VOI ELÄMÄ!

Muutin sitten vihdoin viimein pois sieltä lahoavasta pikkutalosta. Siitä kyllä on jo kuukausia mutta niin tämä vaan menee, ettei ne voimat riitä aivan kaikken.
Kummallista kyllä mutta edelleen on haikea olo ja kaipuu sinne pikkuruiseen mökkiin mäellä.

Kesä meni totaalisesti pieleen. Olin tehnyt sen kättäpäälle sopimuksen Hirvilahdessa olevasta pienestä ja kohtuuhintaisesta kodista. Haaveilin jopa säästäväni omaan kotiin koska vuokra ei olisi kuin 300 eli kunnolla vähemmän kuin edellisessä kodissa.

Mutta niin kuin aina minulle näyttää käyvän, kaikki ei mennyt kuin haaveilin ja suunnittelin. Vuokranantaja perui sopimuksen. Ei ole enää maalaisten sanaan luottamista! Alkoi sitten kesäloma, minä olin kuin zombi ja kodin etsiminen oli koko ajan se tärkein asia. Muutamia kävin katsomassakin, mutta joko työmatka tai se ettei pojan kanssa olisi edes mahduttu asumaan yhdessä... siinä muutama syy miksi ei mökkeröiset sopineet.
pit
Loma meni ja työt alkoivat. Yksi työaamu elokuun alussa työkaverilta tuli viesti: Savon Sanomissa ilmoitus: "Muuta maalle eläintesi kanssa" Ennen työpäivää kävin jo katsomassa paikkaa ja taloa. Samana päivänä töiden jälkeen kirjoitin jo vuokrasopimuksen ... enää ei kättäpäälle sopimuksia perhana...

Viikon aikana veimme sinne paljon laatikoissa olevaa tavaraa ja viikonloppuna tuli ystäviä avuksi ja saimme suurimman osan uuteen kotiin. Koirat jäi vielä entiseen kotiin ja viikon ajan hoidin ne sinne ... onneksi ei ollut pitkä välimatka vain kuusi kilsaa... linnuntietä ei ole kuin kilsa pari :)

Seuraavana viikonloppuna sitten sain uskomattoman avun kun kuorma-auto, kaivuri ja kaksi miestä tuli siirtämään tarhat uuteen kotiin ...
Perjantaina toin koirat hevostalliin, jonka yritin saada sellaiseen huskyn pitävään tilaan! Siis yritin, illalla koirat karkasi ja avattuani ulko-oven ne tuli sisälle. Huh, mitäs sen jälkeen... Geisha ja Bonnie otti yhteen kissanruokakupilla ja minun niitä erotellessa vääntyi sormi.

Aamulla ajelin entiseen kotiin ja purin koiratarhat ja juoksutarhan... hemmetti, että oli hankalaa kun sattui siihen sormeen, joka vääntyi siinä kaulapannan metallilenkissä kun Geisha pyörähti ympäri.
Lopulta tarhaelementit oli uudessa paikassa ... koirat oli tallissa. Mutta on sitä hölömö kun ei virittänyt koirille ketjupaikkoja koppien ympärille. Taisi se sormi olla sittenkin oikeasti kipeä.

Työkaveri arveli, että ehkä minun kannattaisi käydä päivystyksessä näyttämässä sormeani...heh vasen keskari!
Minäpä sitten menin käymään Kysillä... Tilanne: sormi poikki ja leikataan samana iltana!

Onneksi koirilla hoitajat kun poika ja nuorempi tyttö jäi kotiin....

Ihana palvelu tuolla sairaalassa...tunsi itsensä tärkeäksi... ja vähän vaivaantuneeksi kun ei oikeasti tuntenut itseään sairaaksi.

Seuraavanan päivänä tyttö tuli hakemaan minut kotiin.. mulla lasta kädessä, eli vasemmalla kädellä ei tehdä mitään ja kuusi viikkoa saikkua. Harmitti hemmetisti! En minä tätä tarkoittanut.
Tyttö kertoi, että Geisha oli karannut yöllä ja tappanut naapurissa viisi kanaa. No voe perkele! Sinne kait oli sitten suoriltaan mentävä.
Vai viisi kanaa... jostakin kumman syystä niitä kanoja oli kuulema ollutkin viisikymmentä, irtaallaan pihalla... yöllä???
Sovittiin, että käymme tytön kanssa siivoamassa raadot ja höyhenet. Taisimme löytää neljä raatoa ja no höyheniä kyllä löytyi maasta mutta kumma kyllä ei koiran jätöksistä yhtään.
Sana toista sanaa vastaan ... oltiin kyllä altavastaajina kun olivat ottaneet Geishan pihasta kiinni. Pieni epäilys tuli kun metsissä siinä ympärillä näkyi olevan supikoiran jälkiä... Ei muuta kuin vakuutukseen soittoja...

Loppujen lopuksi vakuutus maksoi 37 kanaa kun 13 kanaa löytyi jonkin ajan kuluttua takaisin metsästä. Neljäkymppiä per kana ... huh kalliita on tipuset!

Tästä paikasta katosi se kodin tuntu muutossa... en tykkää ... kaipaan jonnekkin muualle!

Vastoinkäymisiä

Kesäloma alkoi, mutta fiilikset ei ole ollenkaan mitä pitäisi olla.
Tässä keväällä avattiin tämän pikkutalon lattiaa ja irroitinpa pari panelia seinästä. Siltä paljastui sellainen sienikasvusto, ettei talon korjaaminen enää ole järkevää. Timpuri kävi sen toteamassa ja sanoi, että viisainta olisi polttaa koko höskä.
No minä yritin nukkua aitassa, joka tyhjennettiin entisen asukkaan tavaroista toiseen varastoon. Mutta siitäkään ei tullut sitten mitään.... nukuin huonosti. Nyt nukun tässä sohvalla "sienitalossa".

Muutamia taloja olen käynyt katsomassa ja yksi olikin jo melkein varma, mutta vuokranantaja perui kun epäili, että koirat ovat häiriöksi. Tottahan se on, ei ne näkymättömiä eikä kuulumattomia ole. Liekkö asiaan vaikuttanut sillä kylällä terrorisoiva sakemanni .... helposti yleistetään.
Muutamat talot tai mökit ovat olleet niin kaukana Kuopiosta, että työmatkan takia ei ole järkevää lähteä. On ollut ihan kivoja paikkoja mutta kuitenkin pitää ajatella tuota nuorimmaista ja sen koulumatkaa myös.

Katsotaan mitä tämä heinäkuu tuo tullessaan. Syksy tulee kuitenkin uskomattoman pian ja kyllä se koti pitää siihen mennessä löytyä. Viimeinen vaihtoehto on se että muutamme kaupunkiin vuokralle. Koirista on silloin luovuttava. Mutta ei sille voi mitään, minun elo näyttää olevan ainaista vastamäkeä.

Vapun alla

Kaikkea sitä tuleekin luvattua ;)
"Kyllä se maratooni on kerran elämässä juostava!" Katsotaan nyt miten eukon käy. Olenhan minä juossut pienen ikäni, välillä ahkerammin ja välillä on ollut pausseja, mutta nyt olen kyllä aika säännöllisesti käyny lenkin vetäsemässä, koira juoksuvyössä kiinni. Oikeastaan se alkoi tuossa vuoden vaihteessa tiiviimmin kun Siru ei enää voinut noiden nuorten kanssa juosta ja ajattelin, että pitäähän sillekkin jotain treeniä vetää. Heh, ja samalla lähti omat treenit käyntiin. Aluksi juostiin ja käveltiin mutta nyt menee kymppi hengästymättä ja voisi josta vaikka kuin pitkään.
Töissä juttu lähti... ja sovittiin, että osallistutaan nyt toukokuussa olevaan "Kunnon askel" tapahtumaan .. periaatteessa se on sama kuin naisten kymppi, tiedä sitten miksi tuo nimi on vaihdettu.
Kiva juttu ... työpaikka maksaa osallistumisen ja voidaan vetää mainospaidat päälle. Muut ei kyllä lähde juoksemaan mutta minä ajattelin kokeilla miltä tuntuu juosta ilman koiria :)
Osallistuinhan minä 2007 Kuopion Maratonin kympille ja se meni yllättävän hyvin aika oli jotain 54 minuuttia ja rapiat. Eli jos tuota vauhtia voi pitää yllä, maratoni menee neljään tuntiin ja se on minusta ihan hyvä. Täytyy vaan tässä lähiaikoina kokeilla vaikka 25 kilsaa. Siitä voi jo jotain arvioida, jaksaako sitä maratonia.

Koirat on nyt kesälomalla. Jo noilla juoksulenkeillä tuntuu, että niillä on tosi kuuma kun lämpötila alkaa olla lähellä kymmentä astetta. Ja jotkut vielä treenaa kärryillä! Kerkee ne sitten syksyllä taas kun ilmat viilenee.
Juoksutarhassa on monttuja montun vieressä... voikukan juuret on saaneet kyytiä. On se jännä miten ne ovat koirien herkkua. Muistaakseni niissä oli jotain terveellistä ainesosaa.
Sissi on ainut, jonka pohjavilla on poksahtanut irti ja se onkin kuin räjähtänyt ... ikinä ei muista ottaa karstaa mukaan kun menee tuonne tarhahommiin... nyppimällä oon irroitellut tuppaita linnuille pesätarpeiksi.

Huomenna on lauantai, mut töihin vaan pitää/saa mennä. Pientä kiiruusta näyttää olevan meillä. Mutta just puhuttiin töissä miten ankeita on kaikki uutiset missä ihmisiä irtisanotaan ja lomautetaan jokapuolella. Onneksi on paljon töitä. Minusta pieni kiire töissä on aina parempi kuin vähän tekemistä.

Kevät tuli pikakelauksella... viime viikonloppuna rapsuttelin osan pihaa vaikka Lilli olikin minulla hoidossa ja Katja tuli lauantai-iltapäivällä. Ikkunoilla on purkkeja ja purnukoita... osassa kasvaa jo hyvää vauhtia vihreää ja osa vielä odotuttaa... mitähän hemmettiä minä tuohonkin purkkiin oon istuttanut?! :)

Kesäkuun alussa on iso projekti tiedossa. Tämän mökkeröisen lattia on otettava auki ja katsottava mitä sille voi tehdä....katsotaan ollaanko ensi talvena tässä vai muuttaako tämä "leiri" jonnekkin muualle. Paljon riippuu vuokranantajasta, alkaako se korjaamaan tätä mökkiä.

Kaikenmoista.... huomenna on sima laitettava tulemaan ....

IKINÄ EI KANNATA SANOA, ETTEI IKINÄ

Oikeastaan ei edes kannattaisi myöntää, mutta luulenpa, että aika monelle valjakkoharrastajalle on käynyt kuten minulle lauantaina. Siis, kääk, karkuutin valjakon!!!

Sitä se tiesi, koko päivän oli sellainen olo, ettei tänään kannata lähteä ajamaan koirilla. Mummin mussukka, Lilli oli minulla hoidossa ja kun Katja tuli töistä, ajattelin kuitenkin pikkulenkin käydä ajamassa kun kerran oli hieno pakkassää.

Kaikki meni normaalisti. Koirat olivat ehkä vähän enemmän innoissaan jostain kumman syystä. Rukkaset kouraan ja köyttä irti auton keulasta. No voe, eihän se lähteny... jumittui ja kiskoa sai kunnolla. Otanpa toisenkin käden avuksi ja tyhmä, en kiertänyt käsivartta ohjauskaaren ympäri niin kuin aina teen. Naps ja koirat säntäsi reki perässä tielle. Minä jäin monttu auki siihen ensin ja karjumaan "SEEEIISSS". Ja paskanmarjat ne mitään kuunteli. Sinne säntäsivät tielle ja vasempaan, minne olemme nyt muutaman kerran ajaneet.
Kyllä oli aivot ensin jäässä kun lähdin perään juoksemaan... Ei kun autoon ja perään. Niinhän minä ne saavutin metsäautotien päässä ja huusin ovesta, että pysähtyisivät. Pyöräparin Bonnie ja Sissi olisivat pysähtyneet mutta keulassa Aatos ja Geisha vaan vilkaisivat, et mitä se siellä autossa huutelee.
Toivoin, että reki olisi jäänyt puihin kiinni metsän läpi menevällä kelkkauralla. Mutta eihän niin tietysti käy silloin kun toivoisi, vaan reki kulki niin nätisti perässä ja ankkuri vaan kynsi lumista uraa.

Jäälle päästyäni näin, että valjakko paineli täysillä kohti Kurkimäkeä. Suunta, minne me ei olla koskaan ennen ajettu, mutta nyt sinne oli selkeä kelkkaura.

Piti kaivaa puhelin ja soittaa naapurille, jolla tiesin olevan kelkan. Olivat kuulema nähneet valjakon vilahtavan ohi ja ilman kuskia. Hanna oli jo laittanut auton käyntiin, että josko minä olisin tielle lentänyt kyydistä ja iskeny pääni tai jotain. Perkule, pihassa seisoin hoo-moilasena kun koirat lähti!
No niiden kelkka oli rikki mutta Hanna sanoi että varmaan naapurin Tommi voisi lähteä ajamaan vastaan järven toisesta päästä omalla kelkallaan. Ihana kun on tuollaisia naapureita!
Minäkin juoksin takaisin autolle ja jatkoin Kurkimäkeen päin. Kävin Viiksen pihassa ja siellä ilmoitin koirahoitolan pitäjille et jos pihaan pörhältää valjakko ilman kuskia, ottaisivat kiinni ja soittaisivat minulle. Taisivat koiraihmiset nekin säikähtää tilannetta.

Jatkoin taas eteen päin kohti Kurkimäkeä. Jostain kumman syystä ajattelin kääntyä hiekkamontuille vilkaisemaan josko ne olisi sinne tulleet järven päästä. Ajelin pikkuisen matkaa ja arvaatte varmaan millainen helpotuksen huokaus oli kun mutkan takana oli valjakko ja Tommi seisoi reen jarrulla. Koirilla hengitys vaan höyrisi kun olivat sellaista haipakkaa puotellu kun ei reki paljo paina.
Kiittelin ja huokailin onnesta ... kyllä nyt pitää Tommille jonkinlainen vaivanpalkka tästä suuresta avusta järjestää..
Tommi lähti kelkkoineen mutta palasi kohta ja sanoi että tuossa voimalinjalla on tosi hyvä ura ajella koirilla.. he kuulema on siinä ajelleet nyt talvella. Täytyypä käydä joku päivä katsomassa se ura.

Mitä tästä seikkailusta opimme. Varmistus!!!

Illalla ei meinannut uni tulla kun ajattelin mitä olisi voinut sattua jos ei onni olisi ollut mukana. Autotietä pitkin puottaa neljän koiran valjakko ilman kuskia. Tosi hienosti ne oli reunassa menneet koko kilometrin matkan... jäljistä se näkyi.

Kaikkea voi sattua tässä harrastuksessa. Mutta parasta olisi, jos omat ajourat alkaisivat pihasta, eikä tarvitsisi yleisiä teitä käyttää.

Rautavaaran kisat

Olisi voinut lähteä koirilla ajamaan, mutta yllätys, yllätys en ollutkaan ladannut otsalamppua ja ulkona on pimeää.
Niin tuon otsalampun sain lapsilta lahjaksi kun tässä vuodenvaihteessa tuli semmooset pyöreät vuodet täyteen. Niistäkin pippaloista olisi kerrottavaa mutta tänään pitää kertoa viime viikonlopusta.

Tässä kun olen aika säännöllisesti treenaillut koiria syksystä lähtien, ajattelin osallistua edes yhteen kisaa. Toinen syy, miksi osallisatuminen on mahdollista on se, että joulun tienoilla laumaamme tuli koeajalla Bonnie koiruli.
Bonnie on suunnilleen saman ikäinen kuin Sissi. Vähän aluksi jännitti miten kaksi samanikäistä narttua tulee toimeen keskenään, mutta kaikki on mennyt hyvin. Onhan ne kokeilleet kaikki saako tarhassa pöristä mutta kun pitää sen linjan, ettei suvaitse pientäkään murahdusta, laumassa pysyy rauha.

Bonnie asustelee Aatoksen kanssa samassa tarhassa ja varsinkin Bonnielle on tärkeää, että Aatos on jossain lähistöllä. Bonnie on hiukan arka koira, varsinkin uudet äänet ja miehet näkyvät olevan sille kauhistus.

Mutta neljällä nuorella koiralla perjantaina lähdin Lean ja Karin kuljetuskaluston mukana kohti Rautavaaran Power Sprint kisaa. Siru jäi kotiin, nuorten vauhti on ollut sille jo jonkin aikaa liikaa ja usein saa jarrulla mennä kun se ei pysy vauhdissa. Eikä Siru muutenkaan voi osallistua kisoihin, ainakaan jos haluaa saada REK tuloksia toisille. Sirulla kun ei niitä papereita ole.

Perjantaina olimme puoli yhdeksän maissa majoittautumassa Justeeriin. Joskus pari vuotta sitten olin siellä viimeksi ja silloin ajelin Kytökoskien koirilla. Saimme selviteltyä paperit valmiiksi ja ilta meni koiria hoitaessa ja lopulta menimme ajoissa nukkumaan koska ajajien kokous olisi aamulla yhdeksän maissa.

Aamulla juotimme koirat ja kuuntelimme mitä reitistä oli kerrottavaa ratamestareilla ja muuta kisaan liityvää. Nelosen valjakot starttasivat kymmeneltä ja minun vuoro oli kuudentena. Yllättävän hyvin otti koirat tilanteet, jossa ympärillä oli paljon ihmisiä, valjakoita tuli ja meni sekä sen että joka puolelta kuului koirien ääniä.
Startti ja matkaan... pientä ihmetystä herätti hangessa kyyköttävät kuvaajat radanvarressa, mutta nekin ohitettiin. Laukalla mentiin lähes koko yhdeksän kilometrin reitti. Tänä talvena olen pihasta ajellut korjaamallani Paanalla ja nyt kisassa sain lainaksi Lean Odyssen ... sillä olen joku kerta ajanut ... vaati taas erilaista tyyliä kuin Paana.

Koko reitin ajoin niin, etten nähnyt ketään muuta. Maalissa sanoivat, että olin tullut hyvällä vauhdilla, mistä tietysti oli tosi iloinen. Lauantain tulos näytti tosi lupaavalta.

Mutta siihen se sitten jäi.

Lauantai-iltana kävin itekseni saunassa ja muuten turistiin Lean ja Karin kanssa niitä näitä. Uni tuli nopeasti, kyllä päivä ulkona tekee terää.

Aamulla uusi startti olikin jo sitten yhdeksältä.
Aluksi mentiin kohtuu mukavaa vauhtia mutta sitten Geisha löi stopin ja teki aika ruikulit kesken kaiken.
Bonnie sotkeutui hiukan liinoihin siinä äkkipysähdyksessä ja minä jo meinasin lyödä ankkurin hankeen. Onneksi kuitenkin Bonnie selvitti itsensä ja matka jatkui. Yhtäkkiä oli toinen valjakko rinnalla ja kuulin, menee ohi ja että on juoksuisia narttuja mukana... hmm
menivät ohi mutta siihen ne sitten jäi lönkyttelemään verkkaisesti. Jonkin matkaa tulin perässä jarru maassa ja pyysin josko koettaisin ohi.... ohi mentiin mutta silloin heitti Aatos ruikulit... ja taas valjakko meni ohi...

Tätä jatkui joku kerta ...ajattelin et siinä meni ne pienimmätkin mahdollisuudet edes REK3:een. No mennään sitten näin tällä kertaa. Perääni tuli vielä yksi valjakko ja me kolmestaan ylitettiin maaliviiva peräkkäin.

Jossittelemaanhan voi ruveta mutta näin se menee... aina ei se tuuri käy vaikka kuinka odottaisi.
Ja kuinka nyt tällaisella kokemuksella vois edes odottaakkaan. Mukavahan se olisi jotain saavuttaa mutta se vaatii jo sellasta työtä, ettei näillä kilometreillä sitä voi saada.

Kaikin puolin kiva viikonloppu oli. Hassuja sattumuksiakin mutta mitä noista. Porukka on rentoa, harvalla on verenmakusuussa -urheilua.
Pieni ajatus jäi, että jos sitä vielä kuukauden päästä kokeilisi miten kulkee. Silloin on toinen kisa Rautavaaralla ja kun sinne ei ole pitkä matka voisi lähteäkkin. Niin jos vaan tuo budjetti antaa myöten. Vähän meinaa nämä pikkuisetkin harrastusmenot viedä tilit kuiviin.

Koetan saada tännekkin joitain kuvia niin ei olisi vaan pelkkää sananhelinää.

Syksyn suihketta

Jaa-has mitäs kaikkea tässä on ehtinyt touhuumaan näin syssyllä!?

Aloitetaanpa tuosta erikoisnäyttelyviikonlopusta.
Se oli siis 15. ja 16. päivä hiukka pohojosempana Ristijärvellä. Onko se nyt kainuuta vai Pohjois-pohjanmaata...enivei jottain koillismaata.
Viikolla kyselin töissä josko saisin puolikkaan päivän vapaaksi, jotta reissuun pääsisi hyvissä ajoin perjantaina. Arto sanoi, että pidä koko päivä, helpompi muistaa.

Aamupäivällä ajelin kohti Kuopiota ja Janikan luo... Janika aikoi ottaa auton lainaksi kun minä hyppäsin koirineni Lean ja Karin kyytiin.
Mukaani otin erkkariin Sissin ja Aatoksen, ajattelin niiden saavan vähän kokemusta.
Muutamat harjoitukset pidimme näyttelyä ajatellen ja vaikka se välillä olikin melko pomppimista uskoin niiden jotenkin käyttäytyvän.

Lean ja Karin luona vielä kasattiin loput kamat mukaan ja poimittiin mulle mustaviinimarjoja odottamaan. Puolen päivän jälkeen olimmekin jo nokka kohti Ristijärveä. Aatos ja Sissi matkustivat ensimmäistä kertaa peräkärryn kopeissa. Sissi hyppäsi sinne kuin vanha tekijä mutta Aatos piti nostaa :)

Reilun kolmen tunnin kuluttua olimme Saukkovaaran laskettelurinteen respassa ja mökkiä tinkaamassa. Se olikin jo varattu aika päiviä sitten :)
Viritttelimme taas matkaketjut mökin lähelle. Minullakin oli jopa oma vaijeri kun rakentelin sellaisen kesälomalla kierrätystavarasta ja muutamasta ostoleikarista.

Tutkiskelimme vähän ympäristöä tai oikeammin kävimme katsomassa hienoa laavusysteemiä, joka oli rakennettu oikealle näköalapaikalle.

Minä kävin illalla vielä saunassa ja kömmimme nukkumaan hyvissä ajoin koska kehät alkaisivat aamulla jo yhdeksältä ja paperit piti esittää ennen sitä.

Lauantaina oli urokset ja Aatos oli hienosti isojen pentujen kolmonen.

Sunnuntaina Sissi oli junnujen ykkönen!



Tämä teksti oli kesken luonnoksissa.
Ei ole oikein tullut kirjoiteltua viimeaikoina :) Pitänee vähän ruhdistäytyä !