Pari kertaa oli yhteisiä tapaamisia ja ei niissä kestänyt kuin pieni hetki kun Nelson hoiti homman :)
Nyt on vuorokausia takana joko 39 tai 41, riippuen siitä kummallako kertaa tärppäsi. Luulenpa, että se on tuo 41, niin helposti nuo sessut tulevat tiineeksi.
Geishasta huomasi aika pian... käytös muuttui ... "hymyili" huskymaista virnettä ja rauhoittui vaan "laiduntamaan" juoksutarhassa samalla kun toiset riehuivat.
Nyt on Geishan vyötärö kadonnut ja odottelemme onnessamme heinäkuun alkupäiviä.
Tässä viikolla oli päinvastainen tapahtuma perheemme eläinten joukossa kun jouduimme lopettamaan 13 -vuotiaan Killi -kissan. Pari viikkoa sitten Killi alkoi käyttäytyä omiuisesti... nukkui vaan ja ei enää halunnut ulos, Tavallisesti Killi oli kova hiirikissa ja halusi illalla ulos metsälle,
Viikko sitten oli jo laihtunutkin omituisesti ja ruoka ei enää maistunut. Yksi aamu Killi halusi ulos ja me lähdimme töihin... illalla sitä ei kuulunut sisälle .... odottelin ja huutelin... joskus kymmenen aikoihin kun vein vielä koirille iltapalaleipäset ajattelin käydä navetan ylisillä kutsumassa Killiä.
Sieltä kuului vaimea miu miu.... pikkuinen oli käpertynyt heinäkasaan nukkumaan.
Kannoin Killin sisälle ja peittelin sen, sillä se tuntui viileältä. Menin itsekkin nukkumaan, sillä aamulla töihin. Yöllä tuntui Killi silloin tällöin maukuvan kun käänsin kylkeä... en oikein osannut nukkua.
Aamulla laitoin vettä suuhun ruiskulla ja Killi rauhottui nukkumaan mieluisaan punaiseen nojatuoliin.
Töissä soitin eläinlääkärille, että tulemme töiden jälkeen. Janika haki Killin kotoa ja niin vanha ystävä pääsi kivuistaan. Suolistosyöpä oli ... siitä se laihtuminen.
Kolmas pieni hauta kaivettu kuusen juurelle.
Elämä jatkuu... pian pääsen nuuskuttelemaan koiranpentujen hajuja, :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti