Viikko sitten perjantaina kasasin työpaikan peräkärryyn kuormalavoja varastosta ja toin ne kotiin polttopuuksi. Niitä olenkin jatkuvasti tuonut kotiin ja pilkkonut. Moottorisahan terä vaan ei tykkää oikein kun niissä tahtoo olla betonia jäljellä.
Kärryn otin lainaan kun oli tarkoitus viedä sohva äidille. Tuo sohva on ollut pressun alla navetassa siitä asti kun muutin kaupungista tänne pikkuiseen mökkeröiseen. Yli sadan neliön kämpästä 54:n neliön kotiin....aivan kaikki huonekalut ei mahtuneet ja osa on vieläkin turhan kookkaita. En vain raski luopua...
Niin meitä lähti melkoinen topparoikka veljen tytön, kummitytön valmistujaisiin. Lastasimme autoon neljä koiraa ja neljä ihmistä...onneksi oli peräkärry mihin mahtuivat kassit ja pussit.
Äiti oli palvelutalossa. Joutui sinne hiukan etuajassa kun oli ollut yksi yö turhan levoton. Kulunvalvonta oli saanut yöllä viisitoista hälytystä. Ei taida äiti rukka enää olla yksinasuja.
Niin me majoituimme lapsuudenkotiini koko orkesteri. Siru ja Keissa olivat ensin ketjussa pihalla ja illalla laitoin ne autoon nukkumaan. Katjan koirat Junnu ja Luna nukkuivat makeasti siskonpetillä Janikan ja Timon patjoilla. Mokomat rinsessat.
Aamulla oli toyota aika huuruinen kun päästin sesset ulos mutta hyvin olivat nukkuneet.
Tajusin myös että siellähän on koiratarha pihassa miksi en laittaisi koiria sinne päiväksi kun on juhlat siellä veljen luona. Tarkistelin verkot ja näytti et kyllä ne siellä pysyy. Koirilla alkoi kova tutkiminen uudessa tarhassa ja ihan nuo näytti kotiutuvan. Katja laittoi myöhemmin myös sisäkoirat sinne juhlien ajaksi. Sellaanen sekalainen seurakunta näytti olevan siellä: kaksi haskia, sakemanni ja sekarotuinen "toffeenoutaja".
Juhliin kävimme veljen kanssa hakemassa myös isän ja äidin. On se vaan niin surullista kun isäkään ei voi mennä pilkille tai metälle. Se on aina niin tykänny niistä harrastuksistaan. Samoin kun äidin muisti on mitä on...
Herkuteltuamme ja jututettuamme vieraat ja sukulaiset veimme äidin ja isän taas palvelutaloon. Jotenkin isä oli helpottunut kun sen kunto ei oikein kestä.
Mietin sitä miten olisi hyvä jos pystyisin muuttamaan äidin tueksi Pyhäjärvelle mutta kun minulla ei tosiaankaan ole mitään työtä siellä. Ja sekin että tykkään nykyisestä työstäni paljon.
Pitäisi vaan pystyä tulemaan useammin äidin avuksi ja samalla helpottamaan veljen taakkaa kun se pitää vanhuksista huolta.
Kumma että lapsuudenkodissa nukuttaa aina hyvin. Sunnuntai aamuna lastasin peräkärryyn kuivia halkoja kun veli sanoi ettei ne mun puut ole vielä kuivia.
Kovin suurta kuormaa en tehnyt, jaksaapahan toyota vetää.
Päivällä haravoin jonkinverran pihamaata ja sitten iltapäivällä lastasimme taas orkesterin autoon ja suuntasimme kohti Kuopiota.
Ihana aina tulla kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti