lauantai 19. syyskuuta 2015

Luopumisia

Viikko mennyt kuin sumussa tarpoen... Viime viikonloppuna tuli koettua tunteiden mylläkkää laidasta laitaan.
Isä nukkui ikiuneen sunnuntai-iltapäivällä pitkällisen sairastelun uuvuttamana. Tunne mikä tuossa tilanteessa tulee on niin kummallinen ... toisaalta suuri suru ja ikävä .... mutta kuitenkin helpotus kun ajattelee miten kauan isä joutui olemaan vuoteenomana.
Miten nuo tilanteet tulevatkaan aina yllätyksenä, vaikka tietääkin niitä odottaa.

Haikea olo, koska en ollut heittämässä hyvästejä isälle. Tosin olin käynyt muutama viikko sitten ja muistoihin jäi vielä hymyilevä isä. Veljeni soitti perjantaina isän vain nukkuvan rauhallisesti,  olin matkalla Vihtiin erikoisnäyttelyyn Karin ja Lean kyydillä. Ajattelin ehtiväni vielä maanantaina käydä isää katsomassa. Toisin kävi, sunnuntaina kun ehdimme kotiin lähes puolenyön aikaan, kuulin suru-uutisen. Tietysti puhelimen akku oli loppunut, joten en saanut viestiä aikaisemmin.

Maanantain olin kotona ... mitään ei osannut tehdä ... joskus puolen päivän maissa tuli Kari ja Lea ja kaksi pennuista lähti uuteen kotiin. Outoa kun tarhassa ei vilissytkään viittä pentua vaan kolme... Mutta onnellinen olen kun tiedän miten hyvään kotiin kaksi riiviötä lähti. Ei huoleta ollenkaan. Yhden pennun voisin vielä myydä ...mutta jos ei oikeanlaista kotia löydy, pidän senkin itsellä....

Viikonlopun näyttely meni meiltä enemmän kuin hyvin. En olisi uskonut, että Sissi oli käyttöluokassa 2. Luokassa oli 42 narttua joten täytyy olla ylpeä. Vielä näyttelyn parhaan nartun kilpailussa olimme pitkään mukana.
Aatos sai lauantaina tulokseksi ERInoimainen eli tosi hyvin meni senkin osalta.

Nukuin hiacen kyydissä koko viikonlopun... hyvin nukutti, ainakin toisena yönä ja siksi päätin, että joskus on mullakin tällainen auto. Ei tarvitse hotelliin mennä ja maksella kalliisti petipaikasta.
Toisena yönä tuntui paikallinen nuoriso tulevan mopoineen räävyttämään lentokentän kupeelle... se niistä unista.... mutta lauantai sunnuntai välisen yön nukuin hyvin.

Mukava oli tavata tuttuja pitkästä aikaa... viime vuoden erkkari jäikin väliin ... Ensi vuonna sitten Kuopiossa... ei ole pitkä matka :)
mukava leiripaikka löytyi 

Karikorven Aatos KÄY-ERI ...kuvaaja Kati Molander
Susimäen Cisca KÄY-ERI2 SA....kuvaaja Mira Pietikäinen


Tänä viikonloppun harjoittelimme pentujen kanssa hihnassa kävelyä... joka pennulla on oma tyyli ...

Ässä ryntäili ja välillä jähmettyi mutta jospa jotain jäi mieleen. Kassu taas rimpuili ja huusi ... ei ollut mieleistä hommaa sille. Parhaiten otti Peve, aivan kuin olisi ennenkin ollut hihnassa.


Harjoittelimme myös ketjussa oloa. Tilannetta helpottamaan annoin rustoluut purtavaksi ja hyvinhän nuo pärjäsi. Isot koirat saivat samoin luupäivän ja kaikilla oli hyvä mieli. 

Ässä

Peve

Kassu

Sissin juoksut näyttävät olevan pikkuhiljaa ohi. Kunhan viilenee pääsemme aloittelemaan treeniä. Naapuriin on muuttanut uusi perhe ja heillä näyttäisi olevan pari noutajantyyppistä koiraa... pitää käydä juttelemassa ja kertoa omasta harrastuksesta. Vaikka luulen, että heitä on jo valistettu asiassa!