Kello on kohta kolme yöllä, Katja toi "hoitoon" Junnun, sakemannipennun kolme puoli kuukautta eli vähän vanhemman kuin Keissa. Ovat pitäneet aikamoista rundia. Junnu on isompi ja suurisuinen, -korvainen ja- tassuinen otus. Niin ja kovapäinen, jos haskit on, niin kyllä on tuokin tapaus.
Nyt ne nukkuu kun vauvat väsy...tais väsyä myös joku muu...
Päivällä töiden jälkeen kävimme lenkillä Särkiniemen kärjessä, se on minusta kiva paikka, siellä on kivoja muistoja ihmisestä, jota ei enää koskaan näe. Talvisin kävimme luistelemassa pitkin Kallaveden jäätä, sauvoilla tai ilman, usein Siru mukana, jolloin minä välillä vedätin. Samoilla reissuilla pysähdyimme laavu- tai nuotiopaikoille ja paistoimme makkarat ja joimme termarikaakaot. Ai että ne oli kivoja retkiä...
Keissa jaksaa hienosti Sirun kanssa lenkillä. Välillä juostiin ja näytti niin hienolta kun askel on vaivaton kummallakin. Siis, kuin haskilla pitää ollakin, vaivatonta ja pitkää...
Kunhan Keissa kasvaa täytyy käydä senkin kanssa juoksemassa juoksuvyötä käyttäen, silloin itsekin on helppo juosta. Sirun kanssa pitää taas aloittaa kun ei ole enää liukasta. Sirulta se meneekin jo vanhalla rutiinilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti