MUUTTO

Järkyttävää, miten paljon on tavaraa kertynyt kolmessa vuodessa!
Tietysti siinä ajassa on sattunut ja tapahtunut paljon.

Sovimme tänään lauantaina muutaman ystävän kanssa, että aloitamme muuttopuuhat joskus kymmenen kantissa niin ei kenenkään tarvitse herätä aivan liian aikaisin.
Timon kanssa pakkailimme laatikoita ja hoidimme koirien ulkoilutukset. Joskus vaille yhdeksän aloimme kantamaan peräkärryyn laatikoihin pakatut kamat.

Jossakin vaiheessa pihassa seisoi sitten pari pakua, scudo ja hiace...uskomatonta miten paljon niihin mahtuu tavaraa!
Ja minä kun suunnittelin muuttavani yksin, peräkärryn kanssa.

Ensimmäinen lievää säätöä vaatinut karavaani lähti sitten kohti Leppäharjua.
Taivas vähän itki kun lähdin Kuopiosta, mutta muuttui auringonpaisteeksi kun kurvasimme pihaan. Nooh vitsi taisi olla päinvastoin mut jossain välissä tuli kuin sen kuuluisan naisihmisen hanurista vettä!

Taisin olla vähä onneton organisoija kun hoomoilasena välillä katselin sinkoilevia ihmisiä, jotka kanteivat kuka mitäkin ja minnekin.
Hienosti se lopulta meni, suuren suuret kiitokset Lealle, Karille, Eijalle, Samille, Tonille ja Katjalle sekä tietysti Janikalle ja Timolle.

Timo nukkuu Mikko-kissa kainalossa. Siru ja Keissa kerällä tuos sängyn vierellä. Killi taitaa olla perkele kusella johonkin sopivaan paikkaan. Sen se osaa!

Siru ja Keissa oli koko päivän tuolla ulkona. Taisivat kaivaa nurmikkoon aika montut, tylsää kun oli siinä liekassa olla.

Kissat, varsinkin Mikko otti heti kaiken irti siitä että pääsi vapaasti ulos. Kävi tutkimassa melko monta nurkkaa. Killi on niin arka, puolet päivästä kyyhötti sohvan alla. Nythän tuo tuntuu tuolla rapisevan....

Netti toimii, joskin hitaammin kuin kaupungissa, vaan mihikäs täällä olisi niin kiire.

Eijan kans laitettiin jo paljon tavaroita paikoilleen, mutta aivan älytön kasa vielä jäi. Toisaalta kaikki muuttaa vielä varmasti paikaa..

Huomanna pitää siivota entinen koti ja jatkaa täällä.... pihakin kaipaisi hoitoa....

HUH HELLETTÄ!

Viikonlopusta asti on ollut oikea kesä. Olimme mökkeilemässä Ilopurolla Timo, minä, Katja ja Toni sekä koirulit Siru, Keissa ja Junnu.
Pennut oli niin onnessaan kun saivat vapaina juoksennella. Junnu pysyi paremmin siinä näköetäisyydellä mutta Keissa seikkaili metsässä välillä ihan piilossa.

Siru piti pitää kiinni, kun sillä on paha tapa lähteä vähän kauemmaksikin. Yksi kevät kävin hakemassa sen Vesannolta löytöeläinsuojasta kun naapurit olivat ruokkineet ja kiikuttaneet sen sinne. Ruokkineet! Arvaa vain pysyykö tuo ruoka Sirun mielessä ja mistä talosta sitä sai!
Vähän oli koira sitten nolo kun haimme ja maksoimme kympin "takuut" putkareissusta.

Pennut nujusivat ja painivat koko ajan, yön nukkuivat kuin pikkuporsaat ketarat ojollaan. Keissa keksi kivan leikin kun kukkapenkissä oli liejulätäkkö, se kaivoi sinne kunnon kuopan...ei ollu enää valkoinen koira, eikä ilahtunut kun pesin sen lammessa.

Teimme me vähän mökkihommiakin, kaadoimme aika jykevän koivun. Klapeiksi sitä ei alettu kuitenkaan hakkaamaan, pitäähän nyt muillekin mökin käyttäjille jättää hommia.
Nurmikkoa sain noin puolet haravoitua. Sunnuntaina vain piti lähteä hyvissä ajoin kaupunkiin kun menimme pienen tytön kastejuhlaan, Päivärantaan.

Olisikohan nyt pakattuna noin kymmenkunta banaanilaatikkoa. Perjantaina kipaisin hakemassa Prismalta kello kymmenen muuten niitä ei olis saanut. Olihan mun auto kyllä oikea "banaaninlastaajan" auto ja oli kyllä hajukin kun päivän seisoi helteessä. :)

Varmaan viimeisenä iltana minä saan sen vaihteen päälle, että tapahtuu jotain. Nyt vain meinaa valvotuttaa ja mietityttää miten nuo kaikki mahtuu sinne. Onhan siellä kyllä se navetta mutta kun siellä on aika paljon vielä vuokraisännänkin tavaroita. Onneksi Katja ottaa joitakin hyllyköitä ja jospa tuo Janikan opiskelijakämppäasia onnistuu.

PITÄS PAKATA

Tännään otin töistä kärrykuorman kuormalavoja, pari vein uuteen kotiin ja loput mökille kun ajattelin et siellä on moottorisaha ja muut pelit ja vehkeet.

Niin pyörähdin siellä Kurkimäentiellä. Piha huutaa että tule rapsuttelemaan ja puut ja pensaat, et tule karsimaan nuo kuivat oksat. Vai kuvittelenko?
Vein sinne navettaan auton talvirenkaat ja ne pari eurolavaa, jotka olisi tarkoitus laittaa koirankoppien alle.
Naamakirjassa Aino näkyi kaupittelevan koiratarhaverkkoa ja sen sellasta mutta mitä tällanen persaukinen voi noin yks kaks ostaa kun tilillä ei ole kun muutama hullu euro.
Minun kait pitää ostaa kalliilla kaupasta.

Oli tosi hieno keli, päätin käydä kattomassa millainen lampi siellä metsässä on. Ja sieltä se löytyi. Tummavetinen pieni lampi kuten on Pohjoislampi ja Pikkunaarakin. Sinne voisi pikku paatin hommata ja käydä ongella.

Kuun loppuun on kaksi ja puoli viikkoa, eikä ole pahemmin pakkailtu, tulee varmaan melkoinen kiire. Tänään sain peräti yhden banaanilaatikon kun kyselin kaupoista, hitsi kun ne puristavat ne heti ja suurin osa tulee muoviin käärittyinä.

MAALLE!

En tiedä uskallanko sitä edes kirjoittaa, jos se vaikka ei toteudukaan!

Vapun aikaan sain tiedon, että erään pienen talon vuokraaminen onnistuu. Talo on vaatimaton, vähän niin kuin mummonmökki. Joskus aikoinaan se on ollut pieni maatila, siinä on kivinavetta, aitta ja pihasauna. Pellot ympäröi tilaa ja ne pellot ovat kyllä jo kasvaneet jonkin verran puuta.

Timo on innoissaan. Ehkä kilometrin päässä asuu yksi Timon kavereista sieltä Karttulan ajoilta. Olivat Pihkainmäen koulussa samalla luokalla ja tähän asti puuhailleet yhdessä mopojen ja muiden moottorivehkeiden kanssa.

Niin se talo on Kurkimäentiellä ja numero on 1325. Naapureita no muutaman sadan metrin päässä mutta ei yhtään näköetäisyydellä, mikä minusta on tosi huippua...oma rauha!

Katsotaan miten kaikki lähtee sujumaan, ainakin tässä tulee koiratarhan rakentaminen eteen ja muutenkin paljon on puuhaa.

Janika haluaa jäädä kaupunkiin ja Kuopakselta ovatkin jo tarjonneet opiskelija-asuntoa. Täysihoito senkin osalta loppuu, joutuu vähän itsekin panostamaan elämiseen ja olemiseen.
Kasvattaa varmasti, mutta totta kai pitää minun olla vielä kovastikin mukana ja ainahan kotiin saa palata.

VAPPU

Rauhallinen vappu. Eilen Katja toi kun toikin Junnun mulle hoitoon kun olivat menossa viihteelle. Eipähän tarvinnut Junnu boyn olla issekseen kotona.
Se olikin sitten taas melkoista riehumista kun kaksi keskenkasvuista koiraa kohtaa toisensa.
Junnu on jo oppinut pyytämään ulos, mistä minä olen kade kun Keissa vaan kyykistyy milloin sattuu pissattamaan, mokoma.

Tänä aamuna oli aika kurja keli kun ensimmäisen kerran pistimme nokkamme ulos, minä ja kolme koiraa. Varmaan ajattelevat naapurit et mikä ihmeen kenneli se tuohon on tullut kun koirat vaan lisii.

Iltapäivällä keli parani ja paistoipa aurinkokin. Timo lähti taas Kurkimäkeen Aatun luo. Kiva kun on kavereita ja tietty vanhempia, jotka antavat kavereiden tulla.

Mulla on tässä sellaset jännät paikat. Olen etsinyt vuokralle pientä taloa tästä Kuopion lähiympäristöstä ja nyt on hilkulla etteikö se onnistu. Mutta en vielä uskalla kertoa enempää, josko onnistuisi.