torstai 29. joulukuuta 2016

Vuosi vaihtuu

Kuukaudet ovat vierineet kun viimeksi istahdin tähän kirjoittelemaan.
Elämä on asettunut omille uomilleen yksin asuessa. Asun nyt ensimmäistä kertaa ihan yksin. Tätä ennen perhe on ollut ympärillä ja ennen kun oli perhettä opiskeluaikana asuin kimppakämpässä.

Eläimiä ei minulla enää ole. Vanha kissa, Mikko, ei tykännyt tästä viimeisestä muutosta ja riutui pois kun ei halunnut syödä enää. Viimeinen reissu tehtiin eläinlääkärille ja hautasin vanhan kaverin syntymäkotinsa pihamaalle, siskonsa viereen.

Autosta luovuin kokonaan ja ostin kunnollisen polkupyörän, jolla olenkin kulkenut työmatkat ja kauppareissut. Reppuun ei paljoa tavaraa mahdu mutta eipähän tule osteltua turhaan mitään.
Kaikki koiratarvikkeet ovat löytäneet uuden kodin, pitkään kaupittelin kilparekeä mutta kun viimein pudotin hintaa tarpeeksi sain senkin menemään. Toivottavasti uusi omistaja saa sillä kisattua ja hyviä tuloksia koirilleen.
kulkuneuvoni :)

Koirat ovat kuitenkin vielä rakkaita ja eihän sitä voi mennä vannomaan, etteikö jonkunlainen tassuttelisi vielä rinnalla. Kaupunkiin en mielelläni koiraa ota mutta onhan niin paljon sellaisiakin rotuja, jotka viihtyvät sisäkoirina. Mutta jos joskus se pikku mökki rannalla! Haaveillahan saa ja ei maksa mitään.

Harrastuksista puheen ollen olen ruvennut käymään kuntosalilla ja oikeastaan siellä enemmän ryhmäliikuntatunneilla, bodypump ja kahvakuula on tuntunut tehokkaalta eikä kyllä joogakaan ole huono harrastus. Kuntosalin laitteet on tulleet tutuksi mutta aika puuduttavaa on niillä vaan rimpuilla ja kyllä se että on joku vetämässä tuntia, antaa enemmän kuin yksin treenaaminen.

Joulu meni mukavasti Katjan kodissa, koska hänellä on enemmän tilaa. Olisihan tänne minunkin luo mahtunut mutta pääsin kyllä aika helpolla kun ei tarvinnut suuremmin laittaa joulua.
Aattoilta meni normaalin kaavan mukaan, syötiin, saunottiin ja pelattiin porukalla lautapelejä :)
pelirinki
Olisin kyllä voinut pyöräillä Petoselle mutta kun oli säkki lahjoja ja ruokia niin Katja kuskasi minua. Joulunpyhät sattuivat niin sopivasti viikonlopulle, ettei tullut syötyä liikaa ollenkaan. Tiistaina alkoikin jo työt.
ystävän pihasta nappasin nätin kuusen









Vuosi vaihtuu, ikää tulee vuosi lisää... voehan !
Tänään olen vapaalla ja samoin huomenna, jolloin hyppään taas Katjan kyytiin ja piipahdan Pyhäsalmessa,
äitiä ja veljen porukoita tervehtimässä.

Lapset kasvavat, no oikeastaanhan lapsia ei enää ole muita kuin Lilli -tylleröinen. Timokin lähtee vuoden alusta armeijan harmaisiin ja jättää pienen vihreän corollan minun hoitoon :). Se saa olla vaan tositarpeeseen kyllä tuo fillari on minun pääasiallinen kulkuneuvo.

lauantai 20. elokuuta 2016

Helpottaahan se

On se kumma, että kaikki uusi stressaa niin... Oli tässä aikoja, ettei edes osannut nukkua kun mietti miten kaikki tulee sujumaan. Jotenkin nyt tuntuu loksahtelevan asiat kohdalleen.
Perjantaina työpäivän päälle jäin töihin tekemään hommia erikoisnäyttelyä varten. Sain hienosti kaikki tehtyä mitä suunnittelin ja otin kotiin mukaan jatkoa ajatellen.

Tänään lauantaina on edistynyt  moni asia ...paljon isoja kamoja on lähtenyt  ja ensimmäinen muuttokuorma tulevaan kotiin on siirtynyt ...

Jotain huippua on tulossa ... sellainen tunne :D

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Uudet tuulet puhaltaa taas

Olohuoneessa on jättimäinen kasa banaanilaatikoita....mitähän se tarkoittaa?

Muutto!
Tein sitten viimein sen päätöksen, että jos ei ole taloudellisesti järkevää asua täällä, muutan kaupunkiin.  Asiat loksahtelivat paikoilleen, vielä vähän aikaa sitten asui täällä myös tyttäreni Janika väliaikaisesti, kotia hakien. Lopulta löytyi hänelle mielestäni ihana koti ja muuttoa pukkasi. Kaikki saatiin hiacella kuskattua... on se vaan.
Pian sen jälkeen löysin itselleni kodin kaupungista. Ei tarvinnut sitten kuitenkaan muuttaa kerrostaloon. Löysin kodin, omakotitalon yläkerrasta. Vuokranantajien kanssa jotenkin synkkasi heti ...kyllä sen heti huomaa!
Mietinnässä oli enää pojan asuminen ... toki mahtuisi minun tulevaan 60 neliön kotiinkin mutta olisihan se jo aikuiselle miehenalulle kasvattavaa asua omassa huushollissa. Niinpä kun ilmoitin, että tästä kodista lähdetään kaupunkiin, löytyi yllättäen pojallekkin oma koti. Lapset tulevat kaikki nyt asumaan muutaman kilsan säteellä toisistaan ja eivät kaukana minustakaan.

Kolmen vuoden ajanjaksot. Niitä on nyt ollut elämässäni useampi peräkkäin. Hmmm mitä kolmen vuoden päästä?

Koirahommissa olen ollut mukana sen verran, että syyskuussa on täällä Kuopiossa erikoisnäyttely ja sen näyttelytoimikunnassa olen yrittänyt rimpuilla. Välillä iskee uskonpuute ... kaikkea ei tiedä eikä ymmärrä.  Moni asia vie mehut, että jaksaisi innostua. On se ikäväkin niitä karvakavereita ja kaikkea sitä niiden kanssa tekemistä.

Kävin kun kävinkin viime viikonloppuna Sorsasalossa sippekehän laidalla ... nättiähän ne on pallerot!
Mutta kävinpä moikkaamassa myös paria "mopopoikaa"... meinasivat intopiukeena kaataa minut ja hypätä syliin ... voiko ne oikeasti muistaa! ... melkosia poikia ovat ja varsinkin Hartsa. Niin siellähän ovat pentueen suurin ja pienin pentu. Nyt ikää niillä vuosi ja yksi kuukausi.

Jotain koirakamoja on vielä myymättä... esimerkiksi Paana-reki ja tietty tuo kisareki Spyder Pro...jospa menisivät kaupaksi kunhan kelit alkavat olla kohdillaan.

Paku on vielä ja mietinnässä, kannattaako sitä itsellä pitää...paljon on ollut käyttöä... yhdenkin kuukauden aikana neljä muuttoa!
Toisaalta työmatka on ehkä kaksi kilometriä... en vältämättä tarvitse autoa... mutta kun sitä on oppinut :)
Katsotaan mitä tämä suunta antaa ja hypätään taas uuteen jos ei näytä hyvältä... hommasin itselle passin ...jos kävis paikoissa, joissa olen aina haaveillut käyväni !!!

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Loma loma loma loma loma

Katotaan mitä tällä lomalla sattuupi.
Aika tylsä oli eilen kun jäin lomalle...piti lähteä viinijuhlille .... jäin kotiin ja menin ajoissa nukkumaan..
Olen vaan niin onnellinen lapsistani.....nuorisostani....Katja on edelleen työssään siellä mielenterveys ja päihdepuolella ja tykkää työstään ....hmmm ei siihen monesta oikeasti olisi....
toinen tytär sai kodin ja työpaikan....taitaapi olla tällähetkellä ainut naispuolinen automaalari kuopiossa :)   Nuorimmaiseni poika on metallimiehenä  samassa työpaikassa kuin minäkin.

Tulevalla viikolla lähden liikenteeseen.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Tyhjä tarha

Viime viikolla pyysin töistä puoli päivää vapaata. Olisi kyllä kokonaisenkin saanut mutta liikennemerkkien ja opasteiden sesonkiaikaan on töissä aikamoista kiirusta.
Hiaceen könysin taas koirienkuljetuskopit ja kiinnitin ne liinoilla. Tyttäreni Janika lähti mukaan kun starttasimme matkan Kajaaniin.

Edellisenä iltana olin pitkään koirien kanssa juoksutustarhassa ja tietty piti rääkyä....koirat lipasi silmistä suolaset ja näyttivät kertovan, ettei tässä mitään hätää.
Ruoka maistui ja ajattelin, kylläpä saavat ahneita koiria uudet omistajat.



Janikan kanssa pakattiin koirulit ja lähdettiin ajelemaan... mukavaa aikaa kun voipi jutella kaikenmoisista asioista ja nauraa hölömöille jutuille. Meillä niitä tuntuu riittävän ....hmm pitäskö aikuistua :)

Kajaanin apsille kaarrettuamme katselimme missä olisi sellainen koira-auton näköinen...löytyi, ei ku viereen.
Apsilla tapasimme Marin ja hänen ystävän ja siellä vähän syötyämme tehtiin paperihommat ja suunnattiin kyytiläisten vaihtoon.
Koirulit otti homman niin kuin aina ... ystävällisesti.... Aatos olisi  halunnut lipsutella kaikkien naamat mutta sinne bokseihin kivuttiin.
Ei ollut paha mieli, koirat saivat aivan huippu kodit ... ehkäpä mun elämä tästä järjestyy....

Olenkin kuullut hyviä viestejä uusista kodeista ja ainakin Geisha ja Kassu on jo työntouhussa mukana.

Tänään ajelin toisen lenkin Mikkeliin ...treenikärry sai uuden kodin... yllätys, Espoosta....
Aivan ihanaa kun sielläkin voi tätä hienoa valjakkohommaa!

Torstai-iltana purin juoksutustarhan verkon ja nyt on vaiheessa noiden oleskelutarhojen purku...
eilinen sadepäivä sai minut pesemään kodin ikkunoita koska olisihan tässä jotain juhlittavaakin....poikani Timo valmistuu ammattikoulusta kesäkuun alussa :)



Aika usein olen vilkuillut tuonne tyhjiin tarhoihin ... tunne, että sieltä minua seurataan. Onpa tullut omituisia etiäisiä, että tarhasta kuulisi jotain ääniä. Hmmm ovathan ne olleet pitkään se tärkeä osa elämää....
Harratus on tuonut aivan ihania ihmisiä elämääni... taas toisaalta sellaisiakin. joita en olisi tarvinnut! ... aina oppii uutta !
Ystävät ovat tärkeitä ja olen oppinut sen, ettei koskaan saa sanoa ettei ikinä. Katsotaan mitä tämä tuo tullessaan.



Tulevaisuus auki... kesän aikana selviää enemmän.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kevättä mennään

Pikkuhiljaa lumet hupenee ja piha on yhtä liejulälliä. Tietysti siihen auttaisi sopiva sorakuorma. Mutta vieläkö tässä tulevana syksynä asun?... kaikki on vielä auki.
Ajatus muuttaa halvempaan asuntoon on koko ajan takaraivossa mutta sekin meni vähän pieleen kun ei tuo koirien kotouttaminen uudelleen onnistunutkaan toivotulla tavalla.

Geishalla oli asiaa
Geisha haastaa Aatoksen leikkiin


Koirien kanssa olen nyt siinä pisteessä, että tarhoissa asustelee neljä koiraa. Niin Geisha tuli takaisin kotiin mutta Bonnie jäi edelleen ystävälle. Bonnie on ehkä kuitenkin nyt löytänyt oikean lauman ja oikean ihmisen. Vaikuttaa, että se on nyt onnellisimmillaan, vaikkei meilläkään ollut onneton. Hassu pieni koira!

Pentujen kanssa ajoin muutaman rekilenkin ja lupaavia "pikkupoikia" tuntuisivat olevan olevan. Uskoisin noiden tekevän hienosti töitä valjakossa, kunhan vaan treenaamaan pääsevät.
Geisha on nyt ainut narttu laumassa ja tietysti se nauttii kunigattaren roolistaan. Aluksi sen seuraksi ei yksikään pojista halunnut mutta näyttää, että Aatos kuitenkin viihtyy samassa tarhassa. Ehkä tuo Geisha pitää leikata tässä kesällä. Silloin ei olisi juoksuista mitään huolta.

Karikorven Aatos
Kolunlähteen GasGas ja TeeÄssä




perjantai 18. maaliskuuta 2016

Lomalla

Aurinkoinen viikko on ollut, ainakin säiden puolesta. Koirien vienti/myynti on ollut vähän vastatuulessa. Pikkuhiljaa on alkanut tuntumaan, että ehkä nämä urokset ovat vielä jonkinaikaa tässä minulla.

Kävimme keskiviikkona Palosella makkaranpaistossa Katjan ja Lillin kanssa.

Otimme koirat mukaan ja ajoin pienen lenkin. Aatos olisi halunnut jatkaa, tottakai sen kunto riittäisi vaikka kuinka pitkään lenkkiin mutta Kassu ja Ässä olivat vasta kolmatta kertaa valjakossa.
Oli paljon helpompi lähteä kun Katja händläsi apuna. Kassu oli keulassa Aatoksen kanssa ja aina kun pysähdyimme se istahti heti ... taisi pullukalla olla kuuma ... lämmin talvikeli ja pehmeä ura.

Jätin koirat vielä ketjuun meidän makkaranpaiston ajaksi ja hyvinhän nuo jaksoivat odotella siinä.

Kylläpä se on helppoa kun hiace menee pehmeässä sohjossa kuin juna ja koirat sekä reki tarvikkeineen ovat kyydissä eivätkä kattotelineellä keikkumassa.

Eilen kun Katja ja Lilli lähtivät kotiin ... kävin lammella pari reikää kairaamassa pilkkien... ei oikein ollut syönnillään kalat.
Veli antoi lainaan kairan ja muutaman pilkin ... isän maalaamia värikoukkuja :) Isä oli kova kalamies: talvet pilkillä, kesät vapaongella kiersi onkikisoja ja usein palkintoja sieltä toikin.

Taidan tänään mennä tuonne toiselle lammelle kokeilemaan.
Kuulin kyllä, ettei nyt saa lammelta kalaa kun lunta on jäällä. Noh parastahan on se ulkoilu ja auringonpaiste... pikku eväät ja kahvit mukkaan niin avot.

Kovasti tässä pitää tehdä ajatustyötä ja päätöksiä .... jospa osaisi tehdä oikein :)

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Uutta kohti

Päivät kuluvat, odotin innostuvani taas rakkaista rekikoirista. Sitä ei kuulu... tuntuu vaan ylimääräiseltä
vaivalta lähteä juoksuttamaan ja ruokkimaan koirat.

Aivan kuin ystävä olisi pettänyt pahemman kerran. Ja niinhän se olikin, kaksi minulle niin rakasta koiraa
monta vuotta olleet kamuja tarhoissa juoksujen aikaan. Aamulla toinen oli sen näköinen kuin olisi kitunut ja vuotanut
kuiviin, toinen naama veressä ja iloisena otti minut vastaan.
Ei tämä voi olla tällaista...
Päätös oli monen usean negatiivisen sattumuksen summa ja se, ettei minulla oikeasti ole varaa tällaiseen harrastukseen.
Koirien pito ja niiden kanssa harrastaminen vaatii melkoisen ison tilipussin... eipä ole sellaista minulla.

Ei mennyt kauaa kun koirat ja tavarat oli myyty... osan toki palautan ystäville, jotka ovat ne mulle lahjoittaneet
jotta pääsisin edes jotenkin tekemään harrastuksesta mielekästä.

Ehkä olisi pitänyt jo ajat sitten ... pitikin tuo paku ostaa. No sen nyt saa kaupaksi mutta kuitenkin ... nyt olisi jo
ollut mahdollisuus kisata mutta niinhän se meni ettei sitä pätäkkää enää ollutkaan lähteä.

Oikeastaan olen vihainen itselleni... olisi pitänyt ymmärtää, ettei minulla yksinään ole mahdollisuuksia pyörittää
kaikkea.

Lauantaina pihasta starttaa hiace kohti Eteläistä Suomea ja vie sinne kolme iloista poikaa.. Aatos, Kassu ja Ässä
muuttavat uuteen. innostuneeseen valjakkoharrastajakotiin. Laumassa on jo useampi husky, joten rotu on tuttu ja
valjakointikin on jo tuttua.
Saattaa olla raskas matka... tarkoitus oli aivan jotain muuta, mutta päätös on tehty ja joskus se on tehtävä jos
unelma ei toteudu. Liian monta kertaa onni vaan ei ollut minulle suopea ja tuli niitä ikäviä takapakkeja.

En tiedä palaanko rodun ja ylipäänsä koirien kanssa harrastamaan... muttei ainakaan narttukoiria tule minulla olemaan.

Tarhassa on ihanan rauha ja rentous ... yhtään narttua ei ole pariin viikkoon ollut... menivät ystävälle ja katsotaan
mitä niiden kanssa tehdään.


sunnuntai 14. helmikuuta 2016

OLLAKKO VAI EI

Sissi tässä keskellä

Sissi pyöräparissa Bonnien vierssä



Kyllä minut vedettiin nyt kölin ali tosiaan.
Eipä olisi tässä harrastuksessa uskonut koskaan tulevan tähän tilanteeseen. Nyt on tosiaan mietinnässä jatkanko vai luovutanko. Kukaan muu ei taida koskaan ymmärtää tätä,
mutta kait tämä on meidän tarhakoiria pitävien yhteinen kauhistus.

Niin, nartut ovat olleet juoksussa ja torstai-iltana näytti Sissi olevan juurikin tärpeillään... Aatos oli tosi täpinöissään ja kävi tökkimässä Sissiä tarhan verkon läpi. Tarkka sai olla ja pitää pojat poissa tyttöjen läheltä. Ehkä se narttutarha poissa poikien luota olis hyvä.

Illalla kuitenkin kaikki sujui hyvin ... tytöt omassa ja pojat toisessa tarhassa.
Olin nukkumassa ja pojat tuntuivat ulvovan ... kävin kieltämässä ovelta, ehkä olisi pitänyt käydä tarhalla vielä katsomassa.

Yöllä ei kuulunut mitään.
Aamu viideltä menin juottamaan koirat, niin kuin joka aamu... olipa Geishan naama sotkuinen! Sissi ei tullut kopista... Geisha kierähti koppien taakse ja Bonnie jotenkin pälyili???

Päästin pojat juoksutarhaan ... Geisha murisi koppien takana pojille! Menin katsomaan... Sissi makasi kuolleena verilammikossa ja Geisha murisi pojille tarhan verkon läpi! Eli Geisha ja Bonnie olivat yöllä tappaneet tarhakaverin, joka oli tullut just tärpeille juoksuissaan.

Mun elämässä on ollut suurempiakin juttuja kun rakkani riisti hengen itseltään silmieni alla, joten ei tämä nyt ollut uutta.... minun tuurilla! Kävin hakemassa tikkaat, jotta saan heitettyä Sissin aidan yli ulkopuolelle...koirat olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut ... nuuhkivat vain verijälkiä... sellaista se on luonnossa.... jos alfanartun ja pahnan pohjimmaisen eteen tulee narttu, joka haluaa arvoasteikoltaan ylemmäksi, se pistetään "lihoiksi"

Surullinen olen .. mietin jatkanko noiden kanssa... ehkä vielä tämän loppu kevättalven... onhan sitä olemassa harrastuksia, joista saa enemmän iloa eikä aina vaan näitä takaiskuja.. viimeisen vuoden ehkä enemmän ... minulle on tullut vaan surullisia ja negatiivisia tapauksia, joten ajattelin, että eikö harrastuksen pitäisi olla sellaista josta saa iloa ja onnistumisia?!  Ei tällaista :(








Olisi ollut vielä monta hyvää vuotta edessä Sissin kanssa. Niin ei vaan suotu meille. Miksi elämä on niin epäreilu joskus.

lauantai 16. tammikuuta 2016

Lunta ja pakkasta

Vihdoinkin tuli oikea talvi. Pakkanen teki pieniä haasteita mutta paremmin ollaan varauduttu nyt. Joulun jälkeen kylmeni ja melkeinpä kuin taikaiskusta vesisateen jälkeen. Sepä olikin hiacen oville kova paikka ja tavaratilan ovet eivät auenneet ennenkuin puolipäivää sai olla lämpimässä hallissa. Janikalla onneksi ymmärtäväinen työharjoittelupaikka (automaalaamo), jonne sai pakun sulamaan.
Sen jälkeen ei ole ollut ongelmaa vaikka pakkaset ovat paukkuneet kolmessakympissäkin,

Pakkanen oli myös kodille kova paikka... meinasi vesiputket jäätyä. Lunta olisi kaivannut kivijalan suojaksi mutta sitä ei kuulunut ennen kuin viimeviikolla.
Vesihanat ovat hiukan liruttelemassa, etteivät jäätyisi .... onneksi on oma lähdekaivo :)

Koirat tykkäävät ... energiaa on riehua juoksutarhassa ja olenpa päässyt reelläkin ajelemaan pitkästä aikaa.
Pennut ovat ihan mahottomia kun yritän lisätä pehmukkeita koppeihin... levittelevät kaikki pihalle. En tiedä olisiko parempi jos saisi jostakin pehkuja, tuo rutirexi ainakin on heti revitty ulos kopeista.
Kyselin tästä paikallisilta, josko kauranpehkua löytyisi.

Toissapäivänä töiden jälkeen valjastin koirat pitkästä aikaa reen eteen. Mukavan tasaista ja hiljaista menoa oli. Yritin kuvata ostamallanin halppiskameralla mutten tajunnut, akku purkautuu ajan kanssa vaikkei kameraa käytäkkään... olisi ollut hauska kohtaus jonkin metsäkanalinnun kanssa kun pölähti lentoon valjakon edestä. Kummasti löytyy koirille voimia mennä vaikka ylämäkeä vauhdikkaasti.

Kotiin ajelin taas tuon metsäpolun kautta... uraa siinä ei ollut muuten kuin metsäkoneen leventämä aukko... Aatos ei aluksi ollut innostunut ollenkaan umpihangesta mutta kun aikani käskytin sain sen poikkeamaan auratulta metsäautotieltä. Geisha olisi heti lähtenyt mutta kun Aatos on vahvempi se pidätteli.

Saihan siinä itsekkin kuntolenkkiä kun tuosta pihaan päästiin. Iloisesti heilui koiruleiden hännät... on se vaan niin hauskaa rymistellä.

Tuleva viikko on talvilomaa ja kylläpä tuo lumi tuli kuin tilauksesta. Äsken meinasin laittaa Paanaan uudet muovit mutta taisin ostaa liian lyhyitä ruuveja joten se siirtyy... tuunasin vain vanhoja muoveja... eiköhän noilla muutama lenkki vielä,
Pentuja voisi käyttää valjakossa tutustumassa, ovathan ne jo pian 7 kk vanhoja pötkylöitä .. siinä tämän viikon puuhaa :)