Yhden kunnon lennonkin otin, kun tuosta pihasta lähdin reellä. Lauhan kelin vuoksi oli piha kuin luistinrata ja samoin oli tiet. Yksi päivä tuli kuitenkin lunta ja se karhensi jään pintaa mukavasti. Niinpä ajattelin käydä pikku tirvasun koirilla. Arvaten muutaman päivän joutenolo oli virittänyt koirat sellaiseen intoon, että oksat pois.
Kummallista kun oli vähän sellainen tunne, että ehkä olisi kuitenkin viisasta odottaa vielä parempia kelejä. Mutta niin siinä olin reen jalaksilla, rukkaset ohjauskaaressa kiinni.... "Mennään!"... ja niin mentiin... reki nurin heti pihassa, pienen matkan roikuin yhdellä kädellä ja lopulta sekin irtosi otteesta. "Seeeiiiisss!" mutta mitäpä innokkaat rekikoirat kuuntelee kun pitkästä aikaa pääsee juoksemaan valjaissa. Sekunnissa välähti ja hyppäsin autoon ja perään.... Ensimmäisen risteyksen jälkeen oli kaksi kävelijää, joilla mukana kultainen noutaja, viittoilivat eteen päin. Saavutin toisen auton ja auton edellä meni minun neljän koiran valjakko. Niin hienosti tien oikeata laitaa, reki somasti keikkuen perässä. Toinen auto jatkoi hiekkatietä eteenpäin kun valjakko kääntyi metsäautotielle, jossa useinmiten ajelemme. Minä tojolla perään.... miten ihmeessä saan nuo pysähtymään, huusin ikkunasta seis ja tööttäsin. Koirat vain vilkuili taakse ja ihmetteli mitä se kuski oikein autossa tekee!?. Sitten keksin, että ajan joko jalasten tai takana pitkänä olevan sieppausköyden päälle. Ja huh se onnistui, valjakko pysähtyi!
Piti siinä vielä miettiä mitä ihmettä minä teen, että saan valjakon pysymään vielä paikallaan ja auton pois köyden päältä. Lumiankkurista ei olisi apua kun ei ollut kuin jäätä ohuen lumikerroksen alla. Onneksi oli puhelin mukana, joten soitin pojalle, että tulee apuun.
Tuon alkurymistelyn jälkeen kävin vielä ajamassa tuollaiset kymmenen kilsaa.
Nyt on ollut viikon pakkasia mutta sitä kaivattua lunta on tullut vain vähän. Kärryllä kävin viikolla ajamassa mutta sekin on niin raskas ja ei se oikeasti ole niin mukavaa kuin reellä.
Toissa päivänä otin sitten reen ja ajattelin, että eihän nuo mun pohjamuovit enää mitään priimaa ole, joten tulkoon mitä tulee. Kyllähän se vähän jumitteli kun hiekkatielle oli kylvetty jotain hiekoitussepeliä ja tuo metsäautotiekin oli saanut vain ohuen lumikerroksen. Takaisin tullessa käskin koirat metsän kautta kotiin... siellä olikin paljon kivempi ajella ei kivet raapineet vain sammalmättäät suhisi. Yhteen kantoon meinasi matka tössätä mutta päästiin siitäkin irti.
Nyt tässä suunnittelen lähteväni pikku lenkille. Harmittaa kun olisi tänä viikonloppuna ollut Rautavaaralla tapahtuma, jossa olisi voinut ajella ja tavata samanhenkistä porukkaa. Mutta kun ei ole sitä kuljetuskalustoa koirille yöpymistä varten, piti jättää tämäkin väliin. Eipä tuota olisi ollut varakaan, vaikkei se edes kallis reissu olisi ollut. Piti taas ostaa lisää puuta, jottei ihan mökki jäätyisi. Tai no kyllä sen tekikin kun keittiön vesihana jäätyi. Onneksi saatin sulatettua höyryllä.Joka talossa on omat jutut, mitkä pitää tietää... taas olen oppinut uutta tästä talosta.
Mutta tänään on ollut ihana päivä. Heittelin puut liiteriin ja ihastelin talvista luontoa, että se voi olla kaunis.
Täytyy ruveta suunnittelemaan jotain reissua talvilomallle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti