Prinsessa

Viikko on mennyt totutellessa uuteen kutsumanimeen, Mummi!
Niin, viime sunnuntaiaamuna syntyi maailmaan pieni ihme, tyttöntyllerö vähän reilut kolme kiloa ja niin kaunis jo heti syntyessään. Sanonko rumasti, jos joskus vastasyntyneet ovat rumia!?

Katja tuli koirien kanssa perjantaina minun kyydillä tänne maalle, kun lähdin töistä. Ajateltiin ollaöllöttää ja totuttaa meidän pikku koira Katjan koiruleihin.
Totuttelu meni tosi hyvin, kukaan ei ärissyt vaan ottivat pienen koiran kuin se olisi aina kuulunut joukkoon. Luna tietty oli innoissaan kun sai uuden riehumiskaverin.

Ilta kului vähän napostellen ja telkkua katsellen. Lämmitimme saunan ja istuimme Katjan kanssa pitkään turisten niitä näitä. Katjalla oli ollut vähän pahantuulinen viikko mutta muuten oli leppoisaa meidän olo. Nukkumaan kömmimme ihan hyvissä ajoin. Pentu työntyi meidän väliin nukkumaan ja Junnu sekä Luna kupottivat lattialla.

Aamuyöstä Katja pomppasi ylös ja ajattelin, et mikähän sillä oli? Liekkö koirat pyytäneet pihalle vai tuliko kiire vessan. Koirat tietty aloitti elämöinnin ja laitoin valot. Vessaan meni sellainen vana, että jaahas ny on tapahtumassa jottain.
Aluksi en osannut muuta kuin pyöriä ympyrää. Lopulta soitin ambulanssin kun päässä takoi vaan, että jos lapsivesi menee ei saa olla muuta kuin makuulla.

Lanssia jouduimme odottelemaan jonkin aikaa. Mietin oliko niiden navi ohjannut ne taas sinne autiotalon pihaan ...niin on ennenkin muille sattunut.
Lopulta tuli kaksi mukavaa miestä...taisivat vähän ihmetellä meidän eläintarhaa. Siitä tyttö köpötteli autoon. Mutta miksi ei auto liikkunut kun seurasin sitä ikkunasta. Juoksin ulos ja niin se oli jäännyt kiinni mäkeen. Iltapäivällä alkanut pyry oli aika mukava sen jään pinnassa ja ambulanssi oli liukunut minun multakasan päälle ja jäänyt taka-astinlaudasta siihen kiinni.
Hiekkakasa oli kans jäässä, joten ei ollut siitä apua.
Sitten muistin, että autokatoksessa on vanhoja kukka-astioita, joissa on multaa ja eiku sitä renkaan eteen ja kanki navetasta, jolla toinen kuskeista avitti auton pois kasan päältä.
Sinne menivät kohti Kysiä, onneksi ei ollut mikään hätä hätä tilanne...

Jonkin ajan kuluttua lähdin perään ja menin Katjan seuraksi. Mitään ei tapahtunut vaan odottelimme ja kuulostelimme. Iltapäivällä lauantaina ehti Toni Katjan luo ja ajattelin silloin käyväni välillä kotona. Sanoin kyllä, että ilmoittavat kun jotain alkaa tapahtua.
Vasta lähellä puoltayötä tuli viesti, että voin tulla sinne.
Aikaa kului vielä aamu viiteen ennenkuin pieni ihme tuli maailmaan.
Kyllä oli suloinen, että kyyneleet tuli.

Jätin lopulta uudet vanhemmat ja pienen ihmisen tutustumaan toisiinsa ja ajoin kotiin. Ihme, ettei väsyttänyt vaikkei tullut juuri koko viikonloppuna nukuttua.
Ei voi muuta kuin ihailla miten voi ihminen olla suloinen ja pieni. Mummin oma kulta siellä kasvaa...kohta touhutaan kaikkea yhdessä.