Viime viikon alussa oli mummin mussukka ja tytär pari yötä viekussa. Kokeiltiin mitä Lilli sanoo kun pääsee valjakkokyytiin. Katja ja Lilli jäi vielä leipomaan sisälle kun lähdin koirilla metsään. Ajateltiin, että olisivat vähän rauhallisempia kun heittäisi kymmenen kilsan lenkin ensin.
Tultuani pihaan, siellä olikin jo lumiukko tehtynä ja laitoimme rekeen pikkuisen pehmusteita. Olisihan siinä pitäny olla vaikka mitä porontaljoja. :)
Sanoin Katjalle, et menee siihen pihalenkin alkuun avuksi koska aikaisemminkin on ollut aika vaikeeta kääntyä pellolle kun koirulit ovat ajatelleet et mennään vaan suoraan leveetä tietä. Kyllä siinä muutaman kerran täytyi käskyttää, ennenkuin antoivat periksi ja lähdettiin pihalenkille. Lilli hymyili vain vaikka reki keikkui iloisesti.
Katja kävi myös lenkin ajamassa ja luulenpa, että jäi tunne siitä miten hauskaa se on :)
Viikolla sain vähän ompeluhommia ja ne sujui päivässä ystävän ompelimossa teollisuuskoneella. Päätin, että siirrän koneen kotiin mutta se vaatii sähkömiehen töitä ja nytpä täytyy sellaista alkaa etsimään. Postissa tuli myös kutosen vaijeriliinat, testasin niitä kylläkin vain nelosella. Onneksi yhden parin saa irrotettua niin voi lisätä valjakkoon koiria... jos vaikka Siru lähtis toiselle lenkille.
Loma loppuikin sitten reissuun Peurungan kylpylään kolmen ystävän kanssa. Altaassa tuli ryplättyä niin, että meinasi rusinaksi muuttua. Laskettiinpa pitkä vesiliukumäki mutta se oli hankalaa kun joutui jonottamaan turhan pitkään. Ilta huipentui Jenni Vartiaisen konserttiin. Huh, tulipa sitten piletettyä kunnolla pitkästä aikaa.
Reissusta tultuani lähdin heti ajamaan koirat. Poika oli hoitanut niitä sillä aikaa kun olin yön pois kotoa. Kuulema oli hyvin mennyt eikä Bonniekaan ollut pelännyt :)
Vaijeriliinat tuntuvat hyviltä ... Bonniella on ollut tapana lähtiessä kiskoa hampailla liinoista ... innoissaan kun on...ja naruliinoilla se on vähän riskaapelia kun alkaa säikeitä katkeilemaan. Nyt kestävät :)
Keli oli tänäänkin raskas ja luminen ... piti rillit heittää välillä pois, kun pyrytti niin ... koirat teki kuitenkin iloisesti töitä. Joku oli ajanut metsäautotiellä jollakin maastoautolla ja niinpä oli ura hyvin tamppaantunut... ei tarvinnut koirienkaan hangessa tarpoa. Mikähän ihme elukka kiljui metässä kun ajelimme... koirat lähtivät kovasti silloin juoksemaan... ilves ehkä???!!! Niiden jälkiä näin viimetalvenakin samoilla suunnilla.
Olen aina kääntöpaikalla antanut läskipullat makupalaksi ... mokomat jo tietävät ja napittavat tiukasti kun käskytän kääntymään. Pakko käännyttää ne välillä eripaikoissa kun alkavat tehdä omia päätöksiä :D
Tämä kuva on viikolta kun käännyimme paluumatkalle. Tänä iltana oli jo pimeää kun ajelin ja märkää lunta tuli reilusti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti