autokuume

Myönnettävä on, että jo vuosia on piinannut pienehkö autokuume!

 Minun haave on ollut paku, johon voin ottaa koirat mukaan. Peräkärryprojektikin vaatii aikaa ja paikan, missä rakentaa. Kesällä se olisi helpompi toteuttaa.

Muutama viikko sitten tuli luotettavalle automyyjälle myyntiin auto, joka oli juuri se mistä olen haaveillut. Kävin katsomassa ja kuume nousi....
Unohdin jo koko asian, kunnes sain ajatuksen, josta kypsyi tosi. Pikkuisen se kirpaisi, mutta eihän sitä koskaan mitään saa jos ei uskalla.

Nyt nimissäni on neliveto hiace, jolla toivottavasti paljon kilometrejä edessä. Muuta ei tarvitse kuin rakentaa siihen huskyn pitävät kuljetusboxit. Jotain väliaikaista olen jo saanutkin ystäviltäni.

Ehkä tässä pääseekin vielä lumisia uria etsimään.

Sillä lähti autokuume......... mikäs seuraavaksi????



No nii onhan niitä haaveita, yksi kerrallaan.

"kyllä minä niin mieleni pahoitin!"

Viikko sitten puhelimeni hälyytti ja näytti numeroa, jota en tunnistanut. Hylkäsin puhelun, viime aikoina oli tullut tosi paljon puhelinmyyjien soitteluita.
Katjan luona piipahtaessani ajattelimme kuitenkin tarkistaa kuka oli soittannut... "Eläinsuojelu Kuopio!"

Soitin tuohon numeroon ja kuulin, että minun koirista oli tehty ilmoitus: "Ovat tappaneet kanoja ja ovat laihoja ja takkukarvaisia"
Kerroin tilanteesta muutossamme reilut kaksi vuotta sitten  ja siitä ettei ollut todistettavasti ollut minun koira, joka kanat oli tappanut. Vakuutuksemme kuitenkin oli korvannut kaikkiaan 37 kanaa ja hintaan 40 ekeä kappale.

Valvontaeläinlääkäri oli käynyt tarhoillani. En kyllä tykkää että kukaan menee koiratarhoilleni ilman että on minuun yhteydessä. Nähtävästi oli niin vakuuttava ilmoitus, että oli ajellut lähes sata kilometriä katsomaan.
Eläinlääkäri oli asiallinen ja kertoi kaiken olevan kunnossa. Koirat ovat hyvässä kunnossa ja turkit ok...Samoin tarhat,kopit ja juoma-astiat asialliset. Lupasi laittaa virallisen paperin tarkistuskäynnistä.

Viikon odottelin virallista postia ja perjantaina se oli viimein postilaatikossa.




Lisäksi ilmoittaja oli kertonut minun koirineni olevan liikenteelle vaaraksi kun ajan tuossa hiekkatiellä ja metsäautotiellä... kuulema menee autot ojaan? Minulla ei kuulema ole koirat ollenkaan hallinnassa!!!???
Eipä ole autoja ojassa ollut ... vastaantulijoitakin ehkä ollut parikymmentä tämän kahden vuoden aikana ja hyvin ovat koirat oikeassa reunassa pysyneet.
  Kerran on valjakko pihasta karannut kun jäätiköllä en pysynytkään kyydissä... mutta sain kiinni kahden kilometrin ilottelun jälkeen kun ajoin autolla sieppausköyden päälle. Nätisti nuo silloinkin meni tien oikeata reunaa ja kääntyivät metsäautotielle.

Eläinlääkäriä ei minun ajelut kiinnostanut ... sanoi sen olevan poliisiasia... katsotaan onko kohta poliisi pysäyttämässä minun rikollista toimintaa!

Kyllä tuollainen vie yöunet ja ajatukset. Eiköhän ajan kanssa selviä kuka tuo ilkeä ihminen on.
Onneksi minulla on kuitenkin ystäviä noissa naapureissa.

Mutta kuitenkin, pakko tässä on ruveta valmistautumaan ... ehkä ilkivaltaan?

Treenejä en lopeta ...

VIRTOO

Nii ... sitä nyt tarviis ja LUNTA!
Olihan sitä valkoista vähän aikaa ja pääsipä jopa reellä ajelemaan. Huomasin kyllä, ettei Paanan muovit ole enää ihan parhaimmassa kunnossa... tuli ehkä keväällä rymisteltyä :)

Rekitreenit oli taas niin mukavia ... ei pitkiä, kymmenisen kilometriä taittui ja koirulit iloisesti teki töitä. Viime sunnuntaina lähdin iltapäivän hämärissä ja ajattelin, että johan ne hirviukkelit on metsästä menneet tuvan lämpöön, mutta ei, yksi maasturi alkoi seuraamaan minua metsäautotiellä. Pysäytin valjakon sopivaan paikkaan ja jäin seuraajaa odottamaan. Maasturi pysähty ja kertoi, että oli hirvikoira jäänyt metsään ja oli nyt ollut tuossa aivan metsäautotien vieressä...( ne kun näkevät nykyisin missä koirat kulkee.)
Ilmankos valjakko vilkuili ja olisi halunnut poiketa metsään puolisen kilsaa ennen ... Pisteet hienolle työkoiralle, joka pysyi siellä metsässä, eikä tullut valjakkoon häseltämään... samoin pisteet omille otuksille kun uskoivat ja ohi mentiin.
Hirviä taitaa olla vielä pari kaatamatta, joten pimeää onpi mun viikonlopun reenit.

En tiedä haukkasinko liian suuren palan! Hommasin jokin aika sitten kärryn, halavalla ... nii kun nämä mun projektit aina. Mutta minun pitää sille ehkä tehdä jottain ... kaikki vanerit ovat pehmosia ja aikansa eläneitä. Sähköt uusiksi ja renkaatkin .... mutta siinä haastetta taas.

Tänään kävin hakemassa rakennusmatskua lisää... noh 150 kilsaa mut otin kun sain nii halavalla :P
Käytettyjä rekan kontin seiniä .... pientä iltapuhdetta!

Lauantai-ilta oli yllättävää vaihtelua!.... kävin pitkästä aikaa Musiikkikeskuksella ja katsomassa Queen -musikaalin. Hyvä oli laulaja...  haastavia nuo Freddyn piisit laulaa, ei monesta olisi! Ei voi muuta sanoa kuin: Kiitos Ystävä! eipä oisi tullut lähdettyä jos et olisi muistuttanut!

Olen yrittänyt käydä koirilla ajelemassa neljä kertaa viikossa... mutta välillä meinaa virta loppua ja haluaisi vaan painua nukkumaan heti kun tulee töistä.... ajatellaan positiivisesti: vajaan kuukauden päästä alkaa päivä pitenemään! :)

Aavistus lumen tulosta

Aamulla nurmikko rapisi jalkojen alla, yöllä oli ollut muutama aste pakkasta. Samat rutiinit joka aamu: herätys 05.15, kahvi tulemaan, juotto aikuisille koirille, ruoka pennuille, pari kunnon morttelia kahvia itselle, jonkun lehden luku tai uutiset netistä.... sittenpä jo tarhahommiin.

Ensiksi päästän Aatoksen, Sissin ja Bonnien juoksutarhaan, sen jälkeen Geishan ja pennut toisesta tarhasta... Pennut, Peve, Kassu ja Ässä käyvät minun juttusilla ja kirmaavat juoksemaan muiden kanssa.

Sillä aikaa siivoan tarhat ja juoksutarhan... aina välillä joku koirista käy juttusilla ... komennan jos joku korottaa ääntään vähääkään... ei rähjätä minun laumassa!

Iloisesti lauma palaa omille tarhoille ... Geishaa vaan ei taida innostaa pentujen kanssa mutta kyllä ahneus voittaa... saavat ensimmäisenä aamupalansa :)

Hyvin syö jokainen oman ruokansa ... Sissi ja Aatos vaan aina närppii kun ei ole mukana hirvenroipesattumia...

Työpäivä on vahdikas kuten aina... tänään torstaina pakkasin liikennemerkkejä ... olikohan niitä jotain kolmesataa... ja minä kun tykkään työstäni :P


Puoli neljä pääsemme kotiin ... ajelin kiiruusti ja heti pakkasin autoon häkin koska olin menossa eläinlääkärille viideksi. Koko lauma pääsi taas juoksutarhaan ja leikki oli iloista koska maahan oli satanut pieni ripaus lunta... vain sen verran, että näkyi mutta kuitenkin.
Puolisen tuntia temusivat pennut keskenään... Peve näytti olevan taas altavastaajana... vaikka tomerasti sekin meni muiden mukana. Kaatuili ja jäi jälkeen.

Muu lauma meni taas tarhoihinsa ja minä otin pikku Peven kyytiin... itkettiin molemmat!
Pikkuinen rekikoiranalku ei kerennyt nähdä edes talvea ja nukkui pois. Hemmetin raskas päätös tehtäväksi. Mutta ei se ole rekikoiran elämää jos ei voi tehdä sitä mihin on luotu.

Tänään kuusen alle muuttaa uusi pikkutonttu Sirun, Killin ja Smirren viereen... :'(

Tällaista tämä on koiraharrastus ... niin ja yleensäkkin elämä lemmikkien kanssa!

TAUSTAA TUOLLE EDELLISELLE:

Jo jonkin aikaa olin seurannut Peven liikkumista... kaikki ei ollut kohdallaan....
No jospa se oli vain venäyttänut jalkansa riehuessa....
Olimme viime viikolla vahvistusrokotuksessa eläinlääkärillämme ... pyysin katsomaan Peven jalkaa...

Pevellä oikeassa takajalassa neljännen asteen patellaluksaatio eli polvilumpio ei pysy paikallaan!!!!

Eläinlääkärini suositteli hyvää luukirurgiaan erikoistunutta lääkäriä... soitto sinne ja ajanvaraus.... eli tiistaina olisi leikkuuaika.
Viikonloppu tuli ja yöt meni miettiessä ja pähkäillessä ... mitkä ovat realiteetit... mihin minun rahkeet riittää???
Pelkkä yksi leikkaus maksaisi noin 700 euroa ja se ei jäisi edes ainoaksi kasvavalla koiralla. Olisiko se tuollaiselle eläväiselle koiralle oikea ratkaisu, sisäkoiraksi ties kuinka pitkäksi aikaa ja yksin koska eihän jalkaa saisi rasittaa mitenkään. Valjakkokoiraksi tuskin pennusta enää olisi.
Maanantaiaamuna töissä soitin ja peruin ajan.
Se lopullinen ajanvaraus meinasi viedä aikaa mutta torstaille sen sain.

Patellaluksaatio ... en edes ole kuullut, että huskylla olis tuo... mutta niin vain minun koiran kohdalle sen piti osua... Peven neljä veljeä ovat kaikki ok mutta kyllä käyn nämä omani tutkituttamassa kunhan aikuistuvat.. sukua eivät tule jatkamaan...

Hoh hoh...  päästin lauman juoksutarhaan ja lähin kaivamaan hautaa yhelle koiralle.... Sissi oli kaivautunut taas karkuun navetan seinän alitse....
Minä oon sanonut, että nuo haskit ovat kuin kissat.... nytkin Sissi oli tullut tosi pienestä kolosta karkuu,....eikös kissa pääse sellaisesta reikulista mistä pää mahtuu!
No Sissi löytyi naapurin pihasta.... sinne se on ennenkin suunnannut ... hevosen hajut kiinnostaa niin kovasti.

Elämä jatkuu ... kirjoitan tätä loppua lauantai-iltana musiikkia kuunnellen. Päivä oli  mukava... pennut olivat sisällä jonkin aikaa, samoin kaikki muutkin koirat vuorotellen... oli koirankynnenleikkaajan päivä.
Sen jälkeen tein vielä puutarhahommia kun omenapuun lehdet olivat jääneet haravoimatta ja ne pudonneet rupiomenat. Eipä ole tullut ennen tähän aikaan vuodesta lehtiä haravoinut!
Virittelin vähän valoja kun alkaa pimenemään jo heti kolmen jälkeen.... lunta kaivataan!

Luopumisia

Viikko mennyt kuin sumussa tarpoen... Viime viikonloppuna tuli koettua tunteiden mylläkkää laidasta laitaan.
Isä nukkui ikiuneen sunnuntai-iltapäivällä pitkällisen sairastelun uuvuttamana. Tunne mikä tuossa tilanteessa tulee on niin kummallinen ... toisaalta suuri suru ja ikävä .... mutta kuitenkin helpotus kun ajattelee miten kauan isä joutui olemaan vuoteenomana.
Miten nuo tilanteet tulevatkaan aina yllätyksenä, vaikka tietääkin niitä odottaa.

Haikea olo, koska en ollut heittämässä hyvästejä isälle. Tosin olin käynyt muutama viikko sitten ja muistoihin jäi vielä hymyilevä isä. Veljeni soitti perjantaina isän vain nukkuvan rauhallisesti,  olin matkalla Vihtiin erikoisnäyttelyyn Karin ja Lean kyydillä. Ajattelin ehtiväni vielä maanantaina käydä isää katsomassa. Toisin kävi, sunnuntaina kun ehdimme kotiin lähes puolenyön aikaan, kuulin suru-uutisen. Tietysti puhelimen akku oli loppunut, joten en saanut viestiä aikaisemmin.

Maanantain olin kotona ... mitään ei osannut tehdä ... joskus puolen päivän maissa tuli Kari ja Lea ja kaksi pennuista lähti uuteen kotiin. Outoa kun tarhassa ei vilissytkään viittä pentua vaan kolme... Mutta onnellinen olen kun tiedän miten hyvään kotiin kaksi riiviötä lähti. Ei huoleta ollenkaan. Yhden pennun voisin vielä myydä ...mutta jos ei oikeanlaista kotia löydy, pidän senkin itsellä....

Viikonlopun näyttely meni meiltä enemmän kuin hyvin. En olisi uskonut, että Sissi oli käyttöluokassa 2. Luokassa oli 42 narttua joten täytyy olla ylpeä. Vielä näyttelyn parhaan nartun kilpailussa olimme pitkään mukana.
Aatos sai lauantaina tulokseksi ERInoimainen eli tosi hyvin meni senkin osalta.

Nukuin hiacen kyydissä koko viikonlopun... hyvin nukutti, ainakin toisena yönä ja siksi päätin, että joskus on mullakin tällainen auto. Ei tarvitse hotelliin mennä ja maksella kalliisti petipaikasta.
Toisena yönä tuntui paikallinen nuoriso tulevan mopoineen räävyttämään lentokentän kupeelle... se niistä unista.... mutta lauantai sunnuntai välisen yön nukuin hyvin.

Mukava oli tavata tuttuja pitkästä aikaa... viime vuoden erkkari jäikin väliin ... Ensi vuonna sitten Kuopiossa... ei ole pitkä matka :)

mukava leiripaikka löytyi 

Karikorven Aatos KÄY-ERI ...kuvaaja Kati Molander

Susimäen Cisca KÄY-ERI2 SA....kuvaaja Mira Pietikäinen

Tänä viikonloppun harjoittelimme pentujen kanssa hihnassa kävelyä... joka pennulla on oma tyyli ...

Ässä ryntäili ja välillä jähmettyi mutta jospa jotain jäi mieleen. Kassu taas rimpuili ja huusi ... ei ollut mieleistä hommaa sille. Parhaiten otti Peve, aivan kuin olisi ennenkin ollut hihnassa.

Harjoittelimme myös ketjussa oloa. Tilannetta helpottamaan annoin rustoluut purtavaksi ja hyvinhän nuo pärjäsi. Isot koirat saivat samoin luupäivän ja kaikilla oli hyvä mieli. 

Ässä

Peve

Kassu

Sissin juoksut näyttävät olevan pikkuhiljaa ohi. Kunhan viilenee pääsemme aloittelemaan treeniä. Naapuriin on muuttanut uusi perhe ja heillä näyttäisi olevan pari noutajantyyppistä koiraa... pitää käydä juttelemassa ja kertoa omasta harrastuksesta. Vaikka luulen, että heitä on jo valistettu asiassa!

   

Luovutusikäisiä

Pennut täyttivät perjantaina kahdeksan viikkoa, ikä, jolloin moni pikkuinen lähtee suureen maailmaan aivan yksin.

Sen tiedän, että ainakin neljä pentua asustelee yhdessä reilun kymmenviikkoiseksi.... yksi on vielä arvoitus koska tässä viikolla tulee ainakin yksi perhe katsomaan pentua.

Perhe kuullostaa mukavalta ja josko nuo saisi houkuteltua hauskan harrastuksen pariin! Ensimmäinen husky heille, mutta niin kuin tiedetään se ei jää siihen jos vähänkään innostuu koiran oikeasta käyttötarkoituksesta.

Tarhassa pennut yrittävät juosta pitkässä heinikossa... loikkimalla menevät :)

Aatos on saanut olla pentujen kanssa vaikka komentaakin niitä aivan omituisella murinalla. Ehkä Aatos haluaa pitää pennut järjestyksessä kun sitä itseään pöllyyttää kaikki nartut :D

Tulevana viikonloppuna pitäisi pestä pari erikoisnäyttelyyn lähtiää... mitään ihmeellistä sijoitusta ei ole odotettavissa mutta kannatuksen vuoksi lähden ja tietysti sen vuoksi kun pääsee ystävien kyydillä .... Yhden kerran olen harjoitellut lenkin jälkeen molempien kanssa... eiköhän tuo riitä !!!!
No jos ehtii kaiken tohinan lisäksi niin vielä pitää treenata kehäkäyttäytymistä.

Syksy tuoksuu jo ja koirat tuntuvat tosi pirtsakoilta. Sissillä on juoksut päällä mutta eiköhän ne pian erikoisnäyttelyn jälkeen olekkin jo ohi.... päästään starttaamaan omat vaatimattomat treenit. Treeneistä tuntuu tulevan viestiä sieltä sun täältä ja kaikilla koirat toimivat hienosti.... toivottavasti mullakin kun aloitamme :D

Hupsistakeikkaa

Viikot vilistää ja kohta on aika luopua osasta "riiviöitä".... ei oikeasti pitäisin kaikki itsellä mutta onhan minun oltava joskus järkeväkin...

Eilen emo Geissuli ei enää halunnut sisälle nukkumaan....sain sen riivittyä väkisin pentujen luo mutta heti kun pennut oli saanut maitobaarin tyhjäksi vein äitylin tarhaan.

Tänä aamuna varttia vaille viis kuului pentujen  huoneesta vaativa viiden riiviön ulvonta...näläkä ...missä äityli ... lattia täynnä kusta ja paskaa .... pittää päästä ulos ....tuokaa ruokaa!!!!

Hmmmm ihana rauha sisällä...pikkuperkuleet ovat tarhassa :P

Kilo per viikko

Nopea päivitys pennuista.... kasvavat silmissä .....

Ovat nyt neliviikkoisia ja vauhtia riittää ... ja pentuhuoneen siivousta!

Pennut kasvaa

Loma sitten mennä hurahti. Kaksi viikkoa ja joka päivä satoi .... ainakin iltapäivällä. Onneksi nousin hyvissä ajoin kun Geisha halusi pitkän yön jälkeen ulos. Tarhahommien jälkeen oli mukava kellahtaa sohvalle ... katsoa jotain hömppää ja vaikka ottaa pikku pikku aamupäivä tirsat. Sittenpä jaksoi hyvin pilkkoa puita ja pestä kaikki matot. Matot ei muuten tule lattialle ennekuin nuo "mopopojat" asustelevat ulkona :)

Geisha on tottunut hyvin sisällä oloon. Karvaa kyllä riittää joka paikassa ja ne kyllähän se suruttomasti paukuttelee kun ruokaa saa melkein neljä kertaa sen mitä aiemmin. Silloin tällöin se kipsahtaa tuohon sohvalle mun viereen ja eipä Mikko-kissaakaan mokoma haittaa.

 Pennuilla on silmät auenneet ja alkavat riekkua keskenään ... välillä muristaan ja ulvotaan tai toisinaan huudetaan ihan muuten vain.
Yksi pentu on kenties myytävänä ... tietysti pitäisin itse vaikka kaikki mutta pitää kuitenkin ajatella joskus järkevästi.

Tarhasysteemit onnistuu hyvin kun muut kolme siirtyivät toiseen tarhaan ja toisesta tulee Geishan ja pentujen tarha. Nuo kolme muuta näyttävät olevan tosi tyytyväisiä kolmestaan tuolla tarhassa, Bonnie ja Sissi tulevat aivan mainiosti toimeen ja leikkivät yhdessä. Sissiä on kyllä vaivannut se, että mihin se Geisha oikein aina häviää... se on kolme kertaa kaivautunut navetan ali ja kipassut sisälle. Nyt olen tukkinut kaikki mahdollisuudet ja kantanut juoksutarhan puolelle kiviä ja laattoja ja naputellut koiratarhaverkkoa pahimpiin aukkoihin, Sissi ei tarvii kuin 20x20 cm aukon ja siitä se pääsee karkuun... mokoma luikku!

Ihana katsoa miten nuo pennut kasvavat vauhdilla ja alkavat jokainen olla omalaisia luonteeltaan.
Vielä kun osaisi valita ne kaksi omaa pentua... kuitenkin menee pieleen :P

Lomaviikko

Ensimmäinen lomaviikko kahdesta hurahtanut huomaamatta. Kelit ei kyllä ole tällä kertaa hellineet minua mutta minäpä oon hellinyt pieniä koiranpentuja :)

Pennut kasvavat vauhdilla... syövät ja nukkuvat niin kuin viikon ikäisten pitääkin. Vaaleanpunaiset nenät ovat alkaneet saada mustaa väriä ja turkit vaalentua... mikähän olisi sellainen yleisväri noille pennuille, ettei menisi rekatessa ihan pieleen!?... Geisha käy tarhassa aina ruoka-aikaan ja muutenkin... hieno leidi ei tee leikatulle nurmikolle ja hihnassa kävellyttäen tarpeitaan... juoksutustarhaan pitää päästä. No siinäpä samalla vaihtaa kuulumiset muun lauman kanssa.
Samalla mamma tsekkailee mihin koppiin se tuo pennut kunhan ovat vähän kasvaneet... myös muutama kaivanto on tullut lisää, yksi koivun juurakon alle ja se toinen kopin alle ... jonka emäntä perkule peittää aina kun saa alulle :)

Matonpesu on ollut tämän viikon homma. Siis aina kun ei tule vettä kuin Esterin hanurista... Onneksi tässä torpassa on tuo kylmä vintti... sinne on hyvä viedä valuneet matot kuivumaan... mistähän niitä onkin kertynyt niin paljon!
Mutta olen minä osannut laiskotellakkin jopa... Geisha herättää aikaisin aamulla (usein kello viis) niin tarhahommien ja aamupalan päälle on mukava köllähtää sohvalle ja vaikka telkku onkin päällä, usein siihen nukahtaa.

Loma on aina loma, vaikka keli olisi mikä!

Pentuja

Viikko meni seuraten Geishan vointia. Koko viikko oli vielä töitä ja niinpä Janika tuli meille jos pennut alkavatkin tulla työpäivän aikana. Päivällä Geisha oleli suurimmaksi osaksi vielä tarhassa mutta yöt nukkui pentulaatikossa sisällä.

Torstaina puolen päivän maissa Janika viestitteli, että Geisha vaan haluaa olla pentulaatikossa, eikä halua edes lähteä ulkona käymään. Loppupäivä töissä mietin vaan, että joko nyt!....
Illalla Geisha oli vielä aika rauhallinen ja suostui pikasesti käymään ulkona.
Myös Katja ja Lilli tulivat meille ... olisimme grillanneet mutta vesisade pilasi sen suunnitelman... Itse menin ajoissa nukkumaan ja vein patjan pentulaatikon viereen ja nukuinpa makeasti tuollaiset kolme tuntia, kunnes levoton Geisha herätti minut yhden aikaan. Pikaisen ulkolenkin jälkeen vielä koetin nukkua kun alkoi tapahtumaan.

Geisha oli vähän levoton ja puhdisti järjestelmällisesti jälkiään. Näin meni kahdesta neljään ja pian aamuneljän jälkeen syntyi ensimmäinen pentu. Aika tummasävyinen poika, jolla täydellinen otsakuvio :)
Aluksi tuntui, ettei Geisha oikein käsittänyt mitä sieltä oli tullut ... siivosi vain pentulaatikkoa...
Sitten kun huomasi pennun, näytti kuin olisi halunnut purra sitä ... rauhoittelin Geishaa ja se alkoi puhdistamaan pentua ja hienosti osasi katkaista napanuoran.

Parinkymmenen minuutin päästä syntyi toinen, vähän vaaleampi, isompi mutta paljolti naamaltaan samannäköinen.
Noiden kahden pennun jälkeen oli pitempi tauko. Pikkuiset kömpivät heti maitobaariin ja alkoivat syömään.
Kolmas pentu oli valkoinen ja tomera! Ei ollut vielä kaikki kalvot edes ympäriltä pois kun etsi tietä maidonlähteelle :D
Pian valkoisen jälkeen tuli kunnon mötkäle yli 500g painava mörssäri. väriltään vaaleampi kuin nuo edelliset, vaalean hiekan värinen.

Sittenpä kello olikin aamulla jo niin paljon, että vastahakoisesti oli lähdettävä töihin....
Työmatkalla tuli viesti, yksi poika syntynyt lisää....

Ei auttanut muuta kuin tehdä viimeinen työpäivä ennen lomaa loppuun ja kiiruhtaa iltapäivällä katsomaan katrasta. Geisha oli rauhoittunut heti sen viimeisen jälkeen ja nukkunut pitkään. Urakka oli suoritettu ja kaikki meni tosi hyvin, mistä voi olla onnellinen.

Tänään pennut ovat yhden päivän ikäisiä ja ruoka maistuu.... Geisha piipahtaa kiireellä ulkona ja on huolehtiva äiti. Nimien miettiminen on hauskaa puuhaa... jokainen on jo jonkinmoisen ehdotuksen nimekseen saanut.

Tässäpä on meidän "mopojengi"   :)

kova urakka takana.... onnellinen äiti ja viisi pötkylää lepäämässä

1. uros

2. uros

3. uros

4. uros

                                             

                                                       5. uros

Juhannuksen jälkeen

Keskikesän juhla meni kaikinpuolen mukavassa säässä, vaikkei tänä kesänä helteitä olekkaan ollut.

Torstaina töiden jälkeen kävin hakemassa vuokraamani kylpypaljun peräkoukkuun. Hyvin kulki pikku corollankin perässä.
Kotona oli pientä säätöä vesihomman kanssa ja meinasi jossain välissä näyttää siltä, että joudumme täyttämään paljun 1500 litraa sankoilla. Onneksi tuli Juha apuun koska saunan ulkohana oli mennyt rikki. Meni jonkin aikaa kun saimme täytettyä paljun ja saunan sekä paljun lämpenemään.
Janikan kanssa kokeiltiin heti samana iltana. Ihana lillua lämpimässä vedessä ... ei haittaa vaikka taivaalta tihkutti vettä.

Lauantaina tulikin sitten Katja, Lilli ja Toni sekä tietty Junnu ja Luna.
Palju lämpeni koko illan ja välillä vähän liikaakin niin että piti laittaa lisää kylmää vettä.
Juhannusaatto olikin aurinkoinen ja lämmin. Syötiin hyvin ja paljuiltiin ... perinteiset tikanheitto- ja mölkkypelit kuuluu aina yhteiseen juhannuksen viettoon. Olipa kiva kun oli paljon porukkaa ympärillä, ei tarvinnut yksi töröttää.

Tällä viikolla olen saanut pentulaatikon valmiiksi ja ompeluhuone on muuttunut pentuhuoneeksi. Ompeluhommat sujuu makkarissa, jonne siirsin teollisuuskoneen. Onneksi nämä vanhanajan talot on tehty niin, että huoneisiin mahtuu muutakin kuin vain sänky. :)

Eilen sain vihdoin myös koiratarhat ja kopit siivottua... erilaiset lisähommat ovat viivästyttäneet tuota projektia mutta olipa hyvä mieli kun koirat kömpi puhtaisiin rutirexeihin köllöttämään. Geisha on harjoitellut sisällä oloa ja viime yön se nukkui pentulaatikossa aivan hiljaa koko yön... ehkä oli onnellinen kun ei itikat eikä mäkäräiset kiusanneet niin kuin tuolla tarhassa.
Tänään aamupäivällä jatkoin juoksutustarhan niittoa... vanhalla tylsällä viikatteella... Uutta olen etsinyt mutta kaupassa ne ovat vähän omituisen mallisia ja leveäteräisiä... jostakin kun sellaisen vanhan ajan kyläsepän takoman löytäisi.

Pitää ruveta valmistautumaan ... Katjan kanssa ajateltiin käydä piiitkästä aikaa viinijuhlilla... autolla lähden, jotta pääsen kotiin ajoissa... ei tuo Geisha vielä poksahda mutta varma on aina varmaa...
Paksu tyttö siitä on tullut! Saas nähdä montako pentua tulee :)