VIILEÄMPÄÄ...

Lämpötila on hilautunut lähemmäksi kahtakymmentä kun se nyt kuukauden on posottanut tuolla kolmessakymmenessä, siis plussaa, aivan historiallisen lämmin heinäkuu.

Olin viime viikon töissä kun kerran lupauduin pitämään lomastani vain kolme viikkoa.
Hikinen ja työntäyteinen viikko. Opastimme Iisalmessa yhden koulun kokonaisuudessaan uudelleen eli entiset pois ja uudet tilalle. Teimme pitkää päivää, jottei tarvitse ajaa monena päivänä Iisalmeen asti. Kolme päivää tehtiin töitä.

Torstain ja perjantain välinen yö oli aivan mahdoton. Ensinnäkin kuuma ja sitten vielä tuli ukkosmyrsky. Heräsin puoli kahden maissa kun tuntui, että ympärillä välähtelee. Ja niin se oli, ei jyrinää ei mitään mutta salamat välähteli pimeällä taivaalla.
Lopulta alkoi jyrisemäänkin ja yksi salama ja jylinä oli aivan päällä mutta sen jälkeen vaimeni. Sadetta ei oikein tullut...olisi kyllä kaivannut enemmänkin.
Pihassa oli yksi koiranheisipuu haljennut keskeltä. Kyllä oli tuuli sitäkin riepottanut.

Katja oli saanut yksiön ja niin taas minä otin töistä kärryn ja muuttokuorma liikkui. Jospa nuo muutot nyt olisi vähäksi aikaa ohi.

Yritän tässä siivota ja taas muutan järjestystä kun sain isomman jääkaapin tuon pikkuruisen tilalle. Vähän jo mietin pitäisikö tuosta minun rakastamasta ruokapöydästä ja tuoleista luopua, on se kyllä turhan iso tähän kotiin. Katsotaan nyt.

Siru oli eilen illalla aivan ihmeellinen, se kanteli pimeässä Keissan vinkulelua ja kun menimme katsomaan se alkoi ulvomaan??? Oli kaivellutkin tarhan verkon vierestä, joten piti etsiä taskulampun valossa sinne kiviä, ettei vaan pääse alitse.
Muutenkin se oli kuin olisi paniikkikohtauksen saanut. Timo sanoi, että pelkääköhän se tuota savunhajua, joka tulee Venäjältä metsäpaloista. Vai pelkääkö se yksinkertaisesti pimeää kun sen näkö ei ole mikään paras sen kaihin takia.

Vielä tänäänkin se kantelee sitä vinkulelua.

Pitänee illalla lähteä juoksulenkille energiaa purkamaan. Ollappa juoksutarha!

OMAA SYYTÄ, KESÄLOMAN LOPPU...

Mitä viimeviikko toi...no oikeastaan sitä, mitä loman pitäsikin olla. Nukuin aamulla niin pitkään kun nukutti, ei kyllä mennyt koskaan yli yhdeksän.
Kovin paljon en saanut aikaiseksi. No tarviiko?

Yksi viileämpi päivä, lähdin juoksuvyössä kumpikin koira, lenkille. Ei hirveesti innostanut juosta tuota pikitietä kun rekat vetää sitä tääsillä ja läheltä; vielä kun ei tuo tie niin hirveen leveä ole. Pitäskö alkaa veemäiseksi ämmäksi ja yrittää hillitä tuon tien nopeuksia, sillä, ei ne ole kyl ihan kohtuudessa. No en, siinäpähän vetävät reikäpäät motoristit ja rekat...

Niin juoksin jonkun puoli kilsaa tuonne Pihkainmäkeen päin ja huomasin puomitetun tien vasemmalle.
Vähän ajattelin, et mitä tuo puomi tarkoittaa mut kyl se varmaan on autoja varten.
Ei ku sinne juoksemaan... koirat innoissaan kun lintuja pölähteli puskista ja hiekkatie alla, tuntui itselläkin mukavammalta lenkkarin alla, kuin tuo asfaltti.

Juoksu kulki ja metsä tuoksui, mikäpä sen mukavampaa. Pari uutta pistoa oli tehty tielle mutta me jolkuttelimme vain suoraan eteenpäin...eikä harmainta havaintoo miten pitkälle olimme juosseet. Yhtäkkiä tuli näkyviin talon katto, ai vitsi, nyt ollaan jossain pihassa ja ei kun koirille kometo takaisin.

Kävimme vielä katsomassa yhden piston...samanlainen lenkki mitä Suovu-Palosella on.
Karkeaa mursketta ja hyvät ojat kaivettu...

Siru ja Keissa kävi välillä juomassa ojan vettä, tuntui hyvin virtaavan, vaikka kovat helteet on ollu...ympärillä oli selvää suota.

Jospa saisi selville kenen maita, niin voisi ajella siellä pientä treeniä. Vähän vain arvelutti kun tien varret oli rakennettu täyteen hirvenmetsästys- tarkoitan ampumis/istumistelineitä. Millaista porukkaa lie tällä seudulla. Suovu-Palosella on kyl sellaasta, ettei koiraharrastajat sovi heidän majesteettiseensa seuraan... mukaan...

Kävin netissä kattelemassa missäs sitä olin juossut koirien kanssa. Tuli joku kahdeksan kilsan ( ehkä kymppi ) lenkki hilipastua. Eikä ne mitään asumuksia pitäisi olla koska ei tien varressa ollut mitään numeroa. Olisko jotain metsästysmajoja, pitänee vähän kysellä naapureilta.

Mielessä kajasteli jo talvi ja jos vaikka saisi ostettua taas itselle reen. Siit se lähtis.....
Hmmm, pitäis varmaan olla ehkä koira tai pari lisää ;DDDD


Kavensin tänään noiden koppien kattoja sen verran, että tuo metrinen kattohuopa yltää sopivasti vanerin yli. Viikolla mietin raskinko ostaa huopanauloja...en ihan vielä ostanut kun Lea ja Kari sanoi, että heiltä löytyy....
Nyt ei muuta ku styroksi pohjaan ja rutirexit sisään... ja lainakopit voi roudata Jälälle...

HOPLAA

Kotona itekseen ja sättäilee jossakin naamakirjassa...
mikäs ettei, siellä saa aika ajantasaista tietoa ym ym....
Olin pari yötä ystävien luona mökillä...Niinivedellä, ai että on kirkas vesi...
Osasin peräti olla tekemättä mitään...vain kaksi kukkapenkkiä kitkin. : D
Sitä se on kun ei osaa olla tekemättä mitään...

Aamulla lähdimme koirien kanssa lenkille... siis kävelysellaiselle.
Alkumatka oli, joo.... sellaista krohinaa ja tiukkaa hengitystä kun pitäs päästä eteenpäin eikä näin hitaasti..

Samalla etsiskelin toista meidän kissaa tienpientareilta...ei ole tullut aamulla ruokakupille!!!
Tien varresta löysin pikkulintuja, sammakoita, supikoira... mut ei näkynyt Mikko-kissaa.

Missä Mikko? On ollut suurimman osa elämästään ulkokissana vain viimeiset kolme sisällä ja toisella ikää on jo 11 vuotta. Ilves? Joku metsästäjä?... kele kun toinen oli perheenjäsen!
Mikko ei tullut aamupalalle edes silloin kun lähdin... jotain oli jo silloin vialla.

Tiedän, et näin voi käydä, ajavat tuossa aivn liian kovaa....löytäisi vain niin voisi perheenjäsenen haudata!

KOIRATARHATALKOOT

Tänään sain sitten aikaiseksi järjestää talkoot, jotta tarha nousisi pystyyn.
Tarvikkeita olen hilannut vähän sieltä sun täältä. Osasta on pitäny maksaa aika suolainen hinta mutta mitäpä ei koirien hyvinvoinnin vuoksi tekisi ;D

Kymmenen kantissa aamupäivällä ryhdyimme urakan kimppuun. Olin ostanut metallisia jalkoja noille 100x100 parruille kun niitä sattui nyt olemaan käytössä. Hakkasimme ne lekalla maahan, jossain kohdissa tuntui kallio tulevan vastaan vaikka olin kyllä jo viikolla kaivanut jonkinmoiset montut ja tutkinut vähän miten lähellä kallio olisi. Tämä pikku tila on oikeastaan rakennettu kallion päälle ja tuossa keskellä pihaa se on paljaana.

Tarhan sivut leikattiin jokainen erikseen, helpompaa kuin jos olisi pyöräyttänyt koko verkon ensin ympäri ja yrittänyt venyttää sen tiukemmalle.
Verkko kaivettiin hiukan maan sisään jottei koirat heti keksi lähteä alitse. Voi olla että pitää vielä kaivaa ja laittaa esteitä enemmän, katsotaan millaisia kaivantoja alkaa syntymään.

En alkanut kuitenkaan kaivamaan multaa pois kun ei nyt jostain kumman syystä sitä mursketta ollut tilattuna. Pitää täs keräillä pulloja jos sais vaikka sorakuorman pihaan.

Iltapäivän puolelle tarhassa olikin jo ovikin. Toni naputteli sen vähän mittailtuaan. Taitaa osata hommansa eli timpurintyöt!

Katja oli keitelly uudet perunat ja grillaillut herkkuja, joten eiku syömään.

Mulla on tässä vähän säätöhommia kun laitan vinotukia ja jossakin vaiheessa verkon yläreunaan laudan kun tuossa verkossa näkyi olevan aika ilkeästi piikit pystyssä. On vain joskus sattunut niinkin että koira on kiivennyt ja jäänyt kaulapannastaan siihen roikkumaan...tietäähän sen miten siinä käy!

Ei voi taas muuta sanoa kuin, että kiitos kaikki mukana olleet, homma hoitui aika jouhevasti.

Äsken aloittelin toisen kopin tekoa ja kaikki seinäelementit sainkin jo valmiiksi. Sitten voinkin jo palauttaa nuo lainakopit takaisin kun omat on valmiit. Siitäkin suuri kiitos kuuluu Karille ja Lealle, kun lainasivat ylimääräisiä koppejaan mulle...olis aika hankalaa ollut pitää koirat vain sisällä.

LÄMMINTÄ ON...

Ensimmäinen lomaviikon alku on ollutkin huippu lämmin.
Viikonloppuna olimme mökillä, saunoimme,uimme, grillasimme ja vain olimme laiskana. Pitää kyllä tunnustaa, etten minä, eikä kyllä Timokaan ollut aivan toimettomana. Minä öljysin pation aidat ja puolet lattiasta...loppui aineet. Timolla meni tovi pihanurmen ajossa kun olihan se vähän päässyt kasvamaan.

Lauantaina tuli myös Katja ja Toni viettämään helteistä päivää. Kiva oli laittaa hyvää ruokaa ja turista. Sunnuntaina he kuitenkin karkasivat taas kaupunkiin valmistautumaan työviikkoon

Timo ja minä jäimme maanantaihin asti, minneppä meillä kiire olisi kun juuri loma alkoi. Otimme uimapatjan ja timo otti ison sisärenkaan, joilla kelluimme pitkin lampea. Huomasimme myös mökkivieraita kun pation alta kömpi siili tuhisten. Sille laitoimme syötäväksi keitettyjä perunoita ja olivathan nuo hävinneet aika nopeasti. Ja aurinko helli.

Koirat olivat mukana tottakai. Lauantaina Keissa ja Junnu painivat aikansa kun Toni alkoi heittelemään Junnulle keppejä veteen. Se onkin melkoinen vesipeto ja kyllä on varmasti hyvää liikuntaa...
Keissaa en uskaltanut veteen viedä, jotenkin se pelkää sitä.
Tarpeeksi painittuaan Keissa hävisi...meni mokoma sisälle nukkumaan!

On se vain niin kiva olla veden äärellä, josko joskus....voisi asua koko ajan.

Alkuviikko on ollut täällä Leppäharjussa niin kuuma ettei ole voinut juuri ajatellakkaan työntekoa saati tarhan rakentamista.

Tänään kyllä sain jotain aikaiseksi kun navetan välikössä odottaa uusi koppi kattoa. Ihan hyvä tuli sen "sinisen kirjan" ohjeilla, vähän tietty mukailtuna.

Viikonloppuna odottaisi tarhatalkoot.

LOMA.....

Hölömö mikä hölömö....olisi ollut neljä viikkoa lomaa ja minä lupauduin viettämään vain kolme.
Mutta köyhyys ei ole ilo kellekkään vaikka joitakin se naurattaa...
Tehtävä on, enkä halua ketään syömään mun leipää.



katsellaan ja kuinka käy.....