Joulunaikaa

Vuoden suurin ja odotetuin juhla takana. Minulle joulu on parhaimmillaan sitä, että koko perhe on koossa, koti on siivottu ja koristeltu tunnelmalliseksi ja syödään hyvää ruokaa. Kaikki tuo toteutui tänä jouluna ja olen tosi onnellinen siitä. Aattoillan vietimme kyllä ilman Katjan perhettä koska joka toinen joulu heidän on tietty oltava toisen mummin luona. Joulupäivänä olimme sitten koko poppoo kasassa. Pelasimme koko illan lautapelejä... sitä kyllä pitäisi tehdä useamminkin! En hössöttänyt jouluruokien kanssa tänä(kään) jouluna... valmista ja sopivassa määrin. Hyvin meni seitsemän kilon kinkku kolmeen päivään.
Lilli, mummin mussukka oli saanut paljon lahjoja ja ne oli ripoteltuna lattialle. Katjan ja Tonin koirat pyörivät sisällä, eikä Lunakaan syönyt Lillin puista junanrataa.

Huolestuin joulun alla, ettei rekitouhuista olis tullutkaan mitään koska Sissi ja Geisha tuli juuri sopivasti juoksuun. Mutta yhden hösellyksen jälkeen siirsin Geishan pyöräpariin Sissin viereen ja pikku Bonnien Aatoksen pariksi keulaan. Hyvin meni... vai menikö vieläkin paremmin kuin tavallisesti. Bonnie on todellinen työmyyrä, aina valmis. Silloin kun Bonnie tuli minulle kokeilin sitä melko pian keulakoirana, se ei ollut sille ollenkaan mieluinen paikka, vilkuili toisia kun huohottivat takana. Niinpä olen antanut sen olla pyöräparissa Sissin kanssa. Pitää ruveta kierrättämään kaikkia kaikilla paikoilla.
Geisha oli ensimmäisen lenkin jälkeen selvästi loukkaantunut kun siirsin sen pois johdosta :D että ne osaavat olla otuksia.
Tapaninpäivänä kokeilimme pari ohitusta.. Katja veti Lilliä pulkassa ja me ohitimme. Ei ollut Bonniellakaan vaikeuksia :D Jätimme kuitenkin Katjan koirat pois ohitusharjoituksista juuri noiden kahden nartun hormoonimyrskyn vuoksi. Eiköhän tässä vielä talvea ole, harjoitellaan sitten myöhemmin.
Kyllä noita ohituksia aina silloin tällöin tulee tuossa kylätiellä mutta harjoitus tekee aina hyvää.

Rekikelit ovat olleet pyhinä aivan uskomattoman hyvät. Ainoastaan Joulupäivänä en ole käynyt ajamassa. Täytyy nyt nauttia kun on lunta... lupailivat jo lauhempaa.
Vuodenvaihde tuo uusia suunnitelmia, josko uskaltaisi ottaa vähän velkaa ja hommata sen pakettiauton ja siihen kuljetuskopit. Silloin pääsisi vähän uusiin maisemiin ajelemaan. Nii ja se kilpareki olisi kiva ja sellainen reki, johon voisi ottaa kyytiläisen.... kaikkea haaveilua on ja taitaa suurin haave olla se oma pieni koti jossain "keskellä ei mitään"....

Mutta nyt mennään näillä ja pikkuhiljaa eteenpäin... uusi vuosi on hyvä aika jättää kaikki murheet menneisyyteen ja uskoa vaan parempaan.

Kyllä tämä vielä iloksi muuttuu

Lauantaipäivä illassa, itsekseni istuskelen ja tuumiskelen. No, onhan poika kotona, mutta vähän se minun kanssa viettää aikaa, mieluummin pelaa tietokoneella virtuaalimaailmassaan. Nuoriso, tuollaisia ne ovat jossakin vaiheessa, sitten kyllä muuttuvat kun aikuistuvat.. niin ne tytötkin olivat joskus :)

Eilen tuli Janika ja Juha saunomaan ja iltaa istumaan... pitsaa tekivät ... tulipahan itsekkin syötyä. Varsinkin jos yksin olen, jää tuo syöminen ja viimeaikoina on ollutkin ihan pakko syödä kun paino meinaa vaan pudota.
Eipä tarvinnut yksin iltaa viettää. Katsottiin Janikan kanssa elokuva vaikka taisin kyllä nukahtaa lopussa. Juhaa ei tainnut meidän elokuvavalinta kiinnostaa :)

Tänään iltapäivällä kävin ajelemassa koirilla. Lunta on tullut mukavasti tässä parin päivän aikana. Ei ne viime viikonlopun lumet kaikki sulaneet mutta Lumpeisentie oli kyllä aika jäinen viikolla. Siksipä en lähtenyt koiria särkemään koko viikolla.
Reen jalaksilla haihtuvat huolet ja murheet, luminen luonto, koirien tassutus ja reen jalasten suhina... siinäpä terapiaa kerrakseen.

Raskas keli oli, mutta iloisesti koirat teki töitä, vaikka Sissin juoksut alkoivat juuri eilen. Geisha varmaan aloittaa myös kohtapuoliin.
Olen yrittänyt tehdä joka kerralla pikkuisen erilaisen lenkin, niin saavat koirat kuunnella käskyjä. Kaiken kaikkiaan kilometrejä tuli vajaa kaksitoista.
Nyt pottuvarpaat ja peukut pystyyn.... lottovoitto!.... sitten voisi hommata sen pakettiauton, johon reki ja koirat mahtuisi... pääsisi uusille urille tämä harrastus! :)



Ensimmäinen kuva viikko sitten otettu ja toinen tänään ....

HIRVEÄ

Viime viikko ei ollut niitä parhaimpia, ajatukset ovat olleet vähän hukassa. Mutta onneksi huonot fiilikset ei haitanneet työntekoa vaan hommat hoitui ilman turhia mokia. Timo on ollut myös töissä kun työharjoittelupaikkaa ei nyt syksyksi sitten
löytynytkään...saapahan sekin taskurahaa.

Perjantaina aloitin sitten vihdoin ja viimein koirien treenin. Enhän minä mihinkään tavoitteellisesti treenaa,
mutta kiva olisi talvella ajella pitempääkin matkaa jos koirat olisi kunnossa.
Huimat kolme kilsaa mentiin Lumpeisentietä vähän sateisessa kelissä. Yksi auto ohitti meidät ja koirat olivat juuri
silloin pikku tauolla. Hyvin pysyivät paikoillaan tien sivussa.
Ihan nuo tuntuivat muistavan käskyt...no olenhan minä juossut niiden kanssa ja käyttänyt samoja käskyjä kesälläkin.

Sen verran suunnitelmallisuutta on, että yritän saada valjakon pysymään lähdettäessä hiljaa ja paikoillaan. Siinäpä
taitaakin olla melkoinen työ. Oli ne eilen ... ehkä puoli minuuttia... sitten jatkui valjaita vasten nykiminen ja
kiljuminen.
Ne veijarit kun huomaa, jos hermostuu itse, ne vaan yltyy kiljumaan.

Innokkaina kaikki teki töitä ja mieli jäi hyväksi kaikilla. En antanut mennä ihan täysillä vaan jarrulla koko ajan...
Palattuamme jaksoivat vielä telmiä iloisena keskenään juoksutarhassa ja hirvenroiperuoka meni nopeasti nassuihin.
Oli tässä välillä hetki, ettei ruoka oikein uponnut. Taisi juoksut sotkea ruokahaluja yhdellä jos toisellakin.

Eiköhän tämä tästä lähde sujumaan taas, vastoinkäymistenkin jälkeen. Bonnie on toipunut hienosti. Sisällä olo teki
sille toisaalta hyvää... jotenkin se luottaa enemmän muihinkin kuin vain minuun. Katja oli täällä edellisenä viikonloppuna
ja vaikutti kuin Bonnie olisi enemmän ottanut läheisyyttä ja rapsutuksia. Kaipa se sterilointi oli sille hyväksi.

Sumuisia päiviä ollut ja lauantai meni tuolla ompelukoneen ääressä. Puun pätkimistä ja pilkkomista riittäisi vielä, mutta
nyt olen keitellyt hirven roippeita pakkaseen... sain yhdeltä metsämieheltä kunnon painekeittimen, jolla soppa syntyy tosi
nopeasti. Jotain uutta harjoittelin sunnuntaina... toivat pihaan kokonaisen hirvenpään, jonka nyljin ja keittelin lihat irti.
Kaikkee sitä tulleekin kokeiltua.

Viikko on taas pyörähtänyt liikkeelle. Eilen sain taas laatikollisen koirille. Pönttö pöhisemään ja pikku treeni... siinä
iltapuuhaa.

KESÄÄ JA SYKSYÄ

TAPAUS BONNIE

Uskomattoman ihana kesäloma takana ja työhön olen jo päässyt hyvin kiinni, vaikka ensimmäisinä päivinä
se tuntuikin oudolta toiminnalta.
Uuden työkamunkin olin loman aikana saanut. Nuori tyttö, jolla tuntuu kaikki hommat hoituvan. Nyt voidaan mukavasti
jakaa töitä.

Niin, heinäkuu oli lomaa. Helteet alkoivat suunnilleen samana päivänä kun lomakin. Vaikka olikin ihana loma ja
ystäviä tuli nähtyä pitkästä aikaa ja muutama mukava yllätyskin siihen liittyi, ei ihan kaikki mennyt niikuin siellä
yhdessä kuuluisassa paikassa.

Murheita järjesti pääasiassa Bonnie -koiratyttönen. Eräänä aamuna Bonnie tuli kopista aika vaisuna...ei pomppien ja iloisena
tavallisesti. Muut juoksivat ja kisasivat juoksutarhassa, tämä meni varjoon makuulle. Nyt ei ollut koira kunnossa...

Aikani ihmeteltyäni huomasin, ettei Bonniella ole pantaa. Oliko se pudonnut vai ei kai vaan syöty?!! Tarkistettuani
tarhan vilkaisin vielä koppiin ja siellähän ne oli pannan metallirenkaat ja solki. Eli syöty oli.

Soitin päivystykseen mutta siellä ei ollut aikoja kuin monen tunnin päästä. Neuvot siellä oli itsestäänselvyyksiä,
kuten parafiiniöljy!! Ja puhelun minuuttihinta kohillaan.En varannut aikaa, vaan päätin kokeilla kotikonsteja.
Yö meni valvoessa, kävelytin ja pruuttasin parafiinia kitusiin. Myöhemmin tajusin, että varmaan olis pitänyt yrittää
oksettaa suolalla. Arvelin kuitenkin, että panta oli syöty jo aikaa sitten, koska paskan mukana tuli palasia. Mutta
tuli sitä yrkänkin mukana.

Aamulla soitin vielä omalle vakieläinlääkärille mutta hänkin oli lomilla. Jatkoin koirulin liikuttelua ja sitä öljyä.
Muuta ei voinut kuin odottaa. Illalla näytti koiran olo jo parantuvan ja huokasin helpotuksesta. Seuraava päivä
ihan kuin mitään ei olisi ollutkaan, mutta kolmas päivä Bonnien tila taas huononi ja vatsakin alkoi turvota. Kävelytystä
ja parafiiniöljyä kehiin. Yö valvottiin.....
Seuraavaksi tuli järkyttävän hajusia pikku kikkareita ja koiran olo alkoi parantua. Illalla näytti jo leikkivän toisten
kanssa. Huh, huh

Keräsin kaikki pannat pois samantien. Ei enää tällaista rumbaa!!

Loppu hyvin kaikki hyvin... kesäloma jatkui. Kävin ystävien kanssa jopa festareilla Kuopio rokissa... hauskaa oli :)

JUOKSURUMBAA

Niinkuin aina syksyllä, nartut aloittivat juoksuaikansa, Sissi ensimmäisenä. Geisha seurasi, mutta Bonnien juoksut viipyi.
Yleensähän ne yhtäaikaa kaikki. Bonnie asusteli vielä Aatoksen kanssa samassa tarhassa, joten sen peräpäätä piti
sihdata kunnolla... ei mitään. Kävin reissussa viikonloppuna ja sunnuntaina kun olin palannut syötin koirat normaalisti.
Aatos ei ollut kiinnostunut Bonniesta eikä mitään näkynyt. Ajatus kyllä kävi, että kohta varmaan pitää siirtää Aatos ketjuun.
Jos ei muuten niin sekoittaahan nuo kaksi muuta narttua uroksen pään siinä kärytessään.

... jos sitten aamulla...

Menin sisälle kun hiukan väsytti takana ollut ajomatka. Istahdin sohvalle ja silloin tarhasta kuului rääkäisy. Ajattelin
että jonkun jalka oli jäänyt johonkin kiinni. Mutta siellähän ne, Aatos ja Bonnie nalkissa!
Tämähän tästä puuttui. Siirsin Aatoksen heti ilottelun jälkeen ketjuun ja siitä koira päästi kiljuvan vastalauseen.
Jätkä tiesi nyt mistä siinä oli kysymys!

Kyllähän oma pentue on ollut ajatuksissa, mutta ei Bonniella. Koira on ahkera ja tunnollinen rekikoira. Välillä äänekäs,
mutta tosi hyvin sopeutunut minun pikku laumaan. Luonne on se,joka ei toimi.Bonnie on aivan mahdottoman arka, kaikki
uusi saa sen panikoimaan...uudet ihmiset, varsinkin miehet. Tyttäreni lapsi on ollut sille ihmetyksen ja panikoinnin
aihe, eikä se ole päässyt lähellekkään pikkuihmistä. Oltuaan kipeänä se ei kuitenkaan noteerannut lasta.
Mietin kyllä, että jos tulee yksi tai kaksi pentua, voisin pitää ne itselläni. Ei kenenkään ongelmaksi niitä halua.
Minulla oli hyvin aikaa miettiä vaihtoehtoja,jotka Paavo eläinlääkärimme antoi, kunhan 28vrk on kulunut ja emä ultrataan.
1. Annan pentujen syntyä 2.hormoonipiikki,joka luo pennut pois ja 3. sterilointi ja pentujen poisto.

Päätöksen tekoon ei tarvittu kuin muutama viesti ja puhelu. Vaihtoehto 3 oli järkevin. Narttu on se joka periyttää
juuri tuota arkuutta ja koiran sisruksilla oli kuulemani mukaan samaa luonnetta. Ei tähän tilanteeseen tarvita
ongelmapentuetta.

Nyt Bonnie asustelee tötterö päässä täällä sisällä. Hyvin on tottunut, sisäsiisti ja rauhallinen... nukkuu minun
sängyn vieressä lattialla inahtamatta koko yön.
Tiistaina töiden jälkeen menimme Paavolle Päivärantaan. Paikalla oli näköjään muitakin abortin tekijöitä.. se kyllä sai
sen hormoonipiikin. Ultrassa näkyi heti, että pentuja oli. Pentuja oli kuulema ollut yli viisi... oli laskenut siihen
ja ajatellut että mitäpä nuita laskemaan. Positiivisena ajatuksena voi sanoa, että ei oo meijän Aatos tuhkamuna!! :)

Syystreenit siirtyvät... aloittelemme ne vasta kun Bonnie on kunnossa. Mikäs kiire meillä on. Omaksi huviksi ajellaan
ja jos hyvin onnistuu kunnonkohotus, käydään jokin kisa ajamassa.

LISÄÄ MURHETTA

Niin,eihän tämä tapahtumarikas syksy vielä ollut näyttänyt kaikkea. Eilen töiden jälkeen kävin Rytkyn koululla jumpassa
ja siksi koirien ruoka/juoksutus siirtyi noin puolituntia myöhemmäksi. Laitoin Bonnien ulos talutushihnaan ja marssin
tarhoille. Sissi oli kopissa ja sen näköinen kuin sillä olisi ollut siellä jokin aarre. Usein olen löytänyt kuolleen
päästäisen tai sammakon, jota on sitten tiukasti vartioitu. Myös muita kiinnosti kovasti se jokin siellä kopissa.
Päästin koirat juoksutarhaan mutta sissi vaan oli tiukasti kopissa. Menin katsomaan ja siellähän oli meidän pieni
punainen kissanpentu elottomana. Ei hemmetti... pitikö tuokin vielä sattua! Hölmö katti oli tietysti luullut, että
tarhassa on samanlaisia rauhallisia nuuskijoita mitä Bonnie sisällä. Tai sitten kuten sanotaan "uteliaisuus se kissan
tappoi." Oli vaikea saada saalista pois, mutta kyllä ne luopuivat siitä minulle,eikä edes murahtaneet.

Nyt tietysti joku kukkahattu pissispimu menettää yöunensa... aivan sama. Nuo on juuri tuollaisia, sisällä koirat ja
kissat tulevat toimeen mutta ulkona kissat ovat saalista. Minun vanhat kissat 16v ja 13v eivät varmasti mene tarhojen
lähellekkään.

Että sellainen oli mun eilisilta... sinne kaivoin Sirun haudan viereen pienemmän montun ja asettelin pikkuisen nukkumaan.
Viisi kuukautta ja neljä päivää pikkukissan elämää oli siinä.

Lomalla

Maanantaina alkoi loma ja tuli myös helteet kuin tilauksesta.
Kesäkuu oli tosi kylmä ja sateinen... sepä ei minua haitannut... töissä kiirettä ja ylitöitä sai tehdä minkä jaksoi.

Tytön perhe pääsi muuttamaan remontoituun kotiinsa ja minä aloitin pienen pintaremontin omassani. Ei muuta kuin makkarin seinät sai uuden ilmeen, vähän valoisamman, entisen tummanpuhuvan tilalle. Juhannusaattona laitoimme yhdelle seinälle tapetin Janikan ja hänen ystävän Evin kanssa.
Juhannus menikin sitten leppoisasti touhutessa nuorison kanssa. Ei vieläkään saanut olla yksin :)

Joskus toukokuussa olin huomannut Sirulla epämääräisen patin takajalkojen välissä. Seurailin pattia jatkuvasti ja kyselin muilta kokemuksia nisäkasvaimista. Toisten mielestä siihen ei kannata koskea ja toiset oli sitä mieltä, että pieni leikkaus olisi.
Kasvain alkoi kasvamaan hurjaa vauhtia ja minä tilasin aikaa Paavolle, jotta se voisi tehdä hoito-ohjelmaa asialle.

Eräänä iltapäivänä töiden jälkeen menimme sitten lääkärin juttusille. Mukana oli myös Aatos, koska sen rokotus piti uusia. Sirun liikkuminen oli jo alkanut käydä vaivalloiseksi kun se möhkäle painoi jalkovälissä.
Paavo kyseli millainen muuten koiran kunto oli ja minä tietysti siihen, että iloinen koira ja hyvä ruokahalu on. Sovimme maanantaiksi leikkuuaikaa.
Viikonloppuna katselin miten kivuliaan oloinen Siru oli ja vaikka annoinkin kipulääkettä sen liikkuminen vain huononi.
Mietittyäni asiaa tarkemmin, päätin perua leikkuuajan ja sovin uuden ajan, jossa Siru päästettäisiin kivuista lopullisesti. Täytyyhän järki olla kuitenkin näiden elukoiden kanssa. Siru täyttäisi pian 12, kestäisikö se leikkauksen ja entä jos kasvain uusisi tai olisikin jo lähettänyt etäpesäkkeitä. Nii ja kun Siru ei oikein enää nähnytkään kunnolla kaihin takia.

Rauhallisesti Siru nukkui ja loppu tuli nopeasti. Tietysti sitä pitää rääkyä kun pitkään mukana kulkenut karvainen kaveri jättää tämän maallisen taivalluksen. Mutta täällähän ei tarvitse kärsiä muiden kuin meidän ihmisten loppuun asti.

Kotona etsin mukavan huovan, käärin Sirpulan siihen ja kaivoin silmät sumeana, nokka vuotaen haudan kuusen juurelle. Sinne asettelin Sirun kuin olisi nukkunut. Haikea päivä, muut koirat ehkä vaistosivat jotain... ne työntyivät kainaloon jokainen yksitellen.

Nyt olen touhunnut pihalla joka päivä. Puut ovat lentäneet liiteriin, nurmikko saanut kyytiä ja marjapensaiden alustat siivottu lähes kaikki...
Aloitin myös rakentamaan tarhoihin jonkinmoiset aurinkovarjot... pellolle kun viime syksynä nuo pykästiin melkoisella tohinalla kun oli kaikkea draamaa.
Eihän ne kauniit ole mutta asiansa ajavat... ottaa sitten syksyllä pois.

Haaveissa olis päästä pienelle patikkaretkelle lomalla. Tässä lähimetsissä olen samoillut ja kyllä se on niin rentouttavaa. Tänäänkin otin sienikorin ja etsin tuolta metsästä pienen lammen jonka joskus kartalta bongasin. Sieltähän se löytyi. Kiersin sen ympäri ja siitä lähti kiva pikku puro, jota seuraillen tulin sitten taas Uralin tielle , jossa taas syksyllä alkaa koirien treenaaminen.

Hassuja ajatuksia tulee tuolla metsässä tarpoessa. Entä jos koiranpentuja :)... nimiä aloin miettimään, ne oli pakko laittaa kännykän muistiin... niin hyviä keksin.

Nyt jos kampeaisi ulos ja pesisi pari mattoa... tänään ei niin hellepäivä ole mutta aurinkoinen on.

Toukokuun tohinaa

Talossa on ollut pikkusen enemmän elämää nyt kolmatta viikkoa. Tytön perhe ostaa päräytti osakkeen ja vävyntekele pistää siellä kaikki pinnat uusiksi ja vieläpä rakentaa saunan toiseen vaatehuoneeseen.
Purkuhommissa olin minäkin apuna yhtenä iltana töiden jälkeen ja mukavasti saatiin tehtyä hommia.

Niin... luovutin oman makkarin nuorelle perheelle ja itse jäin tähän sohvalle asustelemaan. Olisihan tuo ompeluhuonekkin käytössä mutta siellä ei vielä ole sohvaa, jota olen sinne haaveillut. Sitäpaitsi minä nousen aamulla jo viiden kantissa, sopi se minun sohvapaikka hyvin.

Hienosti on tämä sukupolvien yhteisasuminen sujunut. Mitä nyt yksi ilta piti katsoa JÄÄKIEKKOA!... Vävy kun tuntuu olevan kova seuraamaan sitä.
Niin ja tulihan tänne asustelemaan myös tytön perheen kaksi koiraa; Junnu saksanpaimenkoira ja Luna -seropi. Ensimmäisenä viikonloppuna oli pakko rakentaa yksi koppi lisää koska joka koira tarvitsee päivällä nukkumapaikan. Luna on ollut välillä toisessa tarhassa minun koirien kanssa mutta siellä ei ole kuin kolme koppia.
Olemme laittaneet Junnun ja Lunan ketjuun tarhojen ulkopuolelle päiväksi, kun olemme poissa. Näyttävät viihtyvät hyvin kun on oma tila ja nukkumapaikka.
Vierailijat ovat tulleet omien koirien kanssa juoksutarhaan juoksentelemaan ja riekkumaan. Junnu on vähän pullistellut Aatokselle ja jossakin vaiheessa niillä oli pieni sanaharkka. Kunhan huusivat toisilleen. Tuon jälkeen juoksutan vieläkin kaikkia yhdessä mutta noita kahta on vahdittava vaan silmäkovana.

Pihalla pitäisi tehdä vähän kevättöitä ja kopitkin kaipaisivat uudistusta. Vai tekiskö ihan uudet kopit, niin nopeasti tuo yksi koppi valmistui.

Olen vähän kahdenvaiheilla laitanko kasvimaan ... vähän olen sitä halvempaa kotia miettinyt ...

Kuusamosprint

Perjantaina 28.maaliskuuta aamupäivästä pakkasin koirat, reen ja epämääräisen kasan tavaraa corollaan. Kauan odotettu reissu Kuusamoon oli alkamassa. Pikkuisen epäilin onkohan sielläkään lunta, mutta kyllä sieltä vakuutettiin kelin olevan loistava.

Karin ja Lean luona purin kaiken ulos omasta autosta ja ne pakattiin uudelleen heidän kuljetuskalustoon. Jokainen minukin koira sai oman turvallisen kopin matkustamiseen. Vaikka viime kerrasta olikin jo aikaa, koirat menivät mielellään kyytiin.
Pääsimme starttaamaan puoli kahdentoista maissa ja edessä oli noin kuuden tunnin ajomatka. Ajomatka sujui totuttuun tapaan leppoisissa merkeissä ja välillä pysähdyimme jalottelemaan, niin itse kuin koiratkin.

Nuorisoseuran talo nökötti siellä kuten ennekin ja pääsimme sisälle valtaamaan näyttämön nukkumapaikaksi. Tosin eipä siellä koskaan ole ruuhkaa yöpyjistä ollut, hyvin ollaan mahduttu. Ensimmäinen homma oli tietysti viritellä matkaketjut ja ruokkia koirat. Pysäköimme nyt piha-alueelle koska itse tapahtuma olisi vasta sunnuntaina ja puhe oli, ettei pihalla saa olla kenenkään kuljetuskalustoa.

Lauantaina lähdimme tutustumaan uralle valjakoidemme kanssa. Keli oli aika nuoska ja näytti, että koiratkin haukkoivat lunta vaikka juotinkin ne hyvin aamulla. Kyllä oli mukava ajella kunnon urilla tänäkin talvena.
Muutama muukin kävi koeajamassa uran. Eräskin kaveri suuren kuormareen kanssa ja pitihän sitä ihmetellä vielä kun näytti olevan koirat hänellä aikas hyvin hanskassa, kymmenen koiraa palohaassa taluttimessa vyöhön kiinnitettynä! Meikäläinen olisi jo kahden oman kanssa ongelmissa.... :D Illalla pakastui jo kummasti, varmasti olisi sunnuntaina luistava keli.

Salin lattialle majottautui muutama muukin ... ei häirinnyt kukaan kun on nuo unenlahjat saanut, että nukkuu mihin vaan ruotonsa kallistaa.

Kisapäivä valkeni upean aurinkoisena. Ja porukkaa alkoi valumaan "kisapaikalle." Monta tuttua tuli vastaan ja kuulumisia vaihdeltiin. Huh miten hienoja kisarekiä porukoilla olikaan. Minun Paana kyllä oli varmaan sieltä vanhimmasta päästä, mutta silläpä minä olen rymistellyt ja tiedän sen käyttäytymisen aika hyvin. Jospa sitä joskus saisi sen uuden reen mutta siitä haaveillessa ja muiden rekiä ihastellessa päivän rutistus alkoi.

Pääsin lähtemään nelosten luokassa aika alkupäässä. Koirat olivat innosta piukeina kun oli hiukan kylmempi keli. Ja niin startattiin läpi ihmispaljouden. Täytyy sanoa, että kyllä oli Rautavaaralla vaatimattomasti sitä yleisöä verrattuna tähän tapahtumaan. No taisihan siellä olla osanottajiakin aika paljon enemmän. Kiva kun Kuusamoon uskaltautuvat ensikertalaisetkin mukaan... sitten vielä sellaiset, joilla on jo enemmänkin kokemusta. Kaikki sulassa sovussa rotuun katsomatta... :)

Minulla oli tosi hyvä tuuri kun ohitseni meni parempi valjakko, hehee hyvä kirittäjä omille mussukoilleni :)
Lopputulokseen olen tosi tyytyväinen. Neljän koiran luokassa oli 21 valjakkoa ja olin yhdeksäs. Bonnielle ihmispaljous oli vähän pelottavaa ja se ei oikein ollut niin rento kuin se on kotona ajellessa, mutta on se kuitenkin sellainen työmyyrä.

Hienon päivän päätteeksi jaettiin palkinnot ja tsemppimuistamiset sekä arvottiin tuotepalkintoja. Mahtavan homman olivat taas talkooporukka saaneet kasaan. Kyllä Kuusamoon pitää päästä ensivuonnakin jos vaan mahdollista.

Jäimme Karin ja Lean kanssa vielä maanantaiksi ajelemaan upeilla urilla. Teimme ohitusharjoituksia ja fiilistelimme lunta, jota tuolla Savossa ei ollut kuin hitunen.

Nyt kun maa alkaa olla sula, koirat ovat aloittaneet juoksutarhassa kaivaukset. Jotenkin niitä kiehtoo veden lirinä siellä mullan alla ja ovatpa ne sitten näköisiä kaiveltuaan aikansa.

Kärrykelit

Hiukan meinaa flunssaa pukata, mutta periksi ei anneta.... valkosipulia ja mustaherukkamehua kehiin. Huomenna pitää pysyä kaukana työkavereista, etteivät pyörry kun käryän :)

Viikolla pakastin parikymmentä kiloa lohen perkuujätteitä. Hyvä lisä koirien ruokaan ja onpahan vaihtelua.
Jauhoin vanhalla lihamyllyllä osan lohesta ja lisäsin sitä aamujuottoon. Muutaman päivän päästä Bonnie ei enää juonut tuota lientä. Muille kyllä kelpasi hyvin. Pidetään pieni paussi, niin eiköhän se taas maistu.

Kärryllä olen päässyt ajelemaan, vaikka välillä jäisillä paikoilla onkin hiukan hirvittänyt kun jarrut ei auta. Onneksi tuossa kärryssä on myös piikkijarru... varmasti pysähtyy, jos on tarvis.
Tuossa hiekkatiellä näkyy ajelevan joku hevosella... näyttää siltä, että sen ajeluaika on aamupäivä. Hyvä niin, minä olen puolenpäivän jälkeen lähtenyt liikkeelle, ei törmätä. Toki olisi hyvää harjotusta sekin mutta kun hepat ovat niin arvaamattomia kun säikähtävät, en lähde edes kokeilemaan.

Viikolla oli hiukan pakkasta kun ajoin, mutta tänään lensi kura. Pitäisi varmaan jonkinmoiset suojalasit hommata tuohon kurakeliin, niin paljon oli rapaa naamassa. Ei passaa suu auki ajella... alkaa hiekka narskumaan hampaissa :D
Koirat toimivat moitteettomasti. Ajoimme Lumpeisentietä Kurkimäentiehaaraan ja takaisin ... täyskäännökset onnistuvat heti... liekkö snäksityksellä vaikutusta!? Kun olemme kääntyneet, laitan "käsijarrun" ja käskytän paikalla oloon. Sen jälkeen ensin johtokoirille ja sitten pyöräparille läskipallerot... Tuon jälkeen matka jatkuu uudella innolla.



Tulevana viikonloppuna on Kuusamo Sprint. Sinne lähden Kytökoskien kyydissä ... kun mulla ei sitä kuljetuskalustoa ole. Tietysti menis nuo neljä koiraa tuossa corollassakin mutta se perillä olo olisi hankalaa kun koirat joutuisi autossa yöpymään... olisikohan auton sisustuksesta jäljellä mitään ja hmmm neljä koiraa päästelisi autossa kaasujaan uh huh...
Pyysin töistä perjantain ja maanantain vapaaksi, jotta voimme ajella myös ominpäin urilla, missä on vielä lunta. Varmasti on viimeiset rekiajelut tälle talvelle.
Kyllä on kiva lähteä tuonne Kuusamoon, näyttää moni muukin tulevan paikalle. :)

"Maaliskuu maata näyttää"

Erikoinen talvi ... siitä kyllä on päivitelty jokapuolella. Viime viikolla vielä tiistaina pääsin pihasta lähtemään reellä ja koirat tuntuivat nauttivan menosta, vaikka pitikin mennä tuosta metsänläpi tietysti jarrutellen. Ainakin täyskäännös on tullut tutuksi kun edestakaisin tuota metsäautotietä pystyi ajamaan.

Monet kisat on peruttu tai typistetty, niin kuin viime viikonlopun EM-kisat jäi vain kaksipäiväisiksi. Kävin lauantaina seuraamassa kisaa Karin ja Lean kanssa. Märkää oli ja taisi uratkin olla aika pehmeät. Vaikka hiukan uitetun koiran fiilis olikin iltapäivällä kun kotiin tulin, oli pakko fiilistellä lisää ja käydä pikku lenkki omilla koirilla.
Kisoista innostuneena, ilmoittauduin Kiiminkiin kilpailukokeeseen mutta ei mennyt kauan kun sain tietää, että nekin kisat on peruttu. Eipä sitten. Kuusamo Sprinttiin, siihen epäviralliseen kisaan, olen ilmoittautunut ja jopa pari päivää pyytänyt vapaaksi pidennetylle viikonlopulle. Tässä sitä jännätään peruuntuuko nuokin kisat.

Tänään suunnittelin josko lähtisi kärryllä tuonne hiekkatielle, mutta kun kävin tarkistamassa tilanteen, jätin treenin väliin ... jäätä ja liejua! Kunhan kuivahtaa vähän voi kärrytreenillä jatkaa. Nooh, kohta saavat koirat jäädä kesälomalle ja juoksuvyölenkit lisääntyy.

Juoksutarhassa on riekuttu sitä enemmän kun nuo treenilenkin on vähentyneet. Ihana katsoa tuota arkaparka Bonnieta, se on niin iloinen koira. Leikit sujuu nykyään kaikkien kanssa. Aatos-poika on se, jota kaikki tytöt kurmuuttaa, mutta ei tuo näytä siitä olevan pahoillaan.

Lisää lunta

Viime yön ja tämän päivän aikana on tullut reilusti lisää nuoskalunta. Kävin porkkaamassa uria auki koirilla tuossa iltapäivällä. Huh, oli kyllä raskas keli, meinasi väkisin kertyä reen alle lunta, joka sitten jarrutti menemistä.


Saattoihan se vähän puhalluttaa enemmän kun piti illalla kamun kanssa käydä kaupungilla... taas menossa!!! :D No, joo nyt voipi rauhassa olla kotona ja puuhastella koirien kanssa.
Koirat tekevät iloisesti töitä ja olen ajellut joka toinen päivä noin kympin lenkin. Tänään tein vähän erilaisen paluun kotiin, ajoin kotiristeyksen ohi ja käänsin jonkin matkan päässä koirat takaisin... hienosti osasivat kun käskytin. Risteyksessä Ukko-lapinkoira haukkui, mutta ei valjakko mennyt Ukkoa jututtamaan. Olisi kyllä kiva käydä muiden kanssa ajelemassa... ei kertaakaan tänä talvena.. ihan olen yksin ajellut. Sitä kokemusta saisi olla jos sinne Kiiminkiin kilpakokeeseen. Ainakin Kuusamo Sprinttiin pitää päästä.

Vinkiksi :)

Aikaisempia koiramaisia juttuja löytyy täältä. http://ishs.blogspot.fi/

Ajelemme edelleen Palosella satunnaisesti. Ja ehkäpä sinne tulee lisää juttuja pikapuoliin. Minun "hengentuotetta" ovat allekirjoitettu Ansku -nimellä. Tarinat alkavat melkein sieltä kun ensimmäinen siperialainen nakattiin syliini kopin uumenista, pehkujen seasta :D

Sinne se loma meni

Uusi työviikko alkoi jo vauhdilla. Aamulla piti nousta jo ennen viittä kun heitin Janikan töihin. Kumma kyllä ei aamulla nukuttanut yhtään mutta nyt alkaa jo uni painaa.

Viime viikon alussa oli mummin mussukka ja tytär pari yötä viekussa. Kokeiltiin mitä Lilli sanoo kun pääsee valjakkokyytiin. Katja ja Lilli jäi vielä leipomaan sisälle kun lähdin koirilla metsään. Ajateltiin, että olisivat vähän rauhallisempia kun heittäisi kymmenen kilsan lenkin ensin.

Tultuani pihaan, siellä olikin jo lumiukko tehtynä ja laitoimme rekeen pikkuisen pehmusteita. Olisihan siinä pitäny olla vaikka mitä porontaljoja. :)
Sanoin Katjalle, et menee siihen pihalenkin alkuun avuksi koska aikaisemminkin on ollut aika vaikeeta kääntyä pellolle kun koirulit ovat ajatelleet et mennään vaan suoraan leveetä tietä. Kyllä siinä muutaman kerran täytyi käskyttää, ennenkuin antoivat periksi ja lähdettiin pihalenkille. Lilli hymyili vain vaikka reki keikkui iloisesti.


Katja kävi myös lenkin ajamassa ja luulenpa, että jäi tunne siitä miten hauskaa se on :)




Viikolla sain vähän ompeluhommia ja ne sujui päivässä ystävän ompelimossa teollisuuskoneella. Päätin, että siirrän koneen kotiin mutta se vaatii sähkömiehen töitä ja nytpä täytyy sellaista alkaa etsimään. Postissa tuli myös kutosen vaijeriliinat, testasin niitä kylläkin vain nelosella. Onneksi yhden parin saa irrotettua niin voi lisätä valjakkoon koiria... jos vaikka Siru lähtis toiselle lenkille.

Loma loppuikin sitten reissuun Peurungan kylpylään kolmen ystävän kanssa. Altaassa tuli ryplättyä niin, että meinasi rusinaksi muuttua. Laskettiinpa pitkä vesiliukumäki mutta se oli hankalaa kun joutui jonottamaan turhan pitkään. Ilta huipentui Jenni Vartiaisen konserttiin. Huh, tulipa sitten piletettyä kunnolla pitkästä aikaa.


Reissusta tultuani lähdin heti ajamaan koirat. Poika oli hoitanut niitä sillä aikaa kun olin yön pois kotoa. Kuulema oli hyvin mennyt eikä Bonniekaan ollut pelännyt :)
Vaijeriliinat tuntuvat hyviltä ... Bonniella on ollut tapana lähtiessä kiskoa hampailla liinoista ... innoissaan kun on...ja naruliinoilla se on vähän riskaapelia kun alkaa säikeitä katkeilemaan. Nyt kestävät :)

Keli oli tänäänkin raskas ja luminen ... piti rillit heittää välillä pois, kun pyrytti niin ... koirat teki kuitenkin iloisesti töitä. Joku oli ajanut metsäautotiellä jollakin maastoautolla ja niinpä oli ura hyvin tamppaantunut... ei tarvinnut koirienkaan hangessa tarpoa. Mikähän ihme elukka kiljui metässä kun ajelimme... koirat lähtivät kovasti silloin juoksemaan... ilves ehkä???!!! Niiden jälkiä näin viimetalvenakin samoilla suunnilla.
Olen aina kääntöpaikalla antanut läskipullat makupalaksi ... mokomat jo tietävät ja napittavat tiukasti kun käskytän kääntymään. Pakko käännyttää ne välillä eripaikoissa kun alkavat tehdä omia päätöksiä :D

Tämä kuva on viikolta kun käännyimme paluumatkalle. Tänä iltana oli jo pimeää kun ajelin ja märkää lunta tuli reilusti.

Talviloma alkoi

Ensi viikko onkin sitten lomaa. Kun olisi vähän aikaisemmin tiennyt, olisi voinut suunnitella jotain reissua. Mutta oli miten oli, kivahan se on olla ihan vapaalla.

Eilen sain kun sainkin vaihdettua Paanaan uudet pohjamuovit. Kyllä taas on kiitettävä itseä kun ostin kesällä uuden akkuporakoneen. Sujui homma paljon helpommin kuin edellisellä kerralla. Ruuvikaupassa piti kyllä käydä, kun ruuvit, joita olin suunnitellut, olivatkin liian jytkyjä... turhan suuret reiät olisi jalaksiin tullut. Samalla ostin kunnon työkalun, jotta sain upotettua ruuvinkannat kunnolla.
Heti kun muovit oli vaihdettu valjastin koirat ja painuin metsään. Koko päivä oli satanut lunta, ei tarvinnut pelätä, että kivet raapisi. Keli kyllä oli aika raskas. Kaiken kaikkiaan tuli noin 11 kilometriä puurtamista. Niin kuin viimeksi kehuin Aatosta, niin nyt se oli ihan toope. Vaikka kuinka käskytin ja Geisha olisi kääntynyt metsäpolulle, Aatos vaan väänsi, että suoraan mennään.
Ei ne aina toimi kuin odottaa. Kotona sitten aukaisin vielä pihalenkin ja siinäkin piti vääntää vähän joka kierroksella. Vaihdoin Sissin keulaan ... ainakin Geisha sai paremmin tahtonsa läpi kun ei parina ollut isompaa koiraa. Mitenkähän minusta tuntui, että Aatos mökötti kun vaihdoin sen pyöräpariin. :)

Tänään on ollut lauha keli ja välillä on tullut jopa vettä. Puolenpäivän maissa kuitenkin lähdin valjastamaan koirat.
Nyt laitoin heti keulaan Geishan ja Sissin. Jotain sähläystä siinä ja olin pukenut Bonnielle Aatoksen valjaat!... eiku vaihtamaan ja Bonnie on aika sähköjänis siinä lähtötohinoissa. Jotenkin se pomppasi ja aukaisi juoksutarhan oven ja lähti puottelemaan pitkin tietä. Mutta Bonnien tuntien tiedän, ettei se kauaksi mene, kun se on niin minun perään. Laitoin vielä Aatoksen reen eteen ja niinhän se Bonnie pyyhälsi siihen ...ilme oli, kuin se olisi kysynyt: "minne te oikein jäitte" :)

Keli oli tänään ehkä vielä raskaampi kuin eilen. Jarrun eteen kasaantui heti mahdoton möhkäle lunta kun sitä hipasikaan.
Mutta kunnon spurtit saatiin kun parinkymmenen teeren parvi lensi aika matalalla metsäautotietä pitkin edellä. Tuollainen koulutettu lintu olisi hyvä kirittäjä :)
Paluumatkalla käskytin taas metsäpolulle ja Sissi otti heti suunnan vasemmalle. Hienoa, kyllä se muistaa kun on ollut aikaisemmin paljon keulassa. Pitääkin kierrättää kaikkia tästä lähtien. Ja kunhan ne kutosen liinat tulee, se ykkösjohto on kyllä kiva kokeilla.
Tarhalle palattuamme ja juoton jälkeen, vaihdoin itse lenkkivaatteet ja otin vielä Sirun juoksuvyöhön. Kaksituntinen meni lenkillä kun välillä juoksimme ja kävelimme. Joka talon pihasta kuului räksytys kun ohi juoksimme ja yksi pollea beagletyttö juoksi perään uhoten. Pysähdyimme ja katsoimme taakse niin pikkukoira kääntyi ja uhoaminen loppui siihen. Suattaapi nukuttaa hyvin, tuli sen verran monta tuntia rymyttyä tuolla ulkona.

Näin tämä minun loma taitaa kulua. Huomenna kyllä voi saada mummin mussukan kylään :) Niin ja onhan se tulevana viikonloppuna reissu Peurunkaan.

Lunta !!!

Viime yönä on tullut sitä niin kauan odotettua lunta. Pari päivää oli tosi kovaa pakkasta ja nyt lauhtui. Juotin koirat tuossa yhdeksän maissa aamulla ja odottelen, josko kävisi pikku lenkin ajelemassa. Uudet pohjamuovitkin sain hommattua viikolla, mutta taidan kuitenkin vielä säästää niitä. Naapuri soitti eilen, että molemmissa mökeissä on asiakkaita, joten en tälläkertaa mene jäälle. Eipä se haittaa, hyvin tuolla metsäautotiellä voi edestakaisin ajella. Viikollakin kävin... ja teimme monta täyskäännöstä kun ajatuksissani ajoin ensin sen metsäreitin ohi. Yksi onnistunut kohtaaminenkin tehtiin kun tiellä tuli vastaan ulkoilija koiran kanssa. Kunhan saan tilaamani kuudenkoiran vetoliinat, kokeilen ykkösjohtoa... joskus tuntuu, että Aatos älyää paremmin käskyt. Kyllä Geishakin osaa mutta joskus se

tekee omia johtopäätöksiä.

Helmikuu pyörähti käyntiin ja talvilomakin alkaa viikon päästä. Olisi ollut hienoa käydä jossain ajelemassa lomalla mutta kun tämä mun rahatilanne on mikä on, pitää pysytellä vaan kotikonnuilla. On mulla pieni reissu tiedossa. Muutaman ystävän kanssa meinattiin piipahtaa kylpylälomalla Peurungassa. Siellä en ole koskaan käynyt. Kiva irrottautua välillä arjen pyörityksestä.Koirat jäävät Timon hoitoon pariksi päiväksi. Hyvä vaan, koirillekkin, etten minä ole se ainoa ihmiskontakti.

Kunhan käyn koirat treenaamassa, otan ne yksitellen sen jälkeen sisälle ja leikkaan kaikilta kynnet. Aatos taitaa olla ainut, jonka kynsiä ei tarvitse leikata... varmaan se tekee niin täysillä töitä, että kynnet kuluu. Niin ja epäilen, että se itse lyhentää kannuskynnet etutassuista :)Samalla ajattelin harjata kaikki. Sissi on omituinen kun on aloittanut puottamaan pohjavillaa, kesken talven ja pakkasten!

Timo lähtikin tänään isänsä kanssa Pyhäsalmeen. Hyvä kun tuokin juttu on edistynyt ja saavat isä-poika aikaa viettää. :)
Saa nähdä milloin poika ilmoittaa muuttavansa isänsä luo kaupunkiin. Silloin viimeistään on ruvettava etsimään pienempää ja halvempaa kotia. Kyllä niitä unelmia on ja jospa ne vielä toteutuukin kun tarpeeksi haluaa.

Eilen nukahdin tuohon sohvalle istualleen, kissa sylissä, kun telkkua aloin katsomaan. Kolmen aikaa yöllä heräsin ja mietin, miksi niska tuntuu niin jäykältä. Siinä törötin sohvalla ... varmaan hieno näky, nuokkuu monttu auki :D Viikot menevät töissä aina niin vauhdilla, että kun perjantaina istahtaa, on kypsä heti nukkumaan.

Kissat kyöhnää jatkuvasti vierellä kun sattuu istahtamaan. Mutta mistä ihmeestä ne tietää milloin meinaan laittaa ne pihalle, katoavat kuin taikaiskusta. Varsinkin pakkasella niitä saa jahdata millon mistäkin. Nuorempi on vielä niin taitava, että avaa tuon ulko-oven jos se ei ole lukossa. Muutaman kerran on ulko-ovi ollut sepposen selällään ja uunin lämmitys on tosiaan mennyt harakoille.

Jaa-a, jos sitä lähtis koirat reenaamaan. Sen jälkeen kynsisessio ja jos vielä vanhimman koiran kanssa kävis juoksemassa. Siinä alkaisi lauantaipäivä olla käsitelty. Kaupungissakin pitäisi käydä kun autoon jäi Janikan tavaroita eilen kauppareissulla.
Kaipa se sauna on lämmitettävä ihan itelle... kyllä ulkosauna on ihana... ja nyt voi pyörähtää hangessakin kun on tullut lunta. :D

UUSIA URIA

Viikolla näytti reen pohjamuovit siltä, ettei enää voi lähteä ajelemaan. Eilen, päivänvalossa päätin vielä vähän tekohengittää niitä ja niinpä pääsin iltpäivällä kympin lenkille.

Muovi on kulunut, juuri siitä kohtaa missä seisotaan, varmaan reilun millin vahviseksi, joten tietäähän sen miten käy kun ne on ruuvilla kiinnitetty. Ruuvin kannat törröttää ikävästi ja eipä sellainen reki juuri luista. Ei muuta kuin muutama ruuvi veks niin taas päästään pikkusen aikaa.
Kyselinkin tuossa jo viisammilta, miten saisi alumiinikiskon ja niihin vaihtomuovit laitettua. Se nyt taitaa olla hukkaan heitettyä rahaa. Kuitenkin tuo reki on jo vanha ja kovia kokenu. Täytyy vaan hommata paksumpaa ja lujempaa muovia niin kyllä se treenirekenä menee hyvin.

Aamujuoton jälkeen, otin taas Sirun juoksuvyöhön ja lähdin etsimään uusia uria.
Järven jäälle pitäisi päästä ja kohtuullisen helposti. Kartalta katselin, yksi sähkölinja menee Uralintieltä Lumpeisen toiseen päähän. Ei muutakuin sitä katsomaan. Alkupätkä näytti ihan lupaavan tasaiselta ja puuttomalta mutta n 50 metriä ennen järven rantaa tuli sellainen viiden metrin kallioseinämä. Siitäpä ei reellä uskaltaisi huitasta, eikä muutenkaan alamäkeen. Liian jyrkkä pudotus oli. Sirun kanssa käveltiin järven poikki pituussuunnassa, eikä toisessakaan päässä ollut sopivaa aukkoa, josta olisi päässyt.
Tietä pitkin palattiin kotiin päin. Päätin poiketa naapuria moikkamassa. Naapurilla on tuon järven rannassa pari vuokramökkiä, jonne menee hyvä tie. Hmmmm, josko tuo antaisi luvan ajaa mökin pihan läpi :)
Ennen kuin edes ehdin ehdottaa, sanoi naapuri, että sinähän voit ajaa sieltä jäälle! Sovittiin, että soitan ja kysyn aina ennenkuin ajan, jos mökeillä on asiakkaita.

Niin sitten palasin kotiin ja valjastin koirat reen eteen ja pinkaisin kylätielle. Jäinen hiekkatie ja selpeli vaan taas ohensi pohjamuoveja... mutta liikkeellä oltiin. Koirat ensin ihmetteli, että miten me nyt tuonne käännytään kun aina olimme sen risteyksen ajaneet ohi. Tie teki yhden yhdeksänkympin mutkan, jossa reki kaatui, mutta meikä ei irtoa enää vaikka reki kaatuisikin. Jarrulla hiimaillen laskeuduimme Lumpeisen jäälle. Vastarannalla näkyi olevan luistelijoita. Nyt sitten kaivattaisiin sitä avoimen kentän johtajaa! Rantoja pitkin kiersimme oikealta ja ennen kuin rannan luistelijat tulisiviat kohdalle käskytin vasempaan ja järven poikki takaisin mökkirantaan. Aikamoista siksakkiahan se oli, kun koirat oikasivat takaisin ja olisivat halunneet käydä jututtamassa niitä luistelijoita.
Lopulta Aatos otti suunnan mökin laituriin... ja oltiin takaisin Uralin tiellä. Kävimme vielä kääntymässä melkein sen tien päässä ja metsäautotien piston päässä.
Kotiin palasimmen metsän läpi. Nyt ei onneksi lähtenyt yhtään koppeloa lentoon edestä vaan tasaisesti köpöteltiin kannokossa ja mättäiden välissä. Edellisellä kerralla piti heittäytyä pusikkoon kun meinasi vauhti nousta liikaa ja jarrua ei voinut käyttää.

Tyytyväisinä koirat joi vielä pienen juoton lenkin jälkeen ja kömpivät koppeihinsa odottamaan iltaruokaa.

Haaveissa olisi ajaa edes joku kisa tänä vuonna. Saa nähdä jääkö se vaan haaveeksi. Ei kait se niin noloa ole tuolla Paanallakaan ajaa ja kun ei ole niitä suuria sijoittumisvaatimuksiakaan. Kokemusta koirille ja itselle.

Tammikuun aurinko

Uskomatonta, miten auringolla voi olla piristävä vaikutus. Syksy ja alkutalvikin on ollut pimeää, märkää ja synkkää. Jotenkin se vetää mielen matalaksi. Jossakin vaiheessa oli mukavasti lunta ja koirilla pääsi ajelemaan ihan reen kanssa, mutta sitten kaikki urat oli jäässä ja sepelillä. Eipä halunnut lähteä koirien jalkoja särkemään.

Yhden kunnon lennonkin otin, kun tuosta pihasta lähdin reellä. Lauhan kelin vuoksi oli piha kuin luistinrata ja samoin oli tiet. Yksi päivä tuli kuitenkin lunta ja se karhensi jään pintaa mukavasti. Niinpä ajattelin käydä pikku tirvasun koirilla. Arvaten muutaman päivän joutenolo oli virittänyt koirat sellaiseen intoon, että oksat pois.

Kummallista kun oli vähän sellainen tunne, että ehkä olisi kuitenkin viisasta odottaa vielä parempia kelejä. Mutta niin siinä olin reen jalaksilla, rukkaset ohjauskaaressa kiinni.... "Mennään!"... ja niin mentiin... reki nurin heti pihassa, pienen matkan roikuin yhdellä kädellä ja lopulta sekin irtosi otteesta. "Seeeiiiisss!" mutta mitäpä innokkaat rekikoirat kuuntelee kun pitkästä aikaa pääsee juoksemaan valjaissa. Sekunnissa välähti ja hyppäsin autoon ja perään.... Ensimmäisen risteyksen jälkeen oli kaksi kävelijää, joilla mukana kultainen noutaja, viittoilivat eteen päin. Saavutin toisen auton ja auton edellä meni minun neljän koiran valjakko. Niin hienosti tien oikeata laitaa, reki somasti keikkuen perässä. Toinen auto jatkoi hiekkatietä eteenpäin kun valjakko kääntyi metsäautotielle, jossa useinmiten ajelemme. Minä tojolla perään.... miten ihmeessä saan nuo pysähtymään, huusin ikkunasta seis ja tööttäsin. Koirat vain vilkuili taakse ja ihmetteli mitä se kuski oikein autossa tekee!?. Sitten keksin, että ajan joko jalasten tai takana pitkänä olevan sieppausköyden päälle. Ja huh se onnistui, valjakko pysähtyi!
Piti siinä vielä miettiä mitä ihmettä minä teen, että saan valjakon pysymään vielä paikallaan ja auton pois köyden päältä. Lumiankkurista ei olisi apua kun ei ollut kuin jäätä ohuen lumikerroksen alla. Onneksi oli puhelin mukana, joten soitin pojalle, että tulee apuun.
Tuon alkurymistelyn jälkeen kävin vielä ajamassa tuollaiset kymmenen kilsaa.

Nyt on ollut viikon pakkasia mutta sitä kaivattua lunta on tullut vain vähän. Kärryllä kävin viikolla ajamassa mutta sekin on niin raskas ja ei se oikeasti ole niin mukavaa kuin reellä.
Toissa päivänä otin sitten reen ja ajattelin, että eihän nuo mun pohjamuovit enää mitään priimaa ole, joten tulkoon mitä tulee. Kyllähän se vähän jumitteli kun hiekkatielle oli kylvetty jotain hiekoitussepeliä ja tuo metsäautotiekin oli saanut vain ohuen lumikerroksen. Takaisin tullessa käskin koirat metsän kautta kotiin... siellä olikin paljon kivempi ajella ei kivet raapineet vain sammalmättäät suhisi. Yhteen kantoon meinasi matka tössätä mutta päästiin siitäkin irti.

Nyt tässä suunnittelen lähteväni pikku lenkille. Harmittaa kun olisi tänä viikonloppuna ollut Rautavaaralla tapahtuma, jossa olisi voinut ajella ja tavata samanhenkistä porukkaa. Mutta kun ei ole sitä kuljetuskalustoa koirille yöpymistä varten, piti jättää tämäkin väliin. Eipä tuota olisi ollut varakaan, vaikkei se edes kallis reissu olisi ollut. Piti taas ostaa lisää puuta, jottei ihan mökki jäätyisi. Tai no kyllä sen tekikin kun keittiön vesihana jäätyi. Onneksi saatin sulatettua höyryllä.Joka talossa on omat jutut, mitkä pitää tietää... taas olen oppinut uutta tästä talosta.

Mutta tänään on ollut ihana päivä. Heittelin puut liiteriin ja ihastelin talvista luontoa, että se voi olla kaunis.
Täytyy ruveta suunnittelemaan jotain reissua talvilomallle...