Oikeastaan tuo ostos oli aika extempore... olin menossa luistelemaan satamaan ja ajattelin käydä katsomassa kaupungilla uutta urheiluväline divaria. Pyörällä olin liikkeellä mutta hyvin sain sidottua sukset tarakalle kun olen pitänyt mukanani ainakin yhden mustekalan, jos sattuu tarvitsemaan.
Pikkupakkasessa rauhallisesti sivakoidessa muistui mieleen kouluaikojen liikuntatunnit kun oli hiihtoa. Aina piti kilpailla ja minähän oli siellä häntäpäässä aina. Opettajat ihastelivat pieniä "helenatakaloita", joita oli kasvamassa. Heidän välineet olivat hienot ja viimeisintä huutoa. Minulla oli vanhat, liian pitkät puusukset ja siteet kantapään taakse pujotettavat. Jalassa taisi olla haisaappaat.
Noista kouluajoista varmaan jäi jonkinlainen inho hiitämistä kohtaan. Mieluiten olisin tarponut metsässä niillä puusuksilla pitkin koskemattomia hankia. Taitaa olla kymmeniä vuosia siitä kun viimeksi olen murtomaahiihtoa kokeillut. Laskettelemassa kyllä olen käynyt.
Nyt kun olen pari kertaa tässä talviloman aikana kokeillut miltä hiihtäminen tuntuu, olen kyllä huomannut, että kropasta on löytynyt ihan uusia lihaksia. Vaikka käyn pari kolme kertaa viikossa salilla ryhmäliikuntatunneilla ja ne ovat kyllä tosi tehokkaita, yllätti tuo hiihto positiivisesti.
Niin, tämän viikon olen ollut talvilomalla ja viime viikonlopun oli Katja tyttöjen kanssa täällä käymässä. Mukana oli myös Capu, irlannisusikoiran pentu, rauhallinen mutta kyllä silläkin on välillä pennun riiviöelkeitä. Ulkoilemaan ei paljon päästy kun tuli kunnon pakkaset, jotka ovat olleet aika harvinaisia tänä talvena.
Tulevana viikonloppuna pitäisi ihmisten ilmoille. Ystävien kanssa Puikkariin perjantaina ja lauantaina saunomaan toisten ystävien. Eiköhän sillä jaksa jo kummasti kevään sesonkikiireet hoitaa töissä.
Päivä pitenee ja kevättä kohti, mikäpä sen parempaa.
