Elokuun loppu ja työt ovat alkaneet... kaksi viikkoa jo pakerrettu.
Kaipa siitä kesästä pitäisi jonkinmoinen yhteenveto tehdä.
Heinäkuun puoleenväliin olin töissä joten se kyllä meni aika tarkasti vain arkisen rutistuksen ja viikonloppuisin pienen rentoutumisen merkeissä. En kyllä käynyt missään...puuhastelin koirien kanssa ja puutarhassa...hmmm voikohan tätä vielä ihan puutarhaksi sanoa. No ostin omppupuun Sandra on lajike. Tuo vanha omenapuu ei tehnyt sitten yhtään omenaa tänäkesänä. Liekkö syynä ollut se kevään ihme juttu kun punatulkut repi niitä kukkia ihan urakalla. Vai johtuiko vain siitä ettei sillä ole kaveria pölytyshommiin.
Vuokranantaja Jarkki lupasi minulle, että saan karsia polttopuita tuolta metsästä. Oli järjestänyt metsurin sinne putsailemaan pahimpia risukoita.
Lomalla aloittelin karsimisen, yllättävän rankkaa hommaa. Tein muutaman kasan valmiiksi ja iskin puimalassa uinuneen massikan tulille. Vähän jänskätti sen ajaminen ensin mutta muutaman kuorman roudattuani luonnisti jo hyvin.
Toisaalta tuo puuhomma on parempi jättää tänne syksyyn kun ilmat ovat hiukka viilenneet.
Tällä viikolla olen ollut kolmena iltana "halailemassa puita"...terapeuttista.
Niin kesälomalla olin pariin otteeseen koiranhoitajana tai paremmin koirienhoitajana.
Ystävät pääsivät pitkästä aikaa liikkeelle ilman koiria.
Homma tuntui mukavalta koska omatkin koirat pääsivät kunnon juoksutarhaan vapaana juoksemaan. Keissa ainakin näytti nauttivan täysillä kun pisteli puiden lomassa. Sirulle se oli vähän hankalampaa kun sen näkö ei enää ole mikään paras mahdollinen sen kaihin takia.
Lauma otti minut mukavasti vastaan eikä Vilperttikään nipistänyt enää salaa takamuksesta. Sillä on sellainen tapa kun innostuu ...ei osaa pitää purukalustoaan kurissa.
Osa nartuista oli juoksussa ja ne asustelivat tyttöjen tarhassa talon toisella puolella. Välillä pojat lauloivat niille serenadeja mutta minkä teet kun välissä on huskynvarmat tarhat.
Kummallakin kerralla oli tosi hienot ilmat. Silloin ensimmäisellä hoitokerralla kävin pyöräilemässä talon emännän fillarilla ja moikkaamassa entistä naapuria. Sieltä lähti muutama kasvinalku mukaan.Tuli harmiteltua taas kerran että miksi sieltä tulikaan koskaan muutettua pois. Siinä on hyvät ja huonot puolensa kun asuu tiiviisti niin, että naapurit näkee kaiken mitä puuhailee pihalla.
No nyt kyllä olen niin onnellinen kun saan asustella omassa rauhassa. Näköetäisyydellä ei ole yhtään naapuria.
Puutarhassa olen puuhastellut aina kun ispiraatio on iskenyt. Kasvit ovat vaihtaneet paikkaa. Yksi uusi kukkapenkki on tullut tuohon juhannusruusun viereen.
Paljon olisi vielä suunnitelmissa ennen talven tuloa mutta jos ei ennätä niin sitten seuraavana kesänä...
Kaikista ihanin asia on se, että minusta tulee mummo :)
Katja odottaa pientä ihmettä ja joulun tietämissä on jännittävät hetket.
Uskomatontahan se on mut niin se menee ...ite vanhenee ja kurtistuu ja erakoituu...ja lapset aloittavat sen oman elämän ja tulevaisuuden rakentamisen.
Huomenna perjantai ja viikonlopuksi on luvattu aurinkoista....jihuu!
