perjantai 18. maaliskuuta 2016

Lomalla

Aurinkoinen viikko on ollut, ainakin säiden puolesta. Koirien vienti/myynti on ollut vähän vastatuulessa. Pikkuhiljaa on alkanut tuntumaan, että ehkä nämä urokset ovat vielä jonkinaikaa tässä minulla.

Kävimme keskiviikkona Palosella makkaranpaistossa Katjan ja Lillin kanssa.

Otimme koirat mukaan ja ajoin pienen lenkin. Aatos olisi halunnut jatkaa, tottakai sen kunto riittäisi vaikka kuinka pitkään lenkkiin mutta Kassu ja Ässä olivat vasta kolmatta kertaa valjakossa.
Oli paljon helpompi lähteä kun Katja händläsi apuna. Kassu oli keulassa Aatoksen kanssa ja aina kun pysähdyimme se istahti heti ... taisi pullukalla olla kuuma ... lämmin talvikeli ja pehmeä ura.

Jätin koirat vielä ketjuun meidän makkaranpaiston ajaksi ja hyvinhän nuo jaksoivat odotella siinä.

Kylläpä se on helppoa kun hiace menee pehmeässä sohjossa kuin juna ja koirat sekä reki tarvikkeineen ovat kyydissä eivätkä kattotelineellä keikkumassa.

Eilen kun Katja ja Lilli lähtivät kotiin ... kävin lammella pari reikää kairaamassa pilkkien... ei oikein ollut syönnillään kalat.
Veli antoi lainaan kairan ja muutaman pilkin ... isän maalaamia värikoukkuja :) Isä oli kova kalamies: talvet pilkillä, kesät vapaongella kiersi onkikisoja ja usein palkintoja sieltä toikin.

Taidan tänään mennä tuonne toiselle lammelle kokeilemaan.
Kuulin kyllä, ettei nyt saa lammelta kalaa kun lunta on jäällä. Noh parastahan on se ulkoilu ja auringonpaiste... pikku eväät ja kahvit mukkaan niin avot.

Kovasti tässä pitää tehdä ajatustyötä ja päätöksiä .... jospa osaisi tehdä oikein :)

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Uutta kohti

Päivät kuluvat, odotin innostuvani taas rakkaista rekikoirista. Sitä ei kuulu... tuntuu vaan ylimääräiseltä
vaivalta lähteä juoksuttamaan ja ruokkimaan koirat.

Aivan kuin ystävä olisi pettänyt pahemman kerran. Ja niinhän se olikin, kaksi minulle niin rakasta koiraa
monta vuotta olleet kamuja tarhoissa juoksujen aikaan. Aamulla toinen oli sen näköinen kuin olisi kitunut ja vuotanut
kuiviin, toinen naama veressä ja iloisena otti minut vastaan.
Ei tämä voi olla tällaista...
Päätös oli monen usean negatiivisen sattumuksen summa ja se, ettei minulla oikeasti ole varaa tällaiseen harrastukseen.
Koirien pito ja niiden kanssa harrastaminen vaatii melkoisen ison tilipussin... eipä ole sellaista minulla.

Ei mennyt kauaa kun koirat ja tavarat oli myyty... osan toki palautan ystäville, jotka ovat ne mulle lahjoittaneet
jotta pääsisin edes jotenkin tekemään harrastuksesta mielekästä.

Ehkä olisi pitänyt jo ajat sitten ... pitikin tuo paku ostaa. No sen nyt saa kaupaksi mutta kuitenkin ... nyt olisi jo
ollut mahdollisuus kisata mutta niinhän se meni ettei sitä pätäkkää enää ollutkaan lähteä.

Oikeastaan olen vihainen itselleni... olisi pitänyt ymmärtää, ettei minulla yksinään ole mahdollisuuksia pyörittää
kaikkea.

Lauantaina pihasta starttaa hiace kohti Eteläistä Suomea ja vie sinne kolme iloista poikaa.. Aatos, Kassu ja Ässä
muuttavat uuteen. innostuneeseen valjakkoharrastajakotiin. Laumassa on jo useampi husky, joten rotu on tuttu ja
valjakointikin on jo tuttua.
Saattaa olla raskas matka... tarkoitus oli aivan jotain muuta, mutta päätös on tehty ja joskus se on tehtävä jos
unelma ei toteudu. Liian monta kertaa onni vaan ei ollut minulle suopea ja tuli niitä ikäviä takapakkeja.

En tiedä palaanko rodun ja ylipäänsä koirien kanssa harrastamaan... muttei ainakaan narttukoiria tule minulla olemaan.

Tarhassa on ihanan rauha ja rentous ... yhtään narttua ei ole pariin viikkoon ollut... menivät ystävälle ja katsotaan
mitä niiden kanssa tehdään.