Treenikärry

Muutama viikko sitten sain kuin sainkin sulanmaan treenivehkeen. Huutelin kavereille tuolla naamakirjassa, josko jollakin sattumoisin olisi sellainen ylimääräisenä.
Sieltäpä sain sitten polkupyörän rungosta tehdyn kolmipyörän. Takarenkaita siinä ei ollut mutta nehän saa aina laitettua.
Kotona navetassa mulla oli kaksi rikkinäistä polkupyörää, joista irrotin takapyörät koska etupyörän akselit eivät riittäneet kiinnittämiseen. Uudet sisäkumit ja avot siinä mulla oli treenikärry.
Koeajelulla...ilmankoiria, vehkeestä putosi seisonta-alusta. Mitä ihmettä, hitsaukset eivät kestäneet (ohoh oonko minä niin painava!) No taisi olla niin että pyörä oli ollut jo jonkin aikaa käyttämättömänä ja hitsaukset olivat jo haurastuneet.
Aikani suunnittelin ja mietin mitä teen. Navetan kätköistä löysin alumiinista kulmarautaa ja kunnon levyä. Vähän kuviosahaa ja luovaa hulluutta niin seisonta-alusta oli valmis.
Viime sunnuntaina sitten rohkaisin mieleni ja valjastin koirat eteen...eiku menoks.
Minun on pakko ajaa asfalttitietä vajaa kilometri ennenkuin pääsen metsäautotielle.
Pelkällä etujarrulla meinasi olla alku vähän jännittävää...vielä alamäkeä...
Sitten tien yli ja metsäauto tielle....huh onneksi portti ei ollut kiinni (mikä yleensä on aina. Sitten hiekkatietä iloisesti mentiin...
Tultuani mäennyppylälle näin sen alla pariskunnan kävelemässä ja kaksi pientä koiraa vapaana. Joo, nyt odotellaan josko nuo kääntyisivät yhdelle risteävälle reitille ja sinnehän ne meni. Risteyksessä oli auto ja autossa hirvikoira, kovaa meteliä pitäen. Jatkoin jonkin matkaa jä päätin ajaa toiseen pistoon ja tehdä sillä uupparin.
Siellä tuli punalakkinen mies aseineen vastaan, kuulema aju käynnissä. Minunhan ei auttanut muu kuin lähteä takaisin ja pika pikaa kotiin takaisin.
En arvannut, että hirvimiesten ajot olisivat kesken vielä viiden aikaan sunnuntai-iltapäivällä. No, se on tähän aikaan tätä.
Paluumatkalla naapurin koira oli pihalla ja räksytti sieltä...Keissaa olisi kiinnostanut ja veti tien poikki koko orkesteria. Ei hyvä ollenkaan.

Viikolla pääsin yhtenä iltana ajamaan n. viiden kilsan lenkin ja samoin tänään kävin.
Nyt ei näkynyt ketään metsäautotiellä. Portti oli kiinni ja se olikin taiteilua, että sain koirat kiertämään portin. Sitä onneksi harjoittelin jo silloin kun juoksin koirien kanssa keväällä ja kesällä.
Juoksusta puheenollen, taisin hajottaa polven niillä juoksukerroilla. Se on ollut aika kipeä yli kuukauden. Rasitusvamma ja varmaan siitä kun joutui alamäessä jarruttelemaan koirien juoksuintoa kun ei olisi oma vauhti riittänyt. Täytyy kuullostella, jos ei ala paranemaan pitää käydä lääkärissä.

Illat pimenevät niin nopeasti. Kohta on töistä tullessa pilkkopimeää. Pitäisi siis hommata jonkimoinen otsalamppu...niin onhan mulla noita pikkulamppuja mutta sellainen kunnon halogeeni, että näkisi tuolla metsäautotiellä mennä vaikka olisikin pimeää.