Tietysti alkaa aurinko paistamaan kun viikonloppu vetelee viimeisiään.
Olisi ollut hieno keli mökillä jos eilenkin ollut samanlaista kuin tänään. Timo meni eilen Kurkimäkeen kaverin luo ja minä taas olin ulkona koirien kanssa. Keissa on tullut paljon rohkeammaksi tuolla lenkkipoluilla, menee ihmisten luo ihan reippaasti, välillä tuntuu että vähän liiankin innolla.
Jotkut koirat kyllä pelottaa mutta hienosti ne on ohiteltu ja jatkettu matkaa.
Tänään meinasi tosiaan sydän pysähtyä lenkillä.... jotenkin Keissan hihna luiskahti kädestä ja Keissa lähti juoksemaan täysillä piennarta pitkin, piennar oli pyörätien ja ajotien välissä. Minä jo luulin, et nyt se juoksee auton alle kun liikennettä kuitenkin oli aika paljon. Juoksin ensin perässä mut sillä kun on sellainen vauhti, ettei sitä kiinni saa, menin kyykkyyn ja kutsuin... ja tulihan se luokse, huh että säikähdin. Keissa kyllä sain niin paljon kiitoksia kuin vain voi, kun tuli niin reippaasti takaisin minun luo. Aivan ehdoton opetus numero yksi on tuo luokse tuleminen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti