Lämpötila on hilautunut lähemmäksi kahtakymmentä kun se nyt kuukauden on posottanut tuolla kolmessakymmenessä, siis plussaa, aivan historiallisen lämmin heinäkuu.
Olin viime viikon töissä kun kerran lupauduin pitämään lomastani vain kolme viikkoa.
Hikinen ja työntäyteinen viikko. Opastimme Iisalmessa yhden koulun kokonaisuudessaan uudelleen eli entiset pois ja uudet tilalle. Teimme pitkää päivää, jottei tarvitse ajaa monena päivänä Iisalmeen asti. Kolme päivää tehtiin töitä.
Torstain ja perjantain välinen yö oli aivan mahdoton. Ensinnäkin kuuma ja sitten vielä tuli ukkosmyrsky. Heräsin puoli kahden maissa kun tuntui, että ympärillä välähtelee. Ja niin se oli, ei jyrinää ei mitään mutta salamat välähteli pimeällä taivaalla.
Lopulta alkoi jyrisemäänkin ja yksi salama ja jylinä oli aivan päällä mutta sen jälkeen vaimeni. Sadetta ei oikein tullut...olisi kyllä kaivannut enemmänkin.
Pihassa oli yksi koiranheisipuu haljennut keskeltä. Kyllä oli tuuli sitäkin riepottanut.
Katja oli saanut yksiön ja niin taas minä otin töistä kärryn ja muuttokuorma liikkui. Jospa nuo muutot nyt olisi vähäksi aikaa ohi.
Yritän tässä siivota ja taas muutan järjestystä kun sain isomman jääkaapin tuon pikkuruisen tilalle. Vähän jo mietin pitäisikö tuosta minun rakastamasta ruokapöydästä ja tuoleista luopua, on se kyllä turhan iso tähän kotiin. Katsotaan nyt.
Siru oli eilen illalla aivan ihmeellinen, se kanteli pimeässä Keissan vinkulelua ja kun menimme katsomaan se alkoi ulvomaan??? Oli kaivellutkin tarhan verkon vierestä, joten piti etsiä taskulampun valossa sinne kiviä, ettei vaan pääse alitse.
Muutenkin se oli kuin olisi paniikkikohtauksen saanut. Timo sanoi, että pelkääköhän se tuota savunhajua, joka tulee Venäjältä metsäpaloista. Vai pelkääkö se yksinkertaisesti pimeää kun sen näkö ei ole mikään paras sen kaihin takia.
Vielä tänäänkin se kantelee sitä vinkulelua.
Pitänee illalla lähteä juoksulenkille energiaa purkamaan. Ollappa juoksutarha!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti