VIIKONLOPUN PUUHAILUA

Viikonloppu ja vapaa, tälläkertaa ihan kolme päivää kun huomenna on Itsenäisyyspäivä.
Perjantaina tuli Katja pikkukoiran kanssa minun mukana maalle. Luna on kasvanut oikeastaan vain korkeutta, muuten sama nassikka on. Virtaa sillä riittää vaikka muille jakaa.

Iltapuhteena työntelin lisää lunta kivijalan ympärille, jotta lämpö pysyisi edes jotenkin sisällä. Uunia saa kyllä lämmittää joka päivä. Uhkaavasti nuo puut hupenee... näinköhän ne riittävätkään kevääseen.

Rekiprojekti eteenee hitaasti. Illalla ei millään ehdi aloittaa mitään kun monena iltana on mennyt joko töissä tai sitten muuten myöhään kaupungilla. Viime torstaina olimme vielä kaivamassa liikennemerkkejä maahan. Routaa näkyi olevan jo kymmenisen senttiä, joten onneksi meillä oli kaivuri apuna, olisi lapiohommina mennyt pitkälle yöhön se urakka. Eipä tarvinnut illalla houkutella unta kun oli päivän riehunut ulkona.
Töissä näyttää muutenkin olevan kiirettä eli jouluun asti, jos ei pidempäänkin, tehdään sitten pitkää päivää. Hyvä niin.
Niin, reki on purettu niiltä osin mitä pitää korjata. Jonkin verran olen ostellut tarvikkeita, sidoksiin ja jarrusysteemiin. Tiedänpä mistä löydän pohjamuovitkin joten ei tässä muuta tarvitsisi kuin aikaa.

Eilinen lauantai meni siivotessa, vähän leipomishommissa ja ystäviä piipahti kylässä.
Tänään lähdin koirien kanssa pitkälle lenkille. Kuljimme sen tulevan rekireitin toisinpäin. Kaksi tuntia tarvottiin metsässä ja jäällä. Hoikkajärvelle saisi todella hyvät reitit. Voisi kiertää järven, eikä maisemat olisi tylsiä kun rantoja pitkin ajelisi. Kyllä oli ihana rauha siellä järvellä, ei ketään missään, me vain.

PAKKASET TULIVAT

Mökki on tuntunut tällä viikolla hiukka viileältä aamulla. Nurkissa tuulee.
"Kammarissa" lämpö on pysynyt parissakympissä mutta tässä tuvan puolella on välillä ollut viistoistakin. Nähtävästi pitää hommata jonkinmoinen lisälämmitin.
Tänään kyllä kolasin mökin ympärille kivijalkaan lunta, jottei ainakaan sieltä tuule. Perinteinen pakkassuoja. Ovet voisi vielä tiivistää paremmin.

Viikko sitten sain ystäviltä pienen projektin. Paana -reki, josta yksi ohjauspuu oli katkennut aikanaan. Tuskailin jokin aika sitten, ettei ole vara ostella mitään rekilöitä kun meinaa noi tilit muutenkin mennä kädestä suuhun noiden teinien kanssa.
No sittenpä kuulin, että olisi tällainen reki tarjolla. Ei kun hakemaan.

Tänään sain purettua rikkinäisiä osia pois. Varaosajääkiekkomailakin tuli mukaan "kauppaan", joten seuraavaksi siitä pitää muotoilla ne puuosat (vaihdan molemmilta puolilta samalla...tiedä miten hauras on se toinekin.
Joskus aikoinaan olin mukana kunnostamassa sellaista suurta kuormarekeä..et ehkä muistan vielä miten ne punokset tehdään. Ei muutakuin kalastuskauppaan...

Jarru on tässä vanhassa Paanassa vielä sellainen "merkinantolaite", joten sekin täytyy rakentaa. Löysin jo varastoistani kulmarautaa niin alumiinista kuin terästäkin...en tiedä pitäiskö laittaa ne hevosen hokit vai teekö tosiaan vaan siitä kulmateräksestä piikit... hmmm... näiköhän tuo mun rälläkkä pystyy?

Täytyy kysellä viisaammilta mitä ne pohjamuovit on kauppanimeltään...meillä töissä on jos jonkimoista muovisoiroa...luulis niistä löytyvän jotain.

Tämän viikonlopun on mulla hoitokoira...Luna, sellainen hulvaton pentu. rodultaan on moninainen mutta novanskotiannoutaja puskee esiin paljolti. Outoa kun häärää koko ajan jaloissa...menit minne tahansa niin seuraa ja napittaa katsoa silmiin.

Nuo omat otukset kumpikin käyttäytyi eritavalla tuohon pentuun. Sirua ei kiinnostanut pätkääkään... lähti käväsemään hirvenajossa pikkulenkin. Keissa kurmuutti ja komensi mutta kuitenkin hellästi. Luna alistui nöyrästi Keissalle, joten hyvin osaa koirien käytöksen.
Tuvassa on sanomalehtiä pitkin ja poikin...pissiä on lirahdellut tuontuostakin. Mutta kiltisti tekee kakkosen pihalle kun ruokailun jälkeen päästän ulos.

MARRASKUUUU

Viikolla satoi lunta, mutta näyttää taas sulavan....
En ole uskaltanut juoksuttaa koiria pihassa...jos vaikka häviävät hirvien perään.
Eli itse olen juoksuttanut koirat juoksuvyössä ja kummankin erikseen...perhana, jos ei läski ala liikkua.
Onneksi sain ystävältä huomioliivin, näkeepähän nuo rekkahirviöt, ett kyl siel joku pykmi tienvarressa taarustaa kera koiran.

Kyllä pitää yrittää tuppaantua jonkun tutun mukaan, että saisi noi koirulit ihan oikeeta vetoharjoitusta.

Mut sehän ei ole kohta ongelma ku tulee tuo loton kuus miljoonaa.... nii - i, minä oon pyytäny sen mulle ja khyllä se mulle tulloo.... :))))

KOIRIEN JUOKSUTUSTA

Töiden jälkeen mulla on ollut tapana juoksuttaa koirat tuossa pihalla vapaana. Kumpikin erikseen, sillä tiedän jo näiden ajatuksen juoksun...yhdessä on kiva lähteä tutkimaan maastoa vähän laajemmin...

Eilen taas sen Janikan pesukonesession jälkeen, päästin ensin Keissan juoksemaan.
Siinä sahailin samalla kuormalavoja pienemmiksi polttopuiksi ja kuuntelin, että onkohan koira tiellä, kun haukkuu!? (mitä en ole kuullut moneen kuukauteen)
Tulin ulos navetan väliköstä ja se haukkuminen kuului metsästä.
Pienen otsalampun valossa menin katsomaan, että mikä siellä niin kiinnostaa, että pitää haukkua. Mitään ei näkynyt..arvelin että hirvi oli tullut taas siihen saunan taakse.

Keissa hävisi metsään ja haukkui. Arvelin odotella ja kutsuin siinä puuhommien välissä. Jonkin ajan päästä Keissuli pyyhälsi pihaan. Vein koiran tarhaan ja ajattelin, ettei tuo vanha Siru-koiruli lähde mihinkään vaan juoksentelee pihassa. Hölmö minä...Siru säntäsi suoraan niille jäljille missä Keissa oli ollut ja hävisi metsään. Välillä kuului haukku...

Taisi mennä kolmisen tuntia, jos ei enemmänkin, kun Siru tuli kotiin ja köllähti tuohon matolle uupneena. Oli ollu sen verran rankat hirvihippaset.

Annoin koirien olla yön sisällä ja aamulla heräsin Keissa-koira ja Killi-kissa vieressä, sulassa sovussa.

Tänään on satanut vähän lunta. Lunta on kyllä kaivattu, tähän pimeyteen ja harmauteen. Pari tuntia rymysin tuolla metsässä ihan yksin ilman koiria ja nyt on joulukuusi katsottuna.
Lampi alkaa jäätyä, mutta vielä ei pääse luistelemaan.

LUNTA MAASSA

Eilen tuli kunnon myräkkä. Varmaan kaksikymmentä senttiä tuli lunta muutamaan tuntiin.
Olin torstai päivän Varkaudessa asennuskeikalla, koulun opasteita päivittelin...jatkuu varmaan pian.
Keli oli mikä oli, omalla autolla siellä olin ja onneksi talvirenkaat (vähä vanhat)/uudet pyyhkijänsulat tuli vaihdettua jo aikaisemmin.

Kaikenlaista talveenvarautumista olen yrittänyt tässä touhuta. Auraushomma siis piti olla jo hoidossa mutta kuitenkin itse kolailin pihatien siltä varalta, että enemmänkin sitä räntää tulee...ja tulihan sitä.

Hyvin tuo corolla sitten alamäkeen säntäsi kun lähdin töihin aamulla.
Voi olla, että jossakin vaiheessa talvea tulee ikävä sitä quattroo kun yrittää tulla kotio mäkeä ylös.
"Pieni vihree tojota" on kyllä ollu niin käyttövarma et ei paremmasta väliä.

Mitäs tässä muuta on kerenny tapahtua?!

Geisha kasvaa, ja oli tässä ekat juoksut, harmitti, kun ei voinut laskea vapaana pihaan juoksemaan. Siru tietysti heitti omalla lenkillään herjoja.
No, me käytiin Keissan kanssa juoksemassa pitkin Kurkimäentietä. Kyllä olisi pennulla halu juosta, ja kovaa. Kun vain saisi sen treenikärryn hommattua.

Huomenna ajattelin laittaa pihatien varteen muutaman aurausviitan ja tiensuuhun tolpat, jotta näkee missä ollaan... onneksi työnpuolesta noita heijastavia kalvoja löytyy. Hmm, niin piti tuohon heittolaatikkoon tehdä se kunnon kyltti..hävettää tullaanen laminoitu paperi...

VIILEÄMPÄÄ...

Lämpötila on hilautunut lähemmäksi kahtakymmentä kun se nyt kuukauden on posottanut tuolla kolmessakymmenessä, siis plussaa, aivan historiallisen lämmin heinäkuu.

Olin viime viikon töissä kun kerran lupauduin pitämään lomastani vain kolme viikkoa.
Hikinen ja työntäyteinen viikko. Opastimme Iisalmessa yhden koulun kokonaisuudessaan uudelleen eli entiset pois ja uudet tilalle. Teimme pitkää päivää, jottei tarvitse ajaa monena päivänä Iisalmeen asti. Kolme päivää tehtiin töitä.

Torstain ja perjantain välinen yö oli aivan mahdoton. Ensinnäkin kuuma ja sitten vielä tuli ukkosmyrsky. Heräsin puoli kahden maissa kun tuntui, että ympärillä välähtelee. Ja niin se oli, ei jyrinää ei mitään mutta salamat välähteli pimeällä taivaalla.
Lopulta alkoi jyrisemäänkin ja yksi salama ja jylinä oli aivan päällä mutta sen jälkeen vaimeni. Sadetta ei oikein tullut...olisi kyllä kaivannut enemmänkin.
Pihassa oli yksi koiranheisipuu haljennut keskeltä. Kyllä oli tuuli sitäkin riepottanut.

Katja oli saanut yksiön ja niin taas minä otin töistä kärryn ja muuttokuorma liikkui. Jospa nuo muutot nyt olisi vähäksi aikaa ohi.

Yritän tässä siivota ja taas muutan järjestystä kun sain isomman jääkaapin tuon pikkuruisen tilalle. Vähän jo mietin pitäisikö tuosta minun rakastamasta ruokapöydästä ja tuoleista luopua, on se kyllä turhan iso tähän kotiin. Katsotaan nyt.

Siru oli eilen illalla aivan ihmeellinen, se kanteli pimeässä Keissan vinkulelua ja kun menimme katsomaan se alkoi ulvomaan??? Oli kaivellutkin tarhan verkon vierestä, joten piti etsiä taskulampun valossa sinne kiviä, ettei vaan pääse alitse.
Muutenkin se oli kuin olisi paniikkikohtauksen saanut. Timo sanoi, että pelkääköhän se tuota savunhajua, joka tulee Venäjältä metsäpaloista. Vai pelkääkö se yksinkertaisesti pimeää kun sen näkö ei ole mikään paras sen kaihin takia.

Vielä tänäänkin se kantelee sitä vinkulelua.

Pitänee illalla lähteä juoksulenkille energiaa purkamaan. Ollappa juoksutarha!

OMAA SYYTÄ, KESÄLOMAN LOPPU...

Mitä viimeviikko toi...no oikeastaan sitä, mitä loman pitäsikin olla. Nukuin aamulla niin pitkään kun nukutti, ei kyllä mennyt koskaan yli yhdeksän.
Kovin paljon en saanut aikaiseksi. No tarviiko?

Yksi viileämpi päivä, lähdin juoksuvyössä kumpikin koira, lenkille. Ei hirveesti innostanut juosta tuota pikitietä kun rekat vetää sitä tääsillä ja läheltä; vielä kun ei tuo tie niin hirveen leveä ole. Pitäskö alkaa veemäiseksi ämmäksi ja yrittää hillitä tuon tien nopeuksia, sillä, ei ne ole kyl ihan kohtuudessa. No en, siinäpähän vetävät reikäpäät motoristit ja rekat...

Niin juoksin jonkun puoli kilsaa tuonne Pihkainmäkeen päin ja huomasin puomitetun tien vasemmalle.
Vähän ajattelin, et mitä tuo puomi tarkoittaa mut kyl se varmaan on autoja varten.
Ei ku sinne juoksemaan... koirat innoissaan kun lintuja pölähteli puskista ja hiekkatie alla, tuntui itselläkin mukavammalta lenkkarin alla, kuin tuo asfaltti.

Juoksu kulki ja metsä tuoksui, mikäpä sen mukavampaa. Pari uutta pistoa oli tehty tielle mutta me jolkuttelimme vain suoraan eteenpäin...eikä harmainta havaintoo miten pitkälle olimme juosseet. Yhtäkkiä tuli näkyviin talon katto, ai vitsi, nyt ollaan jossain pihassa ja ei kun koirille kometo takaisin.

Kävimme vielä katsomassa yhden piston...samanlainen lenkki mitä Suovu-Palosella on.
Karkeaa mursketta ja hyvät ojat kaivettu...

Siru ja Keissa kävi välillä juomassa ojan vettä, tuntui hyvin virtaavan, vaikka kovat helteet on ollu...ympärillä oli selvää suota.

Jospa saisi selville kenen maita, niin voisi ajella siellä pientä treeniä. Vähän vain arvelutti kun tien varret oli rakennettu täyteen hirvenmetsästys- tarkoitan ampumis/istumistelineitä. Millaista porukkaa lie tällä seudulla. Suovu-Palosella on kyl sellaasta, ettei koiraharrastajat sovi heidän majesteettiseensa seuraan... mukaan...

Kävin netissä kattelemassa missäs sitä olin juossut koirien kanssa. Tuli joku kahdeksan kilsan ( ehkä kymppi ) lenkki hilipastua. Eikä ne mitään asumuksia pitäisi olla koska ei tien varressa ollut mitään numeroa. Olisko jotain metsästysmajoja, pitänee vähän kysellä naapureilta.

Mielessä kajasteli jo talvi ja jos vaikka saisi ostettua taas itselle reen. Siit se lähtis.....
Hmmm, pitäis varmaan olla ehkä koira tai pari lisää ;DDDD


Kavensin tänään noiden koppien kattoja sen verran, että tuo metrinen kattohuopa yltää sopivasti vanerin yli. Viikolla mietin raskinko ostaa huopanauloja...en ihan vielä ostanut kun Lea ja Kari sanoi, että heiltä löytyy....
Nyt ei muuta ku styroksi pohjaan ja rutirexit sisään... ja lainakopit voi roudata Jälälle...

HOPLAA

Kotona itekseen ja sättäilee jossakin naamakirjassa...
mikäs ettei, siellä saa aika ajantasaista tietoa ym ym....
Olin pari yötä ystävien luona mökillä...Niinivedellä, ai että on kirkas vesi...
Osasin peräti olla tekemättä mitään...vain kaksi kukkapenkkiä kitkin. : D
Sitä se on kun ei osaa olla tekemättä mitään...

Aamulla lähdimme koirien kanssa lenkille... siis kävelysellaiselle.
Alkumatka oli, joo.... sellaista krohinaa ja tiukkaa hengitystä kun pitäs päästä eteenpäin eikä näin hitaasti..

Samalla etsiskelin toista meidän kissaa tienpientareilta...ei ole tullut aamulla ruokakupille!!!
Tien varresta löysin pikkulintuja, sammakoita, supikoira... mut ei näkynyt Mikko-kissaa.

Missä Mikko? On ollut suurimman osa elämästään ulkokissana vain viimeiset kolme sisällä ja toisella ikää on jo 11 vuotta. Ilves? Joku metsästäjä?... kele kun toinen oli perheenjäsen!
Mikko ei tullut aamupalalle edes silloin kun lähdin... jotain oli jo silloin vialla.

Tiedän, et näin voi käydä, ajavat tuossa aivn liian kovaa....löytäisi vain niin voisi perheenjäsenen haudata!

KOIRATARHATALKOOT

Tänään sain sitten aikaiseksi järjestää talkoot, jotta tarha nousisi pystyyn.
Tarvikkeita olen hilannut vähän sieltä sun täältä. Osasta on pitäny maksaa aika suolainen hinta mutta mitäpä ei koirien hyvinvoinnin vuoksi tekisi ;D

Kymmenen kantissa aamupäivällä ryhdyimme urakan kimppuun. Olin ostanut metallisia jalkoja noille 100x100 parruille kun niitä sattui nyt olemaan käytössä. Hakkasimme ne lekalla maahan, jossain kohdissa tuntui kallio tulevan vastaan vaikka olin kyllä jo viikolla kaivanut jonkinmoiset montut ja tutkinut vähän miten lähellä kallio olisi. Tämä pikku tila on oikeastaan rakennettu kallion päälle ja tuossa keskellä pihaa se on paljaana.

Tarhan sivut leikattiin jokainen erikseen, helpompaa kuin jos olisi pyöräyttänyt koko verkon ensin ympäri ja yrittänyt venyttää sen tiukemmalle.
Verkko kaivettiin hiukan maan sisään jottei koirat heti keksi lähteä alitse. Voi olla että pitää vielä kaivaa ja laittaa esteitä enemmän, katsotaan millaisia kaivantoja alkaa syntymään.

En alkanut kuitenkaan kaivamaan multaa pois kun ei nyt jostain kumman syystä sitä mursketta ollut tilattuna. Pitää täs keräillä pulloja jos sais vaikka sorakuorman pihaan.

Iltapäivän puolelle tarhassa olikin jo ovikin. Toni naputteli sen vähän mittailtuaan. Taitaa osata hommansa eli timpurintyöt!

Katja oli keitelly uudet perunat ja grillaillut herkkuja, joten eiku syömään.

Mulla on tässä vähän säätöhommia kun laitan vinotukia ja jossakin vaiheessa verkon yläreunaan laudan kun tuossa verkossa näkyi olevan aika ilkeästi piikit pystyssä. On vain joskus sattunut niinkin että koira on kiivennyt ja jäänyt kaulapannastaan siihen roikkumaan...tietäähän sen miten siinä käy!

Ei voi taas muuta sanoa kuin, että kiitos kaikki mukana olleet, homma hoitui aika jouhevasti.

Äsken aloittelin toisen kopin tekoa ja kaikki seinäelementit sainkin jo valmiiksi. Sitten voinkin jo palauttaa nuo lainakopit takaisin kun omat on valmiit. Siitäkin suuri kiitos kuuluu Karille ja Lealle, kun lainasivat ylimääräisiä koppejaan mulle...olis aika hankalaa ollut pitää koirat vain sisällä.

LÄMMINTÄ ON...

Ensimmäinen lomaviikon alku on ollutkin huippu lämmin.
Viikonloppuna olimme mökillä, saunoimme,uimme, grillasimme ja vain olimme laiskana. Pitää kyllä tunnustaa, etten minä, eikä kyllä Timokaan ollut aivan toimettomana. Minä öljysin pation aidat ja puolet lattiasta...loppui aineet. Timolla meni tovi pihanurmen ajossa kun olihan se vähän päässyt kasvamaan.

Lauantaina tuli myös Katja ja Toni viettämään helteistä päivää. Kiva oli laittaa hyvää ruokaa ja turista. Sunnuntaina he kuitenkin karkasivat taas kaupunkiin valmistautumaan työviikkoon

Timo ja minä jäimme maanantaihin asti, minneppä meillä kiire olisi kun juuri loma alkoi. Otimme uimapatjan ja timo otti ison sisärenkaan, joilla kelluimme pitkin lampea. Huomasimme myös mökkivieraita kun pation alta kömpi siili tuhisten. Sille laitoimme syötäväksi keitettyjä perunoita ja olivathan nuo hävinneet aika nopeasti. Ja aurinko helli.

Koirat olivat mukana tottakai. Lauantaina Keissa ja Junnu painivat aikansa kun Toni alkoi heittelemään Junnulle keppejä veteen. Se onkin melkoinen vesipeto ja kyllä on varmasti hyvää liikuntaa...
Keissaa en uskaltanut veteen viedä, jotenkin se pelkää sitä.
Tarpeeksi painittuaan Keissa hävisi...meni mokoma sisälle nukkumaan!

On se vain niin kiva olla veden äärellä, josko joskus....voisi asua koko ajan.

Alkuviikko on ollut täällä Leppäharjussa niin kuuma ettei ole voinut juuri ajatellakkaan työntekoa saati tarhan rakentamista.

Tänään kyllä sain jotain aikaiseksi kun navetan välikössä odottaa uusi koppi kattoa. Ihan hyvä tuli sen "sinisen kirjan" ohjeilla, vähän tietty mukailtuna.

Viikonloppuna odottaisi tarhatalkoot.

LOMA.....

Hölömö mikä hölömö....olisi ollut neljä viikkoa lomaa ja minä lupauduin viettämään vain kolme.
Mutta köyhyys ei ole ilo kellekkään vaikka joitakin se naurattaa...
Tehtävä on, enkä halua ketään syömään mun leipää.



katsellaan ja kuinka käy.....

VALMISTUJAISIA SIEL SUN TÄÄL

Periaatteessa Katjakin valmistui ylioppilaaksi, mut ei se lakkia saanut. Ensi vuonna kun se kaksoistutkinnon toinen osa on hoidettu niin Katja saa lakinkin.
Saas nähdä missä valmistujaiset pidetään.

Niin viikko ollaan asuttu täällä Leppäharjun tilalla.
Eilen tulin yksin tänne kun Timo halusi jäädä kaupunkiin kaverin luo yöksi. Taisin kyllä istua jonkin aikaa vain pakallani, sen verran väsytti viikon pakerrus töissä.
Päätin lämmittää ulkosaunan, ja hyvin lämpesi.
Katja tuli Junnu-Punnu -koirulin kans tänne yökylään ja saunalta Katja minut sitten löysikin.

Saunottiin ja turistiin niitä näitä ja katseltiin kun koirat nujusivat keskenään. Sirukin innostuu jopa leikkimään, vaikka välillä ärisee Junnulle.
Sirusta on tullut iloisempi koira kun Keissa tuli taloon.

Tänään Katja lähti sinne Karttulan lukiolle saadakseen päättötodistuksen lukio-opinnoille.
Jokainen oli saanut stipendin vähintään satku! Olisko Kuopiossa tullu mitään muille kuin hikarelle.

Timo sitten aloittaa syksyllä yläkoulun Karttulassa. Ei kyl uskois et sekin on jo niin iso kaveri!

Muuttolaatikoita on siis vieläkin vähä jokapuolella..... välillä iskee laiskuus...

MUUTTO

Järkyttävää, miten paljon on tavaraa kertynyt kolmessa vuodessa!
Tietysti siinä ajassa on sattunut ja tapahtunut paljon.

Sovimme tänään lauantaina muutaman ystävän kanssa, että aloitamme muuttopuuhat joskus kymmenen kantissa niin ei kenenkään tarvitse herätä aivan liian aikaisin.
Timon kanssa pakkailimme laatikoita ja hoidimme koirien ulkoilutukset. Joskus vaille yhdeksän aloimme kantamaan peräkärryyn laatikoihin pakatut kamat.

Jossakin vaiheessa pihassa seisoi sitten pari pakua, scudo ja hiace...uskomatonta miten paljon niihin mahtuu tavaraa!
Ja minä kun suunnittelin muuttavani yksin, peräkärryn kanssa.

Ensimmäinen lievää säätöä vaatinut karavaani lähti sitten kohti Leppäharjua.
Taivas vähän itki kun lähdin Kuopiosta, mutta muuttui auringonpaisteeksi kun kurvasimme pihaan. Nooh vitsi taisi olla päinvastoin mut jossain välissä tuli kuin sen kuuluisan naisihmisen hanurista vettä!

Taisin olla vähä onneton organisoija kun hoomoilasena välillä katselin sinkoilevia ihmisiä, jotka kanteivat kuka mitäkin ja minnekin.
Hienosti se lopulta meni, suuren suuret kiitokset Lealle, Karille, Eijalle, Samille, Tonille ja Katjalle sekä tietysti Janikalle ja Timolle.

Timo nukkuu Mikko-kissa kainalossa. Siru ja Keissa kerällä tuos sängyn vierellä. Killi taitaa olla perkele kusella johonkin sopivaan paikkaan. Sen se osaa!

Siru ja Keissa oli koko päivän tuolla ulkona. Taisivat kaivaa nurmikkoon aika montut, tylsää kun oli siinä liekassa olla.

Kissat, varsinkin Mikko otti heti kaiken irti siitä että pääsi vapaasti ulos. Kävi tutkimassa melko monta nurkkaa. Killi on niin arka, puolet päivästä kyyhötti sohvan alla. Nythän tuo tuntuu tuolla rapisevan....

Netti toimii, joskin hitaammin kuin kaupungissa, vaan mihikäs täällä olisi niin kiire.

Eijan kans laitettiin jo paljon tavaroita paikoilleen, mutta aivan älytön kasa vielä jäi. Toisaalta kaikki muuttaa vielä varmasti paikaa..

Huomanna pitää siivota entinen koti ja jatkaa täällä.... pihakin kaipaisi hoitoa....

HUH HELLETTÄ!

Viikonlopusta asti on ollut oikea kesä. Olimme mökkeilemässä Ilopurolla Timo, minä, Katja ja Toni sekä koirulit Siru, Keissa ja Junnu.
Pennut oli niin onnessaan kun saivat vapaina juoksennella. Junnu pysyi paremmin siinä näköetäisyydellä mutta Keissa seikkaili metsässä välillä ihan piilossa.

Siru piti pitää kiinni, kun sillä on paha tapa lähteä vähän kauemmaksikin. Yksi kevät kävin hakemassa sen Vesannolta löytöeläinsuojasta kun naapurit olivat ruokkineet ja kiikuttaneet sen sinne. Ruokkineet! Arvaa vain pysyykö tuo ruoka Sirun mielessä ja mistä talosta sitä sai!
Vähän oli koira sitten nolo kun haimme ja maksoimme kympin "takuut" putkareissusta.

Pennut nujusivat ja painivat koko ajan, yön nukkuivat kuin pikkuporsaat ketarat ojollaan. Keissa keksi kivan leikin kun kukkapenkissä oli liejulätäkkö, se kaivoi sinne kunnon kuopan...ei ollu enää valkoinen koira, eikä ilahtunut kun pesin sen lammessa.

Teimme me vähän mökkihommiakin, kaadoimme aika jykevän koivun. Klapeiksi sitä ei alettu kuitenkaan hakkaamaan, pitäähän nyt muillekin mökin käyttäjille jättää hommia.
Nurmikkoa sain noin puolet haravoitua. Sunnuntaina vain piti lähteä hyvissä ajoin kaupunkiin kun menimme pienen tytön kastejuhlaan, Päivärantaan.

Olisikohan nyt pakattuna noin kymmenkunta banaanilaatikkoa. Perjantaina kipaisin hakemassa Prismalta kello kymmenen muuten niitä ei olis saanut. Olihan mun auto kyllä oikea "banaaninlastaajan" auto ja oli kyllä hajukin kun päivän seisoi helteessä. :)

Varmaan viimeisenä iltana minä saan sen vaihteen päälle, että tapahtuu jotain. Nyt vain meinaa valvotuttaa ja mietityttää miten nuo kaikki mahtuu sinne. Onhan siellä kyllä se navetta mutta kun siellä on aika paljon vielä vuokraisännänkin tavaroita. Onneksi Katja ottaa joitakin hyllyköitä ja jospa tuo Janikan opiskelijakämppäasia onnistuu.

PITÄS PAKATA

Tännään otin töistä kärrykuorman kuormalavoja, pari vein uuteen kotiin ja loput mökille kun ajattelin et siellä on moottorisaha ja muut pelit ja vehkeet.

Niin pyörähdin siellä Kurkimäentiellä. Piha huutaa että tule rapsuttelemaan ja puut ja pensaat, et tule karsimaan nuo kuivat oksat. Vai kuvittelenko?
Vein sinne navettaan auton talvirenkaat ja ne pari eurolavaa, jotka olisi tarkoitus laittaa koirankoppien alle.
Naamakirjassa Aino näkyi kaupittelevan koiratarhaverkkoa ja sen sellasta mutta mitä tällanen persaukinen voi noin yks kaks ostaa kun tilillä ei ole kun muutama hullu euro.
Minun kait pitää ostaa kalliilla kaupasta.

Oli tosi hieno keli, päätin käydä kattomassa millainen lampi siellä metsässä on. Ja sieltä se löytyi. Tummavetinen pieni lampi kuten on Pohjoislampi ja Pikkunaarakin. Sinne voisi pikku paatin hommata ja käydä ongella.

Kuun loppuun on kaksi ja puoli viikkoa, eikä ole pahemmin pakkailtu, tulee varmaan melkoinen kiire. Tänään sain peräti yhden banaanilaatikon kun kyselin kaupoista, hitsi kun ne puristavat ne heti ja suurin osa tulee muoviin käärittyinä.

MAALLE!

En tiedä uskallanko sitä edes kirjoittaa, jos se vaikka ei toteudukaan!

Vapun aikaan sain tiedon, että erään pienen talon vuokraaminen onnistuu. Talo on vaatimaton, vähän niin kuin mummonmökki. Joskus aikoinaan se on ollut pieni maatila, siinä on kivinavetta, aitta ja pihasauna. Pellot ympäröi tilaa ja ne pellot ovat kyllä jo kasvaneet jonkin verran puuta.

Timo on innoissaan. Ehkä kilometrin päässä asuu yksi Timon kavereista sieltä Karttulan ajoilta. Olivat Pihkainmäen koulussa samalla luokalla ja tähän asti puuhailleet yhdessä mopojen ja muiden moottorivehkeiden kanssa.

Niin se talo on Kurkimäentiellä ja numero on 1325. Naapureita no muutaman sadan metrin päässä mutta ei yhtään näköetäisyydellä, mikä minusta on tosi huippua...oma rauha!

Katsotaan miten kaikki lähtee sujumaan, ainakin tässä tulee koiratarhan rakentaminen eteen ja muutenkin paljon on puuhaa.

Janika haluaa jäädä kaupunkiin ja Kuopakselta ovatkin jo tarjonneet opiskelija-asuntoa. Täysihoito senkin osalta loppuu, joutuu vähän itsekin panostamaan elämiseen ja olemiseen.
Kasvattaa varmasti, mutta totta kai pitää minun olla vielä kovastikin mukana ja ainahan kotiin saa palata.

VAPPU

Rauhallinen vappu. Eilen Katja toi kun toikin Junnun mulle hoitoon kun olivat menossa viihteelle. Eipähän tarvinnut Junnu boyn olla issekseen kotona.
Se olikin sitten taas melkoista riehumista kun kaksi keskenkasvuista koiraa kohtaa toisensa.
Junnu on jo oppinut pyytämään ulos, mistä minä olen kade kun Keissa vaan kyykistyy milloin sattuu pissattamaan, mokoma.

Tänä aamuna oli aika kurja keli kun ensimmäisen kerran pistimme nokkamme ulos, minä ja kolme koiraa. Varmaan ajattelevat naapurit et mikä ihmeen kenneli se tuohon on tullut kun koirat vaan lisii.

Iltapäivällä keli parani ja paistoipa aurinkokin. Timo lähti taas Kurkimäkeen Aatun luo. Kiva kun on kavereita ja tietty vanhempia, jotka antavat kavereiden tulla.

Mulla on tässä sellaset jännät paikat. Olen etsinyt vuokralle pientä taloa tästä Kuopion lähiympäristöstä ja nyt on hilkulla etteikö se onnistu. Mutta en vielä uskalla kertoa enempää, josko onnistuisi.

AURINKOINEN SUNNUNTAI

Tietysti alkaa aurinko paistamaan kun viikonloppu vetelee viimeisiään.
Olisi ollut hieno keli mökillä jos eilenkin ollut samanlaista kuin tänään. Timo meni eilen Kurkimäkeen kaverin luo ja minä taas olin ulkona koirien kanssa. Keissa on tullut paljon rohkeammaksi tuolla lenkkipoluilla, menee ihmisten luo ihan reippaasti, välillä tuntuu että vähän liiankin innolla.

Jotkut koirat kyllä pelottaa mutta hienosti ne on ohiteltu ja jatkettu matkaa.
Tänään meinasi tosiaan sydän pysähtyä lenkillä.... jotenkin Keissan hihna luiskahti kädestä ja Keissa lähti juoksemaan täysillä piennarta pitkin, piennar oli pyörätien ja ajotien välissä. Minä jo luulin, et nyt se juoksee auton alle kun liikennettä kuitenkin oli aika paljon. Juoksin ensin perässä mut sillä kun on sellainen vauhti, ettei sitä kiinni saa, menin kyykkyyn ja kutsuin... ja tulihan se luokse, huh että säikähdin. Keissa kyllä sain niin paljon kiitoksia kuin vain voi, kun tuli niin reippaasti takaisin minun luo. Aivan ehdoton opetus numero yksi on tuo luokse tuleminen!

KOIRULI KASVAA

Kello on kohta kolme yöllä, Katja toi "hoitoon" Junnun, sakemannipennun kolme puoli kuukautta eli vähän vanhemman kuin Keissa. Ovat pitäneet aikamoista rundia. Junnu on isompi ja suurisuinen, -korvainen ja- tassuinen otus. Niin ja kovapäinen, jos haskit on, niin kyllä on tuokin tapaus.

Nyt ne nukkuu kun vauvat väsy...tais väsyä myös joku muu...

Päivällä töiden jälkeen kävimme lenkillä Särkiniemen kärjessä, se on minusta kiva paikka, siellä on kivoja muistoja ihmisestä, jota ei enää koskaan näe. Talvisin kävimme luistelemassa pitkin Kallaveden jäätä, sauvoilla tai ilman, usein Siru mukana, jolloin minä välillä vedätin. Samoilla reissuilla pysähdyimme laavu- tai nuotiopaikoille ja paistoimme makkarat ja joimme termarikaakaot. Ai että ne oli kivoja retkiä...

Keissa jaksaa hienosti Sirun kanssa lenkillä. Välillä juostiin ja näytti niin hienolta kun askel on vaivaton kummallakin. Siis, kuin haskilla pitää ollakin, vaivatonta ja pitkää...
Kunhan Keissa kasvaa täytyy käydä senkin kanssa juoksemassa juoksuvyötä käyttäen, silloin itsekin on helppo juosta. Sirun kanssa pitää taas aloittaa kun ei ole enää liukasta. Sirulta se meneekin jo vanhalla rutiinilla.

PÄÄSIÄISLOMA

Neljä päivää vapaata takana. Aika rauhallisissa merkeissä on mennyt, kotona telkkua tuijotellen ja koirien kanssa ulkoillen. Hihii, eipä tarvinnu siivota kun tuli tuo pentu, no olen minä tainnut siivota tavallista enemmän kun muutama pissi on ollut lattialla.

Perjantaina kävimme näyttämässä uutta perheenjäsentä ystävälle. Aluksi aikomus oli ottaa myös Siru mukaan mutta kun autoon tuli myös Katja oman koiranpennun kanssa, jätimme Sirun kotimieheksi.
Taisi Siru vähän loukkaantua kun jätimme kotiin. Viivyimme kyläreissulla muutaman tunnin ja kun tulimme kotiin oli varaston ovi auki ja penturuokapussi levällään lattialla. Joo, Siru oli vetäny penturuokaa mahan täyteen ja varmaan vähä ylikin. Lattialla oli läjä sitä ihteään, pari kusilammikkoa ja Janikan sängyssä kerran syötyä penturuokaa! Siru itse näytti pakahtumaisillaan olevalta, läähätti ja joi vettä koko ajan.
Olin ajatellut lähteväni juoksemaan Sirun kanssa mutta eihän tuollainen ähkynen koira jaksa juosta! Ei muuta kuin kävelylle, josko se oli siitä helpottaisi.

Aamulenkit olen tehnyt molempien koirien kanssa ja rohkeasti Keissa kulkee Sirun rinnalla. Yksin se vähä kauhistelee muita koiria ja linja-autoja, jotka kurvaavat tuosta meidän talon nurkalta. Varmasti tästä kaupunkikokemuksesta on hyötyä joskus valjakossa, ei oudot asiat pelota jos vaikka johtokoirana oppii toimimaan.

Huomenna alkaa taas työt ja koirat joutuvat olemaan muutaman tunnin päivällä yksin. Onneksi Timolla on lyhyt päivä.

Geisha alias Keissa on kotiutunut mainiosti. Nytkin tuossa yrittää saada Sirun mukaan riehumaan mutta Siru vain katselee että EVVK.