. Nyt jatkoimme vähän pidemmälle, jotta saisimme koko reitin avattua. Reippaasti tekivät koirat töitä, Sissillä vaan on aina jossain vaiheessa sellaisia hetkiä, ettei vedä yhtään, kunhan mukana juoksee.

Kotiin päästyämme, juoksutarhassa, koirat ottivat vielä spurtteja ja riehuivat keskenään. Ensin tytöt ja sitten vielä Aatos Bonnien kanssa. Bonniella riittäisi virtaa vaikka kuinka. On se kyllä sellainen durasell.

Huomenna työpäivä ja sitten taas vapaa, Loppiainen. Sitten nämä repaleiset viikot loppuvat mutta kuun viimeinen viikko olisi lomaa. Kun se kuljetuskalusto olisi niin kyllä pitäisi käydä jossain uusissa maisemissa ajelemassa...

torstai 1. tammikuuta 2015