vaivalta lähteä juoksuttamaan ja ruokkimaan koirat.
Aivan kuin ystävä olisi pettänyt pahemman kerran. Ja niinhän se olikin, kaksi minulle niin rakasta koiraa
monta vuotta olleet kamuja tarhoissa juoksujen aikaan. Aamulla toinen oli sen näköinen kuin olisi kitunut ja vuotanut
kuiviin, toinen naama veressä ja iloisena otti minut vastaan.
Ei tämä voi olla tällaista...
Päätös oli monen usean negatiivisen sattumuksen summa ja se, ettei minulla oikeasti ole varaa tällaiseen harrastukseen.
Koirien pito ja niiden kanssa harrastaminen vaatii melkoisen ison tilipussin... eipä ole sellaista minulla.
Ei mennyt kauaa kun koirat ja tavarat oli myyty... osan toki palautan ystäville, jotka ovat ne mulle lahjoittaneet
jotta pääsisin edes jotenkin tekemään harrastuksesta mielekästä.
Ehkä olisi pitänyt jo ajat sitten ... pitikin tuo paku ostaa. No sen nyt saa kaupaksi mutta kuitenkin ... nyt olisi jo
ollut mahdollisuus kisata mutta niinhän se meni ettei sitä pätäkkää enää ollutkaan lähteä.
Oikeastaan olen vihainen itselleni... olisi pitänyt ymmärtää, ettei minulla yksinään ole mahdollisuuksia pyörittää
kaikkea.
Lauantaina pihasta starttaa hiace kohti Eteläistä Suomea ja vie sinne kolme iloista poikaa.. Aatos, Kassu ja Ässä
muuttavat uuteen. innostuneeseen valjakkoharrastajakotiin. Laumassa on jo useampi husky, joten rotu on tuttu ja
valjakointikin on jo tuttua.
Saattaa olla raskas matka... tarkoitus oli aivan jotain muuta, mutta päätös on tehty ja joskus se on tehtävä jos
unelma ei toteudu. Liian monta kertaa onni vaan ei ollut minulle suopea ja tuli niitä ikäviä takapakkeja.
En tiedä palaanko rodun ja ylipäänsä koirien kanssa harrastamaan... muttei ainakaan narttukoiria tule minulla olemaan.
Tarhassa on ihanan rauha ja rentous ... yhtään narttua ei ole pariin viikkoon ollut... menivät ystävälle ja katsotaan
mitä niiden kanssa tehdään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti