AURINKOINEN SUNNUNTAI

Tietysti alkaa aurinko paistamaan kun viikonloppu vetelee viimeisiään.
Olisi ollut hieno keli mökillä jos eilenkin ollut samanlaista kuin tänään. Timo meni eilen Kurkimäkeen kaverin luo ja minä taas olin ulkona koirien kanssa. Keissa on tullut paljon rohkeammaksi tuolla lenkkipoluilla, menee ihmisten luo ihan reippaasti, välillä tuntuu että vähän liiankin innolla.

Jotkut koirat kyllä pelottaa mutta hienosti ne on ohiteltu ja jatkettu matkaa.
Tänään meinasi tosiaan sydän pysähtyä lenkillä.... jotenkin Keissan hihna luiskahti kädestä ja Keissa lähti juoksemaan täysillä piennarta pitkin, piennar oli pyörätien ja ajotien välissä. Minä jo luulin, et nyt se juoksee auton alle kun liikennettä kuitenkin oli aika paljon. Juoksin ensin perässä mut sillä kun on sellainen vauhti, ettei sitä kiinni saa, menin kyykkyyn ja kutsuin... ja tulihan se luokse, huh että säikähdin. Keissa kyllä sain niin paljon kiitoksia kuin vain voi, kun tuli niin reippaasti takaisin minun luo. Aivan ehdoton opetus numero yksi on tuo luokse tuleminen!

KOIRULI KASVAA

Kello on kohta kolme yöllä, Katja toi "hoitoon" Junnun, sakemannipennun kolme puoli kuukautta eli vähän vanhemman kuin Keissa. Ovat pitäneet aikamoista rundia. Junnu on isompi ja suurisuinen, -korvainen ja- tassuinen otus. Niin ja kovapäinen, jos haskit on, niin kyllä on tuokin tapaus.

Nyt ne nukkuu kun vauvat väsy...tais väsyä myös joku muu...

Päivällä töiden jälkeen kävimme lenkillä Särkiniemen kärjessä, se on minusta kiva paikka, siellä on kivoja muistoja ihmisestä, jota ei enää koskaan näe. Talvisin kävimme luistelemassa pitkin Kallaveden jäätä, sauvoilla tai ilman, usein Siru mukana, jolloin minä välillä vedätin. Samoilla reissuilla pysähdyimme laavu- tai nuotiopaikoille ja paistoimme makkarat ja joimme termarikaakaot. Ai että ne oli kivoja retkiä...

Keissa jaksaa hienosti Sirun kanssa lenkillä. Välillä juostiin ja näytti niin hienolta kun askel on vaivaton kummallakin. Siis, kuin haskilla pitää ollakin, vaivatonta ja pitkää...
Kunhan Keissa kasvaa täytyy käydä senkin kanssa juoksemassa juoksuvyötä käyttäen, silloin itsekin on helppo juosta. Sirun kanssa pitää taas aloittaa kun ei ole enää liukasta. Sirulta se meneekin jo vanhalla rutiinilla.

PÄÄSIÄISLOMA

Neljä päivää vapaata takana. Aika rauhallisissa merkeissä on mennyt, kotona telkkua tuijotellen ja koirien kanssa ulkoillen. Hihii, eipä tarvinnu siivota kun tuli tuo pentu, no olen minä tainnut siivota tavallista enemmän kun muutama pissi on ollut lattialla.

Perjantaina kävimme näyttämässä uutta perheenjäsentä ystävälle. Aluksi aikomus oli ottaa myös Siru mukaan mutta kun autoon tuli myös Katja oman koiranpennun kanssa, jätimme Sirun kotimieheksi.
Taisi Siru vähän loukkaantua kun jätimme kotiin. Viivyimme kyläreissulla muutaman tunnin ja kun tulimme kotiin oli varaston ovi auki ja penturuokapussi levällään lattialla. Joo, Siru oli vetäny penturuokaa mahan täyteen ja varmaan vähä ylikin. Lattialla oli läjä sitä ihteään, pari kusilammikkoa ja Janikan sängyssä kerran syötyä penturuokaa! Siru itse näytti pakahtumaisillaan olevalta, läähätti ja joi vettä koko ajan.
Olin ajatellut lähteväni juoksemaan Sirun kanssa mutta eihän tuollainen ähkynen koira jaksa juosta! Ei muuta kuin kävelylle, josko se oli siitä helpottaisi.

Aamulenkit olen tehnyt molempien koirien kanssa ja rohkeasti Keissa kulkee Sirun rinnalla. Yksin se vähä kauhistelee muita koiria ja linja-autoja, jotka kurvaavat tuosta meidän talon nurkalta. Varmasti tästä kaupunkikokemuksesta on hyötyä joskus valjakossa, ei oudot asiat pelota jos vaikka johtokoirana oppii toimimaan.

Huomenna alkaa taas työt ja koirat joutuvat olemaan muutaman tunnin päivällä yksin. Onneksi Timolla on lyhyt päivä.

Geisha alias Keissa on kotiutunut mainiosti. Nytkin tuossa yrittää saada Sirun mukaan riehumaan mutta Siru vain katselee että EVVK.